Paneelikeskustelusta vain kaksi poimintaa. Sanna Marttila totesi kulttuuri-insituutioiden avoimuuden esteenä olevan tekijänoikeudet ja raha, mutta ennen kaikkea itse organisaatio. Tove Ørsted SLS:stä kertoi Flickr-avautumisen onnistuneen yli odotusten. Ihmiset ovat osallistuneet ja organisaatio saanut näkyvyyttä. Uusien kuvien määrän rajoitteena on kommenttien hyödyntämiseen kuluva työaika.
Museolla selvisi, että sisällön syöttö on vasta alussa ja tämä selitti hämmentynyttä oloani sivuston ääressä. Hyvänä esimerkkinä sivusta, jossa on sisältöä, esiteltiin Emil Wikström. Sitä katsoessa esittelijä totesi kuvatekstien kaipaavan lisää tekstiä. Ainakin kuvien lähde olisi siinä mukava nähdä.
Aineiston syöttävät museon työntekijät ja pääosa siitä tulee museon arkistosta, ymmärtääkseni. Tällä hetkellä esillä on enimmäkseen valokuvia, joita voi jakaa sosiaalisen median kanaviin. Lataamisesta eli hyödyntämisestä toisaalla en älynnyt kysyä eikä se näytä kuuluvan toimintoihin.
Sivuston infotekstin mukaan kyseessä on "open access digital archive", mikä ei ole yksiselitteinen ilmaisu. Infotekstiä voisi olla enemmänkin (ja myös suomeksi). Ellei sitten ole tarkoitus saada lisää hämmentyneitä surffareita Tarvaspäähän asti.
Henkilökunta kerää tietoja manuaalisesti. Esimerkiksi Wikipediasta, johon alusta olisi voinut olla vahvemmin integroitu? Tai käyttää linkitettyä dataa? Mitä enemmän sisältöä sivustoon tuodaan, sitä enemmän se vaatii päivitystä. Riittävätkö resurssit?
Arkistojen avaaminen henkilöiden näkökulmasta vaikuttaa hedelmälliseltä lähtökohdalta. Tarjoaa museolle mahdollisuuden levittää vaikutusaluettaan? Mutta ollaan myös luomassa (museokäynnillä tehtyjen havaintojen perusteella) museon omaa hiekkalaatikkoa. Taas.
Ei vielä, mutta ehkä lähitulevaisuudessa sivustolla on lomake, jolla suuren yleisön jäsenet voivat tehdä sisältöehdotuksia. Suoraa muokkausmahdollisuutta ei annettu spämmin pelossa. Eli: avoimuus on vieläkin pelottavaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti