Viehekalastajia Imatran koskella

Viehekalastuksesta en ymmärrä mitään. Mitä mahtoivat ajatella ne perussuomalaiset, jotka 1800-luvun puolivälissä seurasivat niitä englantilaisten touhuja, jotka päätyivät Greville F.:n kertomuksen Down and up again toiseen lukuun? (Luettavissa vuoden 1868 Sporting Review:stä) Kertoja kuvaa aluksi seurueen kulkuneuvoa:

My friend very wisely determines to go as comfortably as was possible. So he sent on board the steamer for Wybourg a snug and cozy English travelling-carriage, which contained all our luggage, rods, and provisions. The carriage was well furnished with ropes, to allow four Finnish ponies to be harnessed to it.

Seurue majoittui Imatralle ja illallisen yhteydessä kosken pauhu muodostui niin suureksi houkutukseksi, että kertoja ryntäsi kalastamaan.

Kalastusta kuvataan sitten pitkä pätkä. Paikalliset apumiehet kuvataan ystävällisiksi, rehellisiksi ja matalapalkkaisiksi. Ainoa ongelma oli yhteisen kielen puute:

All we know of Finnish was Lura Kalla, which, means a big fish, and they stared at us strangely, and seemed to say to us strangers: "Who the devil are you calling big fish!" and Latana Pergola, which had to be uttered as a term of impatience, pointing first to our fishing-rods and then to their boats. When we made them comprehend, they were willing enough.

Kyllähän suomalaiset tottelemaan saa, kun sanoo "saatana perkele".

Imatran kosken kuva I. K. Inhan otos SLS:n tarjoamana. Koski ei tietenkään jäätynyt talvella, minkä todistaa toinen SLS:n kokoelmien kuva.