Torniossa syntynyt nuorimies Anders Tomasson istui porvari Eric Mårtenssonin tuvassa Tukholman Södermalmilla juomassa olutta. Sisään tuli tullikirjuri Staffan Rolofsson, joka halusi tarkistaa porvarin vaimon panimotoiminnan tullimaksujen kuitit. Ne olivat kunnossa ja Staffan olisi poistunut paikalta ellei eräs Mats olisi tarjonnut hänelle oluttuoppia.
Jostain syystä Anders harmistui tullikirjurin käynnin pidentymisestä. Hän turvautui äidinkieleensä ja sanoi ääneen "Joda häffwu wittu" /"Joda häfuu wittu". Tukholmalainen oikeuskirjuri on ilmeisesti tuntenut viimeisen sanan parhaiten, keskimmäinen lienee ollut häipyä-verbin joku muoto. Ellei siten hevonen-substantiivin, sillä yhden todistajan version mukaan Anders oli suomeksi "pyytänyt" tullikirjuria suutelemaan paikkaa "heffwu witto".
Missä määrin paikalla olijat suomea ymmärsivät ei selviä oikeuspöytäkirjasta, sillä yllä lainatut ilmaisut eivät olleet oikeudenkäynnin syy. Tullikirjurin vihdoin poistuttua oli Anders tuhahtanut Matsille, "miksi tuollaisen kårffknechtin kanssa olutta juot". Tästä tullikirjurin rienauksesta Mats riensi kielimään viranomaisille.
Koska kuningas oli 25.11.1623 asettanut tullin työntekijät erikoiseen suojelukseen kyse ei ollut mistään pikkujutusta. Siitä huolimatta, että Staffan ei ollut kuullut pahaa sanaa, ja Anders vetosi heikkoon alkoholinsietoonsa, oikeus päätyi tuomitsemaan asetuksen mukaan. Ellei kuningas antanut armoa, Anders sai yhdestä sanasta kuolemantuomion.
Stockholms tänkeböcker från år 1592 utgivna av Stockholms stadsarkiv Del XV 1626 (1990) s. 20-22, 132-135, 309
Kuva oluthanasta Peter Sillén SHMM
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti