Paimentyttö saaressa

Keväällä 1765 Jämsän ja Kuhmoisten rajalla Mustasalan torpparilta oli kadonnut kolme lammasta. Vaimonsa lähetti 19. päivä (toukokuuta?) paimentytön etsimään niitä ja uhkasi kurituksella, jos hän palasi ilman elämiä.

Tästä alkoi tapahtumaketju, josta kirjoitettiin Anianpellosta kirje, joka julkaistiin sanomalehdessä Inrikes tidningar 4.7.1765. Kirjoittaja toteaa paimentytön olleen "ej aldeles fullwettig" eli häntä ei pidetty täysijärkisenä.

Lampaita hakemaan tyttö lähti kevyissä pellavavaatteissa, vaikka järvessä oli vielä niin vahva jää, että hän lähti sitä pitkin oikaisemaan kohti Jämsää. Hän pääsi pienelle saarelle, mutta sen muilla puolilla jää oli jo sulanut, eikä hän päässyt eteenpäin.

Kevyissä vaatteissan ja ilman ruokaa paimentyttö sinnitteli saaressa kuusi päivää. Pelastajakseen tuli jämsäläinen torppari kalastusaikeissa. Tämä kuuli tytön huudon, souti hänet maihin ja vei kotiinsa. Tytölle annettiin varovaisesti lämmintä maitoa ja hieman ruokaa ja hän virkosi sen verran, että oli pari päivää myöhemmin palveluspaikassaan.