perjantai 21. elokuuta 2015

Luettu: Pietari Särkilahti

Muuton yhteydessä kirjakokoelmani menivät täysin sekaisin. (Ja samoin muistiinpanoni. Nopeinta on syksyllä aloittaa projektista, jonka melkein kaikki muistiinpanot ovat tietokoneella ja pilvessä.) Lisäksi niille ei uudessa asunnossa ole riittävästi tilaa, joten lisäkarsinta on tarpeen.

Tässä hengessä silmäni osuivat Santeri Ivalon opukseen Pietari Särkilahti, jonka omistuskirjoituksesta päätellen olin poiminut jostain kierrätyshyllystä. Luulin lukevani siitä vain pari sivua, mutta yllätyksekseni luinkin romaanin kokonaan.

Uskonpuhdistuksen ensimmäisestä kuudesta vuodesta kertova episodinen romaani ei ole moderni, mutta minusta ihan luettava. Todennäköisesti Ivalolla ei ole ollut kovin montaa faktaa käytettävissään eli kyseessä on mahdollinen "totuus".

Sellaisenakin kiinnostava. Millaista oli tuoda luterilaista uskoa Suomeen? Olla toisinajattelija?

Faktapuolesta kiinnitin huomiota alkusivujen ristinkantoon, joka palautti mieleen Tudor Monastery Farm -sarjan helatorstain peltojen kierron (beating the bounds). Tämä kun oli jäänyt mieltä askarruttamaan. Olen löytänyt tekstiä Vilkunan Vuotuisesta ajankierrosta, mutta en pääse sitä nyt alussa mainitusta syystä tarkistamaan. Englantilaisesta TV-sarjasta syntyi mielikuva, että kiertueella oli merkittävä rooli rajojen yhteiselle oppimiselle/muistamiselle, mutta suomalaisessa sarkasysteemissä nämä selkeitä ehkä muutenkin?

Ivalon kuvauksena
Sieltä läheni ristinkantoväki. Se seisahtui kujansuuhun siunaamaan vielä ruskeanpuhuvia ruislaihoja ja vasta tehtyjä toukosarkoja, ja rantaan asti kaikui sieltä pyylevän pitäjänpapin oluensamea ääni, kun hän, pientareella avopäin seisten, luki latinaista rukousta ja sulki keväisen kasvun pyhimysten suojelukseen.
Kunhan saan hyllyni johonkin järjestykseen testaan digitaalisena tarjolla olevia Ivalon kirjoja

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti