Sibeliuksesta lapsille

Tämä vuosi on monen miehen juhlavuosi, mutta lastenkirjallisuuden perusteella yksi on yli muiden. Sibelius.

Ensimmäisenä sain kirjastosta lainaksi Katri Kirkkopellon kirjoittaman ja kuvittaman kirjan Soiva metsä. Jean Sibeliuksen matkassa. Sen mukana on CD-levy, jossa on niitä Sibeliuksen kappaleita, joiden nimet minäkin tunnistan. Takatekstin mukaan kirja on nimenomaan tehyty 150-juhlavuoden kunniaksi.

Kirjan muoto on perinteisen kuvakirjan. Vähäisellä tekstillä ja isoilla kuvilla kerrotaan Sibeliuksen (todellisen?) lapsenlapsen päivä Ainolassa. Ensin kävelyllä luonnossa papan kanssa ja sitten kuuntelemassa Aino-mummon selostus papan elämästä. Hajuton ja mauton minun näkökulmastani, mutta joku pastellisävyistä pitävä voi ihastua?

Paula Norosen Supermarsu ja jääräpää Janne oli aivan toista tyyliä. Supermarsu eli Emilia on seikkaillut monessa aikaisemmassa kirjassa, joita en ole nähnyt enkä lukenut, ja tällä kertaa joutuu ilmeisesti ensimmäistä kertaa aikamatkalle. Ainolassapa tietenkin.

Emilia tovereineen päätyy vuoteen, jolloin Jean Sibelius oli heidän ikäisensä eli 11-vuotias. Seuraa niin vauhdikkaita käänteitä kuin 1800-luvun kärryillä saadaan aikaan ja lopussa kaikki on hyvin. Kirja on tarkoitettu noin kymmenvuotiaille eli en kuulu kohderyhmään, mutta lukeminen sujui vaivatta. Historiaa kirjaan oli upotettu melko vähän, mutta sopivasti. Lapsista on varmaan (?) kiva (?!) saada kuulla, että marsut olivat ennen vanhaan merimiesten ravintovara.

Eniten pidin Tapani Baggen kirjoittamasta ja Salla Savolaisen kuvittamasta kirjasta Hämeenlinnan Janne. Kuinka Jannesata tuli Jean Sibelius. Paikallishistoria fokuksessa Jean Sibeliuksen nuoruuden vuosista kertoi hänen oma kaikkitietävä kertojaäänensä, jossa paikoitellen kuulsi läpi tietty omahyväisyys. Kunkin aukeaman tietolaatikoista sai halutessaan syvempää tietoa ja Savolaisen kuvat olivat hauskoja ja kuitenkin sopivan uskollisia historialle.