keskiviikko 20. toukokuuta 2015

Näkökulmia, 1. ja 2. luento

Huhtikuun lopussa selvisi, että suurin osa pari viikkoa aiemmin tehdyistä avoimen ja kesäyliopiston ilmoittautumisista olivat turhia (ja rahan menoa), sillä työnantaja vaati läsnäoloani joka maanantai viiteen asti. Onneksi sentään yksi kurssi välttyi tältä karsinnalta: Näkökulmia aineellisen kulttuurihistorian tutkimukseen.

Sen ensimmäinen luento oli viikko sitten. Tuolloin Jukka Relas johdatteli meitä aiheeseen kertomalla omista tutkimuksistaan, proseminaarityöstä alkaen. Näistä minulle oli ennestään tuttua löydös Langinkosken kalustosta. Päällimmäiseksi jäi pyörimään mieleen se, että itselleni esineet ovat olleet historian lähteitä eivätkä tutkimuksen kohteita kuten Relakselle.

Kurssilla siis toinen lähtökohta kuin (vasta!) vuosi sitten suorittamassani verkkokurssissa Tangible Things: Discovering History Through Artworks, Artifacts, Scientific Specimens, and the Stuff Around You. Mutta voi olla, että senkin muistiinpanoihin tulen palaamaan.

Relas korosti esineellisen kulttuurin tuntemisen tärkeyttä ja huomautti toisten alojen tutkijoiden tekemistä virheistä. Varsinaisen aiheen sivusta oli hyödyllistä kuulla, että kansatieteellisissä tutkimuksissa tyypillisesti ei ole henkilöhakemistoa, sillä kaikki "kansan edustajia". Tähän liittyy myös informanttien anonymisointi, joka tuntuu historian tutkimiseen tottuneesta hölmöltä.

Toisella luennolla eilen aiheena oli tyylihistoria keskiajalta kustavilaisuuteen. En muista missä olen näihin perehtynyt, mutta perusteet olivat jo hallinnassa. Uutta oli tyylien piirteiden löytäminen talonpoikaisista esineistä ja variaatiot eri maissa.

Relas oli ensimmäisellä luennolla todennut, että vuosikymmeniä on ollut muodissa "yhteiskunta ja aineettomuus" eikä siis esinetutkimus. Toisella luennolla saimme kuulla, että esinetutkimuksessa ei ole muodissa tyyliluokittelu, mutta Relas pitää sitä tärkeänä. Hän paheksui sitä, että kaikki museoihmiset eivät tyylihistoriaa enää hallitse vaan ovat kiinnostuneempia "teorioista", siitä miksi esineistä ollaan kiinnostuneita.

Ymmärrän luokittelun mielekkyyden ja vaikutteiden leviäminen on mielenkiintoista. Mistä tuli jo luennolla mieleen aatehistoria, jota olisin halunnut lähteä kuljettamaan aineellisen kulttuurin rinnalla. Alkaa vaikuttaa siltä, että kurssin näkökulman omaksumisessa tulee olemaan haastetta. Ja sehän on vain hyvä asia.

Kuva lehden Oma maa näytenumerosta vuonna 1900

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti