Ihmeheltävä ja kunnioitettava luonnon vaikutus Lain täyttämiseen

Eilistä teemaa jatkaen. Yllä Ruotsin puolelta saamelaisia 1700-luvun lopusta (RAÄ, Flickr). Lainaus Hans Nymanin kirjasta Hyödyttäväisiä ja Huvittavaisia Kertomuksia Yhteiselle Kansalle Kehoitukseksi hyvään ja varoitukseksi pahasta (1842).

Usiammasa paikasa meijänki maasamme on vielä se ajatus, että Lappalaisilla on sangen vähäinen tunto Jumalasta ja vielä vähempi ymmärrys siihen, mitä maallinen laki vaatii ja merkittee, ja että he niin muodoin elävät luonnon raakasa tilasa ; mutta seuraava tapaus näyttää toisin:

Vuonna 1814, koska käräjä Oikeus istu kaukaisesa Lapin seurakunnasa, tuli seurakunnan Lukkari ja kylän Nimismies (*) Oikeuden eteen Nuorukaisen kanssa, joka oli 23 vuoden ijäsä, ja josta Lukkari kertoi tällä tavalla:

*) Suurimmasa arvosa oleva Lappalainen, joka pitää käräjiä kota-käräjisä.

Tämä nuorukainen, joka on minun poikani ja kylän Nimismiehen vävy, on meijän seurakunnasamme tehnyt sen pahennuksen, että hän menneenä syksynä salaa on kaatanut kolme merkittyä aljo-poroa, jonka tähden minä, ynnä hänen Appi-Isänsä kanssa, nyt annamme hänen oikeuden haltuun, vaatimisella että hän laillisesti rangastaisiin."

- Kun myös asianomainen, jolta porot olivat hävitetyt vaati niistä maksoa, niin alkoi Tuomari asiaa tutkia näillä kysymyksillä nuorukaiselta:
"Oletko sinä tämän rikoksen tehnyt, jota nyt päällekannetaan ? Vastaus: Olen.
- Tiesitkö sinä että sen kaltainen teko on luvatoin ja että sitä seuraa ruumiin rangaistus"?
-"Tiesin kyllä".
Minkä tähden siis teit tämän työn ?

"Joo, asia on semmonen ; Syksyllä tuli minun majaani muuan Ruijan eli Norjan kulkulainen, jonka kanssa päätimme yhesä lähtiä mettän keinolle (*) ja kun tulimme muutamaan Outaan (**) tunturin alla, josa oli aljo-poroja, tuumasi Ruijalainen että täsä olisi meijän hauska elää ruan vieresä, johon minä myös mielistyn, ja niin teimmä me tähän kodan ja oleskelimma näillä tienoilla muutaman viikon, jolla ajalla me ammumma ne kolme merkki poroa ja nautittimme ruaksemme, ja kun erosimme, otti Ruijalainen poroin taljat ja lähti kotimaahansa".

*) Ensi kylmällä lähtevät Lappalaiset mettän keinolle varustettuna ampu-neuvoilla, kattilalla, vähän suoloilla ja muutamalla kahmalolla jauhoja, ja josa he viipyvät moniahan viikon, ampuin villi-peuroja, lintuja, oravia ja muita mettän eläviä. **) Meijän puheen-parresa taitaan tätä kuttua saloksi eli mettä saareksi.

Tuomari:"Oliko teillä niin kova ruan puutet että te näljän tähden tämän työn teitte"? Vast."Ei - kyllähän me mettästä muutaki ruan viljaa olisimma saaneet"

- Tuom."Noh, mitä sinulla muuta on sanomista tähän kanteeseen"? Vast."Ei muuta kun että saaha laillisen rangaistuksen ja sen kautta sovittaa minun Isäni, Heimolaiseni ja Seurakunnan ja päästä jälleensä heijän ystävyyteensä".

Tämä nuorukainen tuli niin muodoin tuomituksi seisomaan 2 tiimaa kaula-rauvasa ja sitten ruoskittamaan 30 parilla raippoja, jonka rangaistuksen alla hänen Isänsä, Heimolaisensa ja Seurakunnan väki avo-päin seisoivat ja itkivät paalun ympärillä, ja kun rangaistus oli loppunut, syleilivät kaikki nuorukaista rakkaudella, toivotellen että tämmöstä tekoa, joka oli ensimmäinen mies muistoon, ei enään seurakunnasa tapahtuisi.

Kolmentoista kymmenen vuoden jälkeen eli 1827, koska tämän kertoja matkusti samasa Lapisa, todistettiin kaikilta että tämä nuorukainen rangaistuksen jälkeen oli elänyt siviästi ja nuhteettomasti.

- Jospa meijänki maasamme olisi tämmönen vaikutus rangastuksilla, kuinka hauska eikö sitten olisi elämä kaikilla, erinomattain Tuomareilla ja Kruunun palvelioilla.

Autuas on se joka ei vaella Jumalattomitten neuvosa ; eikä seiso synneisten tiellä eikä istu kusa pilkkaajat istuvat.