Krinoliinimuodin alkuvaiheessa nimittäin oli Helsingissä tilattavissa oheisen leikkeen mukainen määrä ranskalaisia muotilehtiä (Helsingfors Tidningar 24.9.1856). Ranskalaisia useammin mainitaan saksalaiset lehdet sekä tietenkin ruotsalaiset.
Mutta keisarillisen postihallinnon julkaisema lehtitilaushintojen luettelo (FAT 26.1.1861) on huomattavasti lyhyempi. Pystyttiinkö posti jotenkin ohittamaan kirjakauppojen kautta vai näkyvätkö kaikki lehtitilaukset postitoimistojen sanomalehdille antamissa tilastoissa? Jos näkyvät, ei tilaajia ole kovin montaa.
Porin Kaupungin Sanomia raportoi 22.3.1862, että vuonna 1861 Porin postitoimiston kautta kulki yksi tilaus ruotsalaiseen Penelope-lehteen. Tulkintani mukaan se on ainoa muotilehti tässä ulkomaisten lehtien luettelossa. Vuonna 1862 Penelope-lehdellä oli 3 tilaajaa Porissa (Porin Kaupungin Sanomia 29.11.1862).
Penelopen tilaus yllä mainitun hintaluettelon mukaan maksoi 4 ruplaa ja 14 kopeekkaa hopearahana ja postille piti maksaa kuljetuksesta 10 kopeekkaa. Tällä sai kaksi kertaa kuukaudessa ilmestyvän lehden, jossa luvattiin olevan muotikuvien lisäksi erilaisia käsityöohjeita (Hämäläinen 27.1.1860). Samalla rahalla olisi Turun torilta voinut ostaa 13 litraa paloviinaa.
Kuopion postikonttorin kautta toimitettiin vuonna 1862 yksi Penelope-tilaus ja yksi tilaus lehteen Mode-Journal för Damer (Tapio 27.12.1862).
Turussa oli tehty vuodeksi 1862 kaksi Penelope-tilausta ja lehdellä Journal des Modes oli yksi tilaaja. (Åbo Underrättelser 18.12.1862). Valitettavasti Helsingissä oli muuta lehden täytettä tai ainakaan vastaava luettelo ei osu hakuihini. En löytänyt listoja myöskään myöhemmiltä vuosilta.
Tilastoja tuskin kerättiin satunnaiseksi sanomalehden täytteeksi. Lisätiedon saamiseksi otin yhteyttä Postimuseoon, josta sain vastauksen informaatikko Soile Siltalalta. Lista kirjoja tarkistettavaksi ja ennakkotietona, että 1800-luvun alussa "Lehdet tilattiin postihallinnon kautta ja samainen postihallinto harjoitti ankaraa lehdistösensuuria." eli ilmeisesti sanomalehdissä julkaistut listat olivat kattavia.
Kirjalistassa oli virallinen tilasto vuodelta 1885 eli palasin digitoituihin tilastojulkaisuihin, joita olin toki aiemmassa vaiheessa kokeillut jollain hakusanalla. Suomenmaan tilastollinen vuosikirja julkaistiin ensimmäistä kertaa 1878 ja siinä postitilastot käsittelevät vain kirjeitä ja kortteja. Lehdistä oli tietoja viimeistään seitsemännessä vuosikirjassa (1885). Liian myöhään ja epätarkasti krinoliineilleni, mutta hairahduin ihmettelemään kaupunkien toistaan eroavaa mediakulutusta.
Suhteessa väkilukuun sekä kotimaisia että ulkomaisia lehtiä tilattiin eniten Mikkeliin. Turussa ja Vaasassa kului käsissä viisi kertaa enemmän kotimaisia kuin ulkomaisia lehtiä. Helsinkiin taas tilattiin enemmän ulkomaisia kuin kotimaisia lehtiä. Porvoossa ja Hämeenlinnassa tilattiin kotimaisia lehtiä eniten Mikkelin jälkeen. Muissa kaupungeissa kotimaisia lehtiä kului saman verran kuin Turussa ja Vaasassa, mutta ulkomaisia lehtiä alle "kappale" per asukas. Oletan, että kappale tarkoitti yksittäistä lehden numeroa eli massa syntyy usein ilmestyvistä sanomalehdistä.
No, ehkä tähänkin löytyy selitys niistä vinkatuista kirjoista.
Tilastoja tuskin kerättiin satunnaiseksi sanomalehden täytteeksi. Lisätiedon saamiseksi otin yhteyttä Postimuseoon, josta sain vastauksen informaatikko Soile Siltalalta. Lista kirjoja tarkistettavaksi ja ennakkotietona, että 1800-luvun alussa "Lehdet tilattiin postihallinnon kautta ja samainen postihallinto harjoitti ankaraa lehdistösensuuria." eli ilmeisesti sanomalehdissä julkaistut listat olivat kattavia.
Kirjalistassa oli virallinen tilasto vuodelta 1885 eli palasin digitoituihin tilastojulkaisuihin, joita olin toki aiemmassa vaiheessa kokeillut jollain hakusanalla. Suomenmaan tilastollinen vuosikirja julkaistiin ensimmäistä kertaa 1878 ja siinä postitilastot käsittelevät vain kirjeitä ja kortteja. Lehdistä oli tietoja viimeistään seitsemännessä vuosikirjassa (1885). Liian myöhään ja epätarkasti krinoliineilleni, mutta hairahduin ihmettelemään kaupunkien toistaan eroavaa mediakulutusta.
No, ehkä tähänkin löytyy selitys niistä vinkatuista kirjoista.
Kiinnostavaa asiaa sekä tässä että aiemmassa postauksessa näistä muotilehdistä. Jossain vaiheessa tutkimuskohteistani Paavo Tikkanen ja Herman Kellgren omistivat tuota ranskalaisista muotilehdistä ilmoitellutta Öhmanin kirjakauppaa!
VastaaPoista