Tarjotaan sitä viinaa kuolleillekin

Seuraava K. F. W.:n kirjoittama tarina julkaistiin sanomalehdessä Sanomia Turusta 22.2.1879 viitteellä "Tosi tapaus entisen vuosisadan lopulta tai nykyisen alulta". Tapahtumapaikka eli Perttelin kirkko nykyasussaan yllä Nieran ottamassa valokuvassa (CC BY-SA 3.0).

Kerran oli Ingeren kartanossa, Perttelissä, renki kuollut, joko viinan vaikutuksista tahi muutoin, mutta kumminki juomuksissa. Ruumis vietiin kirkon tykö; mutta ei ehditty hautaamaan ennen pyhää, kun sattui olemaan heinän aika ja sentakia työnkiire miehillä. Lauvantai-illalla meni pehtuori ja eräs Matti-niminen renki Salon kauppalasta tuomaan maahanpaniais-aineita, ja maistelivat kai niitten kelvollisuutta, koska palatessaan olivat pikku "hutikassa". Perttelin kirkkoa lähetessään kerskaili Matti rohkeuttaan, että hän muka tohtii mennä tarjoomaan ehto-naukkua toveri vainaalleen. "Mene", sanoi pehtuori, "minä odotan läpikäytävän edessä siksi kun palaat". Matti otti tasku-kaiman mukaansa ja meni. Kirkkotarhaan päästyänsä huutaa rojautti Matti: tules nyt veikkonen ottamaan ehtoo tintti pään parannukseksi! Kyll' kyll', kuului vastaus läpikäytävästä, vartoo nyt vähäsen! Samassa rupesi kuulumaan kolina ja askelten pauke läpikäytävästä. Mutta tähänpä Matin rohkeus loppui. Hän lähti pötkimään piliviitaan, eikä enää ehtinyt katsomaan mistä aita matalin oli. Matti loikkasi veräjän yli, jotta jakun liepeet tarttuivat listeitten huippuihin, repesivät ja jäivät siihen. Niistä ei ukko enää huolinut; pääasia oli vaan, päästä vanhan toverinsa seurasta. Eipä ollut pehtuorillakaan aikaa odotella siksi että Matti olisi rattaille ehtinyt. Hän ajoi minkä hevonen ottaa voi ja Matti rukka laahasi polvillaan perässä, pitäen kiini perälaidasta. Matin kyyti ei ollut hupainen, mutta hupainen ei ollut hellittäminenkään. Kurike-sillalla, noin lähes venäjän virsta kirkosta tohdittiin sen verran seisattaa että hän rattaille pääsi. Santa oli housun polvet rikki laahannut ja veri sirkamoitsi polvista.

Kuolleen toverin, jota Matti ryypylle huusi ei kuitenkaan ollut vähintäkään syytä Matin konnelmuksiin; hän makasi rauhassa, kuten kuollut ainakin. Mutta kanttori-ukko teki heinää kirkkopihassa ja oli päivän helteestä ja että "heinä-matojen" tappamisesta uupuneena, mennyt läpikäytävään maata ja nukkunut yöhön myöhäiseen. Hän kun nyt kuuli ryyppyä tarjottavan, lähti paarien alta komppuroimaan ulos ja huusi: kyll' kyll'; vartoo nyt! Se Ingeren miehille kiirun antoi.

 P. S. Vielä luotettavampi Pertteliin ja hautoihin liittyvä teksti Waasan lehdestä 30.6.1888:

Hautoja kirkon alla. Perttelin kirkon vanhaa sisustusta purkaissa tuli, kertoo U. S., laattian alta esiin sadottain kirstuja ruumiinensa aivan matalasti santaan kätkettynä, muutamat ihan peittämättä. Kirstut olivat osittain aivan ehyitä, muutamat kuin äskettäin tehtyjä. Ruumiista oli myöskin joku vielä muodossaan. Selvää on että kirkon alustaa ennen on täytetty hautausmaana, mutta milloin, ei voida tarkemmin määrätä. Vanhempi vuosiluku, mikä kirstuista havaittiin oli 1698. Eräässä kirstussa luettiin: "Fru Probstinnan Christina Wallenius. Helsingfors 8 Aprill 1775, 56 Ar Gammalls", ja sisälsi naisruumiin ynnä sen vieressä miehen sekä kolmen lapsen ruumiit. Nämät olivat kaikki holvatussa muurihaudassa. Muutamissa kirstuissa oli useampia ruumiita.