torstai 23. toukokuuta 2013

Peruskoulun historia 1, katselmointi (1/2)

Kai R. Lehtosen ja Veikko Huttusen Peruskoulun historia 1 (1971, painos 1981) on kulunut käsissäni lukuvuonna 1982-83, mutta ei kolmenkymmenen vuoden tauon jälkeen tuntunut ollenkaan tutulta. Ensimmäinen reaktioni oli, että "tässä on ihan h*lvetisti tekstiä", mutta tallessa ei enää ole muita 5. luokan kirjoja, joihin verrata.

Kirjan rakenne on silmissäni kolmijakoinen. Alun johdantokurssissa määritellään historia ja yritetään ottaa siitä otetta kuvailemalla elämää "sata vuotta" sitten tai "kun isovanhemmat elivät". Sitten loikataan aikaan "sata tuhatta vuotta sitten" ja kahden sivun jälkeen aloitetaan klassinen sivilisaatioiden historia Babyloniasta Egyptin kautta Kreikkaan ja Roomaan. Rooman tuhon jälkeen on aika aloittaa kolmas osa, jossa hypätään Suomen jääkaudelle ja tullaan lopuksi Suomen melko yleis-eurooppalaiseksi kuvattuun keskiaikaan. Ei mikään kevyt katsaus historian opintojen aluksi.

Johdantokurssin materiaalissa oli paljon viehättävää. Ensimmäisellä sivulla oppilaita innostetaan lukemaan "historiallisia romaaneja, muistelmia, kuvateoksia ja muita historiateoksia" sekä katselemaan "vanhoja esineitä, taloja tai linnoja" ja kuvittelemaan "millä tavoin niiden käyttäjät ovat eläneet". Liikkuvaa kuvaakaan ei väheksytä, sillä "kuvaruudun tai valkokankaan komeat kuninkaat ja kuningattaret, purjelaivat partaisine merirosvoineen tai rääsyiset kerjäläiset antavat tilaisuuden elää hetken menneisyydessä".

Seuraavalla aukeamalla kehoitetaan haastattelemaan vanhempia ihmisiä ja huomaamaan kertomusten välisiä eroja. "Oikea historiantutkija harjoittaa kriittistä eli arvostelevaa ja tietoja punnitsevaa tutkimustapaa. Samoin hän joutuu tekemään lukiessaan kirjallisia lähteitä tai tutkiessaan vanhoja esineitä; nehän voivat olla väärennettyjäkin tai muuten epäaitoja." Nuo lauseet eivät olleet saaneet huomiokynäni väriä osakseen, joten niiden merkityksellisyys on todennäköisesti jäänyt ymmärtämättä.

Ja sitten, ennen entiseen aikaan siirtymistä, toteamus, että pienelle tytölle tai pojalle on intiaaneja ja linnanneitoja helpompaa tutkia "oman sukusi ja kotitalosi historiaa tai ehkä koko kotiseutusi menneisyyttä". Siitä vaan, ilman akateemista tutkintoa! Amatööritutkijoihin tuskastuneet voivat osoittaa syyttävän sormensa koululaitokseen?

Entisen ajan agraariyhteiskunnan kuvaus ilman vuosilukuja on tietenkin yleistävä, alusta lähtien. Aikuisen silmin rinnastukset nykyaikaan tuntuvat kuitenkin järkevältä tavalta luoda historiatietoisuutta. Olen suurella hartaudella alleviivannut eri väreillä sekä lisännyt kuviin ja marginaaleihin sanastoa eli ilmeisesti olen ottanut opiskelun melko tosissani. (Joillakin ala-asteen tunneilla luin ihan muuta kuin koulukirjoja ja pari kertaa kärähdinkin.) Eikä silmäilemällä vastaan tulekaan vieraan näköistä tietoa, joten tämä sisältö on voinutkin painua kerralla muistiin?

Kuvituksena Pekka Halosen maalaus lukevista lapsista (Wikimedia via Google Art via Emma)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti