Avajaisseremonioiden jälkeen ensimmäinen valintani oli sessio, jossa puhui Fredrik Charpentier Ljungqvist, jonka uuden kirjan olin sopivasti lukenut. Ljungqvist kävi esityksessään läpi viime vuosikymmenten uusia tutkimusmenetelmiä, jotka olivat mahdollistaneet/motivoineet kirjansa Pohjolan pitkästä keskiajasta. Paikkatiedon hyödyntäminen, maatutka, arkeologiset kaivaukset Grönlannissa, kolmiuloitteinen esineiden (riimukivien) skannaus, kokeellisen arkeologian yleistyminen, ilmastohistorian tutkiminen, siitepölyanalyysit, riimukivien ornamentiikan ajoitus ja Vatikaanin arkiston avaus.
Sitten hän kertoi Salmen laivahautalöydöistä, joista oli pätkä kirjassaankin. Vaikka hän ei tiennyt oliko niistä julkaistu jo jotain, sillä ei osaa lukea viroa.
En malttanut olla kysymättä kirjan "Norden"-määritelmästä ja saamelaisten sivuuttamisesta. Jälkimmäisestä oli ilmeisesti jo saanut palautetta. Edellisen osalta kyse olikin (!) kulttuurialueesta, minkä takia OK jättää käsittelemättä Suomen rautakausi ja Islanti ennen asuttamista - selvennystään lainaten. Tätä ei lue kirjassa, jota tullaan Ruotsissa käyttämään historianopettajien opinnoissa ties kuinka monta vuotta tai vuosikymmentä.
Ljungqvist puhui yhtä asiallisella tyylillä kuin kirjoittaa ja iltapäivän toisessa sessiossa Jonathan Lindström, jonka uuden kirjan onnistuin myös sopivasti juuri lukemaan, puhui yhtä elävästi ja värikkäästi kuin kirjoittaa.
Lindströmin esitys referoi kirjan tutkimustulokset ja pääsin toteamaan ymmärrykseni oikeaksi ja toistaiseksi muistissa pysyneeksi. Mutta nyt heräsin ihmettelemään sitä, että Öölannin vuoden 1200 paikkeilla hylätyn kylän talon pohja oli ilmiselvä paritupa. Joka tuli Suomeen tietääkseni vasta 1500-luvulla. Mikä oli sen levinneisyys Ruotsin valtakunnassa väliin jäävinä vuosisatoina?
Kiinnitin huomiota myös mainintaan, että järvi on Öölannissa träsk, kuten monin paikoin Suomenkin ruotsinkielisissä paikannimissä. Missä muualla? Kirjassa (ohimennen) spontaaniksi kuvattu ruotsalaisten asettuminen Suomeen oli nyt Lindströmin puheessa "halvspontan" ja siitä "olika åsikter". Saanut palautetta?
Lounaskeskustelun, kahvitaukokeskustelun ja kahden esityksen kuuntelun jälkeen ruotsin kieleni oli niin lopussa, että kun tajusin (iik!) seisovani Vetenskapsradion historia -ohjelmasta tutun Tobias Svanelidin vieressä en saanut enää saanut ilmaistua fanitustani järjellisesti. Illan seurustelutilaisuudessa Mustapäiden talossa keskityinkin ihmettelemään renesanssityylisen talon sisätilojen tyyliyhdistelmää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti