Pieni keskeytys Göteborgin raportointiin ajankohtaisaiheella. Poikkesin tänään Poriin kuuntelemaan SuomiAreenan keskustelun Museoiden tulevaisuus. Se sai lopulta kaikki penkit täyteen, nappasin valokuvan ennen aikojaan.
Museoliiton pääsihteeri Kimmo Levä alusti keskustelua puhumalla toimintaympäristön muutoksesta, jossa julkisen talouden jakomekanismit sote-alueiden myötä muuttuvat ja digitalisointi luo "uusia mahdollisuuksiakin". Lisäksi hän mainitsi museot talouden kasvattajan roolissa.
Monia muitakin rooleja voisi ajatella. Vaikka kurssi Behind the Scenes at the 21st Century Museum tuli hutiloiden läpikäytyä (eikä blogitekstiä siitä ole tulossa) niin mieleen jäi esimerkiksi museoiden rooli terveyden ja hyvinvoinnin edistämisessä. Sillä voisi olla menekkiä Suomessakin? Välittää tietoa huumeiden vaarallisuudesta ja työstää vanhusten muistia/muistoja? Lähimpänä tällaisia ajatuksia roolista yhteiskunnassa oli keskustelijoista Kankaanpään kaupunginmuseon museonjohtaja Eeva-Kaisa Haikonen, joka mainitsi yhteistyön niin sairaalan kuin poliisinkin kanssa.
Museoiden tehtävistä OKM:n ylijohtaja Riitta Kaivosoja nosti tärkeimmäksi ymmärryksen (ei pelkän tiedon) välittämisen. Kansanedustaja Jaana Laitinen-Pesola mainitsi kulttuurikasvatuksellisen tehtävän ja joku mainitsi identiteettin luonnin. Tästä olisin mielelläni kysynyt yleisökysymyksen. Ymmärsivätkö/muistivatko kysyjät, että nämä tehtävät vaativat valintoja ja tulkintaa. Halutessaan museot voisivat (yrittää) muokata historiakuvaamme ja identiteettiämme. Mikä on poliittinen kysymys. Miksi minusta oli outoa, että Laitinen-Pesola ei omien sanojensa mukaan ymmärtänyt mitä varten hän oli tässä keskustelussa.
Nähdäänkö museot Suomessa vaikuttajina ollenkaan?
Median näkökulmaa paneelissa edusti Satakunnan Kansan kulttuuritoimittaja Jarmo Huida. Hän sanoi rehellisesti, että media ei tule katsomaan vitriiniä - ainakaan perusnäyttelyssä. Pitää olla vaihtuvuutta ja mielellään toimintaa. Hän ei jaksa itse lukea vitriinien opastustekstejä ja katsoisi valokuvat mielummin kotonaan koneelta kuin museossa pienen valikoiman.
Yleisöön vetoavana ja koskettavana Huida pitää lähihistoriaa. Haikonen yhtyi teemaan toteamalla että tamagotchit kiinnostavat heillä kävijöitä auroja enemmän. Kun hän jatkoi puhumalla haasteesta tiedon siirtämisessä tulevaisuuteen, luulin, että kyse oli menneen elämän realitettien hiljaisesta tiedosta tms. Ei, vaan digitoidusta tiedosta, jonka formaattimuutokset ovat heille tuottaneet jo tiedostoja, joita ei saada auki.
Yleisöstä kysyttiin ovatko museot ilman kokoelmia mahdollisia? Toki, sillä kysyjä itse tiesi yhden, paneelissa istunut Werstaan museonjohtaja Kalle Kallio toisen ja minä (hiljaa mielessäni) kolmannen. Mutta Suomessa sellainen ei voi saada valtionapua. Tämä yksi asia keskustelussa tuli aivan selväksi.
Lisäys 20:01: Hartiani ja takaraivoni pääsivät valokuvaan.
.@SuomiAreena:n museokeskustelu menossa, äänessä mm. @KalleKallio. Kokoelmat hyvin esillä, @takoverkosto mainittu. pic.twitter.com/2UKY173D6U
— Johanna Jakomaa (@jakomaa) July 13, 2015
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti