Suomalainen seikkailija valistusajalla

Taustamusiikkisuositus. Hassisen kone: Levottomat jalat

Ennen kuin muistelmaharavointini kautta käsissäni oli A. O. Cederbergin kirja Kahdeksannentoista vuosisadan miehiä (1924) en ollut koskaan kuullutkaan Georg Ståhlbergista. Cederbergille hän on "seikkailija Jumalan armosta, valistusajan monipuolisten harrastuksien ja tuhattaituruisen olemuksen luonteenomainen edustaja".

Georg Ståhlberg syntyi pikkuvihan aikana Raahessa ja aloitti yliopisto-opintonsa Turussa vuonna 1759. Opinnot olivat tuskin alkanet, kun hän oli jo takaisin Raahessa, jossa toimi kolme vuotta opettajana. Sitten lähti (oman ilmoituksensa mukaan) Venäjälle, jossa oli alkanut Katarina II:n aika. Väliin jääneen vuoden hän ilmeisesti oleskeli Pohjois-Karjalassa, jonka tuntemisesta on myöhempiä viitteitä.

(Kirjoittamassaan kirjassa, joka alempana mainitaan, hän kertoo s. 152-174 "eräästä ruotsalaisesta säätyläismiehestä", joka 23-vuotiaana [1764?] oli lähtenyt ulkomaille ja palatessaan 6-7 vuoden jälkeen lähestyy näkemyksillään Kustaa III:ta ennen kuin tämä oli kuningas eli ennen vuotta 1771.)

Epäselvien vaiheiden jälkeen Ståhlberg itse väittää 17.2.1769 kirjautuneensa Köningsbergin yliopistoon, mutta opiskeli siellä korkeintaan kuusi kuukautta ennen siirtymistään Gotlannin Visbyhyn, jossa hän toimi papillisissa tehtävissä kolmisen vuotta. (Kuva Visbystä kirjasta Rambles in Sweden and Gottland: with etchings by the wayside. British Libraryn digitoimana.)

Kunnes julkaisi kirjan "Mietekirja vääriä ihmeitätekeviä kristuksia ja profeettoja sekä salaista väkivaltaa ja murhaa vastaan", josta Ståhlberg sai syytteen. Siitä hänet vapautettiin selityksellä, että kirjoittaja ei ollut täysijärkinen. (Cederberg ei ollut kirjaa, joka oli lähetetty kaikille Ruotsin yliopistoille, nähnyt eikä tiennyt oliko siitä säilynyt kappaletta.)

Syksyllä 1772 Ståhlberg oli takaisin Suomessa pyytämässä nimitystä saksankielen dosentiksi Turun Akatemiaan. Tätä hänelle ei annettu, mutta mies jäi yksityisopettajaksi kaupunkiin. Pari vuotta myöhemmin hän yritti väitellä oikeustieteessä, mutta konsistori ei hyväksynyt tutkimustaan. Moninaisten vaiheiden jälkeen Ståhlberg jätti Turun alkuvuodesta 1775 ja kirjautui maaliskuussa Upsalan yliopistoon. Ruotsissakaan ei ollut mukavaa ja matka jatkui saman vuoden syksyllä Englantiin.

Tai ehkä Skotlantiin, sillä Edinburgissa painettiin vuonna 1776 kirjansa An history of the late revolution in Sweden, Which happened on the 19th of August, 1772. Containing, in three parts, the abuses, and the banishment of liberty, in that kingdom. Written by a gentleman who was a Swede. Tämän sisällöstä kerron erillisissä blogikirjoituksissa myöhemmin. (Kuva kirjasta Reminiscences of Old Edinburgh. Digitointi British Library.)

Ståhlbergin vaiheet Englannissa sekä mahdollisesti Länsi-Intiassa ovat Cederbergille tuntemattomat. Kotivuori tietää ylioppilasmatrikkelissaan, että Ståhlberg kirjautui ylioppilaaksi vielä Leideniin 26.5.1777 ja oli jossain välissä (väittänyt opiskelleensa?) opiskellut myös Erfurtissa, Montpellierissa ja Pisassa.

Jotenkin hän päätyy uudelleen Venäjälle, laillistetaan lääkäriksi ja määrätään toimeen Vologdan kuvernementtiin vuonna 1785. Myöhempää tietoa Georg Ståhlbergista ei ole. Hänen mahdollisesti hoitamiensa venäläisten jälkeläiset tulivat valokuvatuksi runsas sata vuotta myöhemmin. (Sergei Mikhailovich Prokudin-Gorskii Collection (Library of Congress) )