Ilon hetkiä maanantaina

Maanantaina oli niin hieno päivä, että sitä voi muistella nyt viikon loppupuolellakin ja mielellään myöhemminkin.

Annan salongissa Anna Kuismin kertoi epävirallisista kansanopettajista 1800-luvulla. Innoituksen hän oli saanut blogipostauksistani Tammikuun 14. päivän rahaston palkinnonsaajista! Ihanaa, että niistä oli hyötyä, ihanaa, että Anna kävi läpi varsinaisia hakemuspapereita, ihanaa, että Anna oli löytänyt muitakin lähteitä, ja ihanaa, että aihe saa hänen artikkelinsa myötä lisänäkyvyyttä. Toivottavasti myös lisätutkimusta.

Salonkilaisille rahasto oli tuntematon ja minulle vielä yllättävämmin heille oli uutta myös naisten toimiminen "epävirallisina" opettajina. No, on tietenkin silkkaa sattumaa, että olen innostunut Kokemäen paikallishistoriasta, jossa kaksi naisopettajaa on muistettu ohuessakin kouluhistoriikissa esitellä. Siltä pohjalta rahaston palkittujen naisvaltaisuus tuntui aivan luonnolliselta.

Kotimatkalla kävin kirjastossa noutamassa kassillisen varauksia, joiden joukossa oli kovasti odottamani Kustaa H. J. Vilkunan Juomareiden valtakunta 1500-1850. Suomalaisten känni ja kulttuuri. Lähdeviitteet vilisevät tuomiokirjamerkintöjä eli kyse ei ole mistään kirjallisuuskatsauksesta.

Mutta kirjallisuuttakin Vilkuna on toki käynyt läpi. Miten satuinkaan vilkaisemaan kirjallisuuslistasta juuri sellaista kulmaa, jossa oli MINUN KAKSI KIRJAANI! En ollut uskoa silmiäni ja piti vapisevilla käsillä ottaa epäskarppi kuva todisteeksi. Sekä tietenkin jakaa se Facebookissa saatteella

"JEESUS JA MARIA! KUSTAA H. J. VILKUNA (!!!!!) on listannut kirjojani lähdeluetteloonsa. Urani huippu on saavutettu, alamäki odottaa."

Siis, että arvostamani tutkija ja kirjoittaja on

a) viitsinyt tarttua johonkin kirjaani,
b) löytänyt siitä olennaista tietoa, jota ei ollut tarjolla laadukkammassa lähteessä JA
c) rohjennut käyttää kirjojani lähteenä VERTAISARVIOIDUSSA kirjassa.

Yksinkertaisesti vaikea uskoa.