maanantai 16. toukokuuta 2016

Arvosteluista ja niihin vaikuttamisesta

1) Postimuseon johtaja Kimmo Antila ei omasta mielestään "sponsoroinut" Museoiden yötäni, vaan tarjosi median edustajalle tavanomaisen edun. No, se ei ole tälle medialle tavanomaista ja on Antilan aikaisemmassa yhteydessä tarjoaman kahvikupillisen lisäksi ainoita bloginpidosta saamiani taloudellisia etuja. (Hups, kirjamessuilla olin myös bloggaajana kerran ilmaiseksi.)

En katso lahjan/tai-mikä-se-nyt-oli kuitenkaan vaikuttaneen tälle blogille epätavallisen positiiviseen sävyyn kyseisessä kirjoituksessa. Syystä tai toisesta olin koko päivän (aamun krapulasta huolimatta!) hyvällä tuulella, mikä on vaikuttanut havainnointiini ja sitä kautta myös kirjoitukseeni. Siten ihmisen mieli vain toimii. Mikä, sivumennen sanottuna, tekee toisten ja ennen kaikkea menneisyyden ihmisten toiminnan selittämisestä vaikeaa tai mahdotonta.

Ehkä olin hyvällä tuulella vain siksi, että hotellin respa kuunteli kiltisti valitukseni suihkuverhosta ja antoi siitä hyvitykseksi minibaarista juomani (ks. kommentti krapulasta) kivennäisveden? Ja hiukan sen saamani rannekkeenkin takia.


2a) Blogikirjoituksista ja tavallisista lehtikirjoituksista poikkeaa olennaisesti akateemisesta tutkimuksesta tai tiedekirjasta kirjoitettu arvostelu. Niitä ei kirjoiteta fiilispohjalta vaan perustelluin väittein. Mutta näihinkin vaikuttaa muu kuin arvosteltava teksti ja arvostelijan osaaminen.

Tämä konkretisoitui kun satuin olemaan kuulemassa Ihan Oikeiden Historioitsijoiden keskustelun kahdesta vertaisarvioidusta tutkimuksesta. (Älkää kysykö mielessänne kuka keskusteli, mistä, missä ja milloin. Epärelevanttia.) Molemmissa koettiin olevan vakavia puutteita.

Yksi keskustelijoista oli kirjoittamassa toisesta tutkimuksesta arvostelua, jossa aikoi olla kriittinen. Mutta sanoi ääneen, että häntä arvelutti se, miten tutkimuksen tekijä tähän reagoisi. Eli mahdollisesti kaikki kriittikki ei päädy lopulliseen arvosteluun.

Toisen tutkimuksen arvostelu oli lankeamassa henkilölle, joka tunsi tekijän hyvin ja arvatenkin lämpimin tuntein. Selviytymisstrategiaksi tarjottiin arvostelutekstiä, joka vain kuvailee tutkimuksen ottamatta kantaa sen laatuun.

Se, että henkilökohtaiset suhteet vaikuttavat suomalaisen historiantutkimuksen arvosteluteksteihin ei tullut minulle yllätyksenä, mutta autenttinen tilanne tuntui silti ikävältä. Se, että tutkija ja suurempi yleisö eivät saa tietää, mikä tutkimuksessa arvioidaan heikoksi, estää tutkijan ja yleisön ymmärryksen kehitystä. Asiantunteva arvostelija kun pystyy huomaamaan sen, mitä tavallinen lukija ei.

2b) Minun kirjoistanihan ei ole kovin montaa arvostelua kirjoitettu. Yksi arvostelija oli minulle täysin tuntematon, kunnes tapasimme vuosia myöhemmin osallistuessani hänen vetämäänsä keskusteluun. Sen jälkeen hän totesi tunnistaneensa nimeni osallistujalistasta ja pelänneensä, että olisin hänelle arvostelusta edelleen suuttunut. Olin aivan pöllämystynyt. Arvostelu oli ollut hyvin kiltti ja siinä esitetty kritiikki täysin oikeutettua.

Eräs päätoimittaja (älkää kysykö mielessänne kuka) sanoi kaupanneensa lähettämääni arvostelukappaletta, mutta kukaan ei suostunut sitä ottamaan, kun pelkäsivät blogitekstejäni. Edelleen epäilen, että toinen/todellinen syy on, että kukaan ei halua koskea p*skaan, mutta edellä esitetyn valossa pelolla saattaa olla vaikutusta. Sääli, jo edellä mainituista syistä.

3) Lopuksi on julkisesti todettava se, että vähittäinen siirtymiseni ulkopuolisesta ulkopiiriläiseksi (joka voi peruuntua edellä esitetyn johdosta), on vaikuttanut siihen miten olen blogiin kirjoittanut Ihan Oikeiden Historiantutkijoiden julkaisuista ja esityksistä. Tai jättänyt kirjoittamatta. Tuttujen ihmisten tekemisistä kirjoittaminen kun tuntuu erilaiselta kuin etäisten hahmojen käsittely. Vaikka ei pitäisi, kuten edellä olen väittänyt. Etsinnässä sopiva tasapaino.

Tutut kiiltokuvaenkelit digitoitu kirjasta The pathway of life.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti