Pohjois-Ruotsissa arvioidaan ilmaston kylmenneen kesäisin aiemmasta 3-4 astetta eli kyseessä on ollut merkittävä muutos. Muutos näkyy myös arkeologisissa löydöissä. Tähän aikaan on tehty paljon aarrekätköjä: joko jumalien lepyttämiseksi tai omaisuuden suojaan saamiseksi. Asuinpaikat vaihtuvat ja hautaustavat muuttuvat.
Artikkelissa haastatellut tutkijat ovat valmiita näkemään tapahtuneen myös skandinaavisessa mytologiassa, jossa Fimbul-talvi on (Wikipediaa lainaten) "kolmen poikkeuksellisen ankaran talven jakso. Lunta sataa tauotta kolmen talven ajan, eikä kesiä ole lainkaan. Puhkeaa lukemattomia sotia ja veljet kääntyvät toisiaan vastaan." Ohimennen todetaan, että jotain vastaavaa on myös Kalevalassa.
Muistin lukeneeni moista aikanaan Suomen lasten historiasta (2005) ja otin sen esiin hyllystäni. Jep, Kalevalan suuri tammi on yhdistetty todelliseen ilmiöön, mutta se on Saarenmaalle pudonnut meteoriittii. Kyseinen kirja ajoittaa sen 500 eKr ja satunnaiset verkkolähteet hieman pidemmällekin menneisyyteen. Vaikka puun muoto sopiikin meteoriitin nostamaan pölypilveen tuntuu amatööripohjalta tuoreempi ajankohta, vuosi 536, runon synnylle realistisemmalta. Siis yhden lehtijutun perusteella.
Jaa, että miten se runo kuului?
Ojenteli oksiansa, levitteli lehviänsä.Ja tästäkin katastrofista joku selvisi kertomaan jälkipolville. Tapahtui se sitten milloin tapahtui. (Sateinen syksykin riitti nostamaan kuolleisuutta historiallisella ajalla.)
Latva täytti taivahalle, lehvät ilmolle levisi:
piätti pilvet juoksemasta, hattarat hasertamasta,
päivän peitti paistamasta, kuuhuen kumottamasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti