Kurjasta Viaporista, jälkijättöisesti

Vuoden 2010 kierros Viaporissa jätti minut kaipaamaan tietoa vangeista. Niinpä innostuin suuresti, kun 1700-luvun seminaarissa Sofia Gustafsson vinkkasi tulossa olleesta opastuksesta Kurja Viapori.

Osallistuin sen ensimmäiselle kierrokselle tuulisena perjantai-iltana, Twiittasin, mutta en blogannut. Lähinnä siksi, että kierroksen paras osuus oli yllätys, jota en halunnut keneltäkään pilata. Eikä valokuvausta pimenevässä illassa viitsinyt lähtöpisteen jälkeen yrittää.

Mutta kun nyt vihdoin sähköpostiini tuli kierroksen kyselylomake, niin kopsaan vastaukseni kysymykseen "Mitä olisitte odottanut enemmän/vähemmän?"

Enemmän pakkotyövankeja. Haapoja oli aika kaukaa haettu, olisin luullut jotain sopivampaakin löytyvän. Esimerkiksi Yleisradion ohjelmasta Viaporin viimeinen kahlevanki
Nyt viikkoja myöhemmin en enää muista missä määrin 1918 sotavankileiriä mainittiin. Eli ei ilmeisesti tarpeeksi.

Vankeja ei voi koskaan olla tarpeeksi? Muuta kurjuutta kierroksella oli sairaus, jonka merkitys Kustaa III:n sodassa oli minulle uutta tietoa. (Sillä en ole siitä äskettäin ilmestyneitä kirjoja - enkä muitakaan - lukenut.)