Arkistojen päivä Vuorikadulla

Arkistojen päivää ei Helsingissä viime lauantaina käsittääkseni viettänyt kuin Kotus, jonka avoimista ovista astuin kello 10 ensimmäisenä ja pitkään ensimmäisenä asiakkaana. Tarjontana oli huoneen kokoinen näyttely Kotuksen arkistoista ja kysynnän mukaan arkistokäyntejä.

Opittua. Nauhoitearkistossa on minulle tuttujen murrenäytteiden, joista sain sen kultaakin kalliimman pätkän isomummoni puhetta, lisäksi kulttuurihistoriallista ainesta, jotka on äskettäin luetteloitu (ei ole saatavilla verkossa). Minulle puhuneelle henkilölle ei ollut selvää, miksi oli äänitetty väitöstilaisuuksia ja konsistorin kokouksia. Kyseisiä pätkiä yritetään siirtää yliopistolle. Jollei muuta niin ainakin kulttuurihistoriallisten gradujen aineksia?

Murrearkistoon minulla ei ole koskaan ollut suurempaa kiinnostusta ja vielä vähemmän kun kuulin, että sieltä ei voi hakea pitäjittäin. Mutta yläkerran näyttelyn osana oli kuvakaruselli murrekorteista, joissa on mukana valokuvia! Opastajani mukaan nämä ovat sähköisessä muodossa, mutta laiskuudessani en selvittänyt missä ja miten.

Muita positiivisia puolia murrearkistosta selvisi sinne kurkistamalla. Kuten lisää sanoihin liittyviä kansantieteellisiä piirroksia.

Sananparsikokoelmat ovat pitäjittäin järjestettynä. (Alatornion, Enon, Evijärven, Hailuodon, Hausjärven, Isonkyrön, Juvan, Kalannin, Kivennavan, Kuhmoisten, Kurkijoen, Laukaan, Loimaan, Nivalan, Nummen, Paltamon, Pälkäneen, Riistaveden, Rovaniemen, Ruoveden, Tyrvään, Ulvilan ja Valkealan kokoelmat verkossa luettavissa.) Mytologista sanastoa käsittelevät laatikot toivat mieleen SKS:n kansanrunousarkiston. Kerääjien laatikoista tein pikaisen haun ja selvisi, että isotätini oli - koulunsa kautta - toimittanut murrearkistoon kolme juhliin liittyvää sanaa vuonna 1932.

Yleisarkistossa opastaja osasi kertoa vain Vanhan kirjasuomen sanalippusista, joita hänkin on muokkaamassa Vanhan kirjasuomen sanakirjaksi. Kyseinen opus on jäänyt minulta ilman aktiivista huomiota, täytynee korjata tilannetta.