lauantai 8. joulukuuta 2012

Lehtileikepinosta

Hesarin pääkirjoitussivun merkinnöissä 3.11.2012 Erkki Kylmänen vieraili Entisten nuorten Rovaniemi FB-sivulla, mutta ei halunnut "kokea päivästä toiseen epämääräistä tunne-ellotusta, jonka nostalgiaan väistämättä liittyvä tuska jättää jälkeensä". Ymmärrän ajatuksen, mutta jään toivomaan, että Facebookin lukuisia muistelusivuja saataisiin tallennettua paikallis- ja kultturihistorian kirjoittajien materiaaliksi.

Hesarissa 7.11. oli sivun verran tekstiä Helsingin Senaatintorin alta kaivetuista vainajista. Kainalojutussa todettiin, että "kaupunginmuseo päätti vaieta kaivauksista niin kauan kun ne olivat kesken". Mutta jossain olin mielestäni niistä kuullut? En myöskään muista koska ja missä kuulin ensimmäisen kerran Senaatintorin hautausmaasta. Muistan jonkinasteisen järkytyksen ja siltä pohjalta voin melkein ymmärtää saman viikon iltapäivälehtien otsikoinnin. Ehkä kierrätystavaraa, sillä Hesarissa 10.11. todettiin, että "pääkallot ja luut kiihdyttivät jo vuonna 1972".

Jutussa 7.11. korostettiin esiin kaivettujen luurankojen asianmukaista käsittelyä, eli mitään The National Archivesin kuvan tapaista ei tehty.


Hesarin mielipuidesivuilla sanailtiin sanomalehtien digitoinnista. Kansalliskirjaston Kiitos asiakkaalle -tunnustuspalkinnon äskettäin saaneen emeritusprofessori Yrjö Varpion kirjoitus julkaistiin 27.11. Varpio kommentoi tekijänoikeudesta juontuvaa julkaisurajaa ja kysyy "Onko Suomen linja vanhojen lehtien verkkojulkaisemisessa tiukempi kuin muualla?" Esimerkinsä maailmalta eivät ole kaikkein vapaimpia, mutta hän ei myöskään mainitse, että Ruotsissa suunnitellaan 50 vuotta tiukempaa linjaa kuin Suomessa.

Varpiota säesti 29.11. julkaistu laivahistorian harrastaja Eero Purasen kirjoitus, jossa argumentointiin jo tehtyjen vuoden 1911 jälkeisten digitointien lukkojen takana pitämisen järjettömyyttä. Kansalliskirjaston johtajan Kai Ekholmin ja Kopioston varatoimitusjohtajan Jukka-Pekka Timosen vastine julkaistiin 1.12. Digitoinnin eteneminen vaatii rahaa ja verkkonäyttö yhteistyötä Kopioston kanssa. Puljun, joka on tänä vuonna kunnostatunut keräämällä korkeakouluilta rahaa täysin vapaiden verkkoaineistojen käytöstä.  Vastineessa ei vastattu Purasen kysymyksiin, minkä toi esiin 5.12. julkaistussa kirjoituksessaan Esko Pakkanen.

Hesarin kaupunkisivulla 28.11. kerrottiin Tullisaaren kivestä, johon on kaiverrettu "Vuonna 1901, 3s päivä elokuuta". Kyseessä ei ole koiran hautakivi (jollainen kyllä on lähettyvillä) vaan "Kagaali"n muistokivestä. Kyseinen "kagaali" oli kerääntynyt lähikukkulalle päättämään kansalaisadressista, jolla piti vastustettaman Suomen armeijan lakkautusta.

Tekniikka&Talous -lehden (30.11.2012) toimittaja oli tutustunut Vapriikin Innovaatiot-näyttelyyn. Alkuinnostus laantui toteamukseen "Näyttelyssä oli liikaa lukemista ja liian vähän tekemistä."

Talouselämä listasi numerossaan 30.11.2012 100 merkittävintä johtajaa Suomen historiassa. Kansallisbiografian talouselämänvaikuttajien teksteistä oli ollut merkittävää apua ja ilahduttavasti lähdettiin liikkeelle 1700-luvulla syntyneistä ja heidänkin joukkoonsa oli löydety yksi nainen!

Itsenäisyyspäivän Hesarista ei historiaa puuttunut. Sivun B2 alakulmassa kerrottiin, että Tukholman oikeuskanslerinvirasto lattiaeristeistä oli löytynyt tammisaarelaisen kisälli Gustaf Wilhem Malmgrenin passi vuodelta 1831. (Passin saajan taustan selvitti Juha Vuorela blogissaan heti seuraavana päivänä. Hieman aikaisempia passeja esittelin äskettäin. Aiheesta pitäisi löytää lisää tietoa, Agricola-ketjunkin anti jäi heikoksi.)

Sivuilla C1 ja C2 Suomi liukui kaltevalla pinnalla kohti Saksaa. Sivulla C2 oli myös HS-raadin vastauksia kysymykseen "Onko suomalaisten historiakuva rehellinen?" Kyllä vastasi 45%, ei 36% ja 19% ei ottanut kantaa. Viimeiseen ryhmään kuulunut Irina Krohn totesi fiksusti "'Onko rehellinen' -kysymys on vähän hassu, koska historia on aina menneisyyden tulkintaa, eikä kysymys ole absoluuttisesta totuudesta." Täydellisinä raadin perustelut olivat mielenkiintoista luettavaa verkossa (jos lukuoikeutta on jäljellä tai sitä on ostanut).
klo Ei kommentteja:

perjantai 7. joulukuuta 2012

Satakunnassa / Pirkanmaalla muistiinlaitettua 1864

Kotuksen Varhaisnykysuomen korpukseen sisältyy David Skogmanin Kertomus matkoiltani Satakunnassa muisto-juttuja keräilemässä. Vuonna 1864 kerättyjen uskomusten joukossa on hieman näkymää arkeenkin. Kuten kaupunkimatkojen merkityksellisyyteen:
Hyynilän kankaalla on tien vieressä isomainen kivi, jota nimitetään Mulli-kiveksi. Sen tykönä pitää jokaisen, joka menee ensi kerran kaupunkiin, kustantaman ryypyn viinaa kaikille matka-kumppaneillensa; muutoin heitetään hänen lakkinsa kivelle ja hän jätetään yksin sitä sieltä kiskomaan.
Lapsien leikki kävyillä on tulkittu nälkävuoden enteeksi. Kuullostaa surulliselta ja voi hyvin kuvitella pienet kasvot kun kävyt on väännetty käsistä ja toruttu.

Myös kirjallista tietoa on tallennettu:

[Mouhijärven] Kirkon arkisto ei sisällä mitään erinomaista. Vanhin kirjoitus on seitsemänneltä toista vuosisadalta, jossa Selkeen herra lupaa maksaa kirkkoherralle 6 tynnyriä jyviä. Erinomaisimmista tapauksista on kirjoitettu: 1766 oli, varsinkin emäkirkolla, kova rutto hevosissa ja muissa eläimissä. Monelta talolliselta kuoli kaikki juhdat. 1758, 10. p. helmikuuta paloi Selkeen kartano, ja siinä 5 henkeä herrassäätyä.Muut muistoon panot ovat vielä vähä arvoisempia.
Suoniemen kappelin arkistossa on seuraavat seikat merkittävimmät: "Jaakko Leistenius, ensimäinen pappi Suoniemellä, kotoisin Leistilän kylästä Nakkilan kappelissa, täytyi, ennen kun hän muutti Suoniemeen, olla emäkirkon parvessa Ryssää paossa.
- V. 1780 istutti kirkkoherra Asp ensi kerran perunoita kappelissa.
- V. 1802 istutettiin ensi kerran rupulia.
- 1819 kylvettiin toista tuhatta tammen terhoa Kuljun maalle.
- V. 1821 katovuosi joka paikassa pitäjätä.
- V. 1830 syöksi Kuloveteen vesi pilvestä niin väkevällä vauhdilla, että järven vesi sillä paikkaa painui kaarelle, päät taivasta kohden. Vesi-patsas näytti virstan päähän kuin hirmuisen paksu, päästä teroitettu hirsi. Syöksyä seurasi kova kohina, jota kesti muutaman minuutin, ja joka lakkasi kohta kun vesi-patsas nousi takaisin pilveen. Senjälkeen rupesi länsi-tuuli puhaltamaan, taivas meni pilveen ja tuli aika sade."
Otsikon Satakunta menee pitkälle nykyiselle Pirkanmaalle. Kangasalasta todetaan:

Pitäjässä on myös kihlakunnan apteekki ja lääkäri. Apteekissa ei kuulunut olevan suuria herkkuja; Thilemannin tippoja, parannus-plaastaria ja muita jokapäiväisiä rohtoja.
Ruovedeltä:
Huoneensa rakentavat, varsinkin Virtain kappelissa, kaksirivisiksi, kun varat vähänkin myöden antavat. Siinäkin eroavat länsisuomalaisista, etteivät aja kylissänsä taloja yhteen rypäleesen, eivätkä vihaa kasvavia puita niin kauheasti kuin nämät. Miesväki on hyvää hiihtään suksilla, luistiin ja ampuun, ollenkin kuin itse saavat kehua.
Kuvituksena Daniel Nyblinin mv-valokuvat Felix Nylundin veistoksesta Eukko (noin 1903) ja Albert Gebhardin maalauksesta Ukkoja (noin 1902).
klo Ei kommentteja:

torstai 6. joulukuuta 2012

Hämäläinen talo ja talonpoika

Kalvolan metsäkulmilla 17.7.1869 liikkunut "Matkustaja" lähetti havaintonsa Hämäläiseen, joka julkaisi ne 29.7.1869.
Keskellä tätä Kalvolan metsäkulmaa löytyy Kanajärven yksinäinen talo, joka on rakettu samanimisen järven pohjoiselle rannalle. Tämä talo ei ole kuuluisa salapolton eikä metsänsäkään puolesta, niinkuin paikkakunta sen ympärillä, vaan sen maine on parempaa laatua.

Kun vieras ensikerta taloon tulee, ei hän havaitse sen ulkonäöösä mitään erinomaista. Rakennukset on asetettu neliökulmaan mies- ja karja-pihan ympäri, niinkuin Hämeen talonpoika ne tavallisesti pitää, vaikka sellainen asema ei ole juuri mukava puhtaudelle eikä tulipalon ilmestyessä muuta kun sangen vaarallinen. Asuinrakennus on kahdenkertainen ja puusta tehty. Alikerta, sisältävä pirtin, pakarin ja porstuan perässä kamarin, on talonväen asua; ylistuvat ja niiden välissä oleva kammari pidetään vierasten huoneina. Näkö-ala talosta ei ole erittäin kaunis eitä lavia, sillä muutamat pienemmät rakennukset palion estävät näkemästä järvelle, joka ylipäiten on kaunis rannoiltansa, kirkasvetinen ja sen keskellä suuri metsäinen saari.
Vaikk'ei talo siis ultonäöltänsä erittäin viehätä, on se sentään kauan aikaa ollut mieleinen asunto suvivieraille monelta haaralta. Yksin senatorit ja professoritkin ovat täällä hetkeksi löytäneet lepoa maa-elämän rauhallisuudessa. Niille, jotka antain itsensä kalanpyynnön ja jahdin huvituksiin tahtovat olla yksin luonnon lanssa, onkin tämä etäinen paikka erittäin sovelias. Myös niille, joilla on halu oppia Suomen talonpojan perhe-elämää yksintertaisene tapoinensa, tarjoo Kanajärven talo mukavan olopaikan.
Silloin oli tämä erittäinkin laita, kun Emanuel Kanajärvi oli talossa haltijana. Hän, joka nyt vuosi takaperin kuoli, oli mainio erinomaisen lukuhalunsa ja oppinsakin puolesta. Mutta vaikka hän oli kirjoista hankkinut itsellensä enemmän tietoja kuin moni suuri-arvoinen herrasmies, ei hän sentään pyrkinyt pois säädystänsä, ei edes vaatteensa parren suhteen, niinkuin usia talonpoika, joka on saanut vähän enemmän oppia kuin vertaisensa, tähän aikaan tekee. Arkipäivät hän trenkiensä kanssa teki työtä, niinkuin hän heidän kanssansa nautti ravintoa ja lepoakin, uhraten vaan ehtoopuhteet ja pyhäpäivät lukemiseen. Tämä hänen yksinkertainen olentonsa veti puoleensa kaikkia, jotka hanen pariinsa tulivat, erittäinkin niitä herrasmiehiä, joita joka suvi joko lyhemmän tai pidemmän ajan asui hänen taloosansa.
Emmanuel Kanajärven ja vaimonsa muistosanat oli Hämäläisessä julkaistu 16.7.1868. Perustiedot on esitetty myös Wikipediassa.
Kuvituksena Daniel Nyblinin mv-valokuvat maalauksista
Edelfelt, Albert: Lepopäivä (1888)
Gallen-Kallela, Akseli: Sunnuntai (1889)
klo Ei kommentteja:

keskiviikko 5. joulukuuta 2012

Tapahtui Billnäsissä 230 vuotta sitten

Pohjan ja Karjaan postikonttorilla oli asiaa 4.12.1782 tiedotettavaksi koko valtakunnalle. Eli kirjoitettiin kirje, joka julkaistiin sanomalehden Inrikes tidningar numerossa 19.12.1782.

Oli ollut sateinen ja kylmä vuosi. Marraskuun 26. päivänä alkoi Billnäsin rautaruukin ja Åminnen saha- sekä jauhomyllyn padoille kertyä hyhmää, joka patosi Billnäsissä vettä niin, että pinta nousi 7 kyynärää eli nelisen metriä.

Tilanteelle yritettiin löytää ratkaisua, mutta vesi vääjäämättä ylitti varsinaisen padon ja peitti ruukin rakennukset niin, että ainoastaan katot jäivät näkyviin. Kesti joulukuun 1. päivään ennen kuin vesi löysi tiensä eteenpäin. Kello kuusi illalla suurella metelillä ja maantärinällä vesi purkautui kohti sahaa. Ilmaan lensi maa- ja jääkappaleita. Myllyn ränni meni säpäleiksi, myllyn ovet rikki ja ylemmän myllyrakennuksen läpi kulki veden mukana kiviä ja santaa. Alemman myllyrakennuksenkin sisustus meni pilalle.

Kuivan maan rakenteiden lisäksi joelle ankkuroidut alukset kärsivät tuhoja. Vesi päätyi Turun ja Helsingin väliselle päätielle ja teki matkallaan haudan, joka oli 30 kyynärää syvä, 200 kyynärää pitkä ja 150 kyynärää leveä (eli 18 metriä syvä, 118 metriä pitkä ja 89 metriä leveä). 

Erikoisena raportoija piti sitä, että vaikka pato on paikkakunnan vanhimpia, tällaista tapahtui ensimmäistä kertaa. Ja viimeistä?

Tapahtumaympäristö vuoden 1844 kartassa Arkistolaitoksen digitoimana (
Yleiskartat (kokoelma) - Yleiskartat (kokoelma) - Yleiskartat - 18. Karta öfver Pojo socken. (Yleisk. Ia* 173:/- -))
(Alareunassa Sjösäng, jossa asui 420 vuotta sitten eräs Olof Ångerman. Tämäkin kartta olisi ollut hyödyllinen vuosi sitten.)
klo Ei kommentteja:

tiistai 4. joulukuuta 2012

Marras-joulukuuta

24.11.
  • Piti kirjoittaa ahkerasti. Mutta kun heräsin myöhään (lue: 8 maissa) ja ulkona paistaa aurinko. 
  • Aurinko ei enää paista. Sukulaissoitot soitettu. Nyt tekee mieli nukkua eikä edelleenkään kirjoittaa.  
  • 30 sivua Loel Zweckerin Uutta maailmanhistoriaa riitti. Pitäydyn Gombrichissa. Osasi kirjoittaa. 
  • Mary Beardin Meet the Romans pettymys. Toistoa ja tyhjäkäyntiä. Opin minimaalisen vähän.  
  • Kotikone tilttasi ja käynnistyi vasta 3. yrityksellä. Backup nyt käynnissä. Edellinen alkuvuodesta 11. Lupaan ja vannon kaut... 
25.11.
  • Eilen tiltannut läppäri nyt kuollut. Kovalevylle jäi oleellista, suosituksia korjaajista kaivataan.
  • Emman ilmaisuus hyödynnetty. Paljon hienoa, mutta ei karkoittanut melankoolisuutta.  
  • Vartti vielä ja sitten 2 tunnissa kaikki tarpeellinen Kalevalasta. Esko Roine,Mikko Kivinen&Tom Lindholm 
  • Ylläri-pylläri. Koomikkojen Kalevalalla tekemistä kaiken muun kuin Kalevalan kanssa. Pohjan akka kylläkin upea.  
  • Täysimasentavan päivän ehtisi kruunata leffalla Call girl, mutta taidan mielummin jättää sarjalipun käyttämättä. 
26.11.
27.11.
28.11.
  • Suomi kuvattuna British Museumin kokoelmissa (ja tarkoitushakuisesti rajattuna). 
 
29.11.
30.11.
1.12.
  • Mitä mieltä Hesarin Lukijan kuva-promosta? Kaikki oikat pitää saada, kertajulkaisu ei riitä.  
  • Hesarin kuukausiliittessä dramaattinen kaavio vasemmiston eduskuntapaikoista. Sillä katkaistu y-akseli. 
  • Neil Oliver:Vikings s.12 saamelaiset asuivat pohjoisessa jääkauden _aikana_
  • s28 Bluetooth logo on kahden riimukirjaimen yhdistelmä. Tämä pitänee paikkansa ja olisi voinut esiin aiemminkin. 
  • Oliverin Vikings kirja jää alkuunsa. Joulupukki tuo tv-sarjan dvd:t, saa nähdä...  
2.12.
  • "Suomen varhaisimmat asukkaat olivat talonpoikia." Kirjoittaja VTT ja kirjassa kovat kannet - ei takaa laatua. Mot 
  • Viikingit keräävät veroja Suomesta ja suomalaiset lähtevät mukaansa. Tässä luvussa ei lähdeviitteitä ollenkaan.  
  • s 24-25 Ruotsi valtasi Varsinais-Suomen 1158... Talonpojat menettivät vapautensa ja itsenäisyytensä. Aika laittaa kannet kiinni. 
3.12.
    klo Ei kommentteja:

    KA 483

    Viikko sitten Kari-Matti Piilahden teemakurssilla oli aiheena voudintilit. Ångermania väsätessäni selasin niitä urakalla, mutta ainahan voi oppia uutta. Kuten esimerkiksi Älvsborgin lunnaiden luetteloista. Mutta ettei opittu jäisi teoriaksi ja unohtuisi, on tarpeen harjoitella. Laiskuuttani valitsen tarkistuspaikkakunnaksi Kokemäen.

    Luettelot osoittautuvat kiitettävän helpoiksi selata. Lyhyitä ja siististi kirjoitettuja.
    Voudintilit - Yleisiä asiakirjoja - Asiakirjoja - Maskun , Ylä- ja Ala-Satakunnan kihlakuntien sekä Porin kaupungin Älvsborgin lunnaiden kantoluettelot 1614-1614 (483Bd) kertoo Kokemäestä foliosta 57 alkaen. Alusta voisi poimia talteen lautamiehet ja kunkin talon kohdalta... näköjään talon "ylimääräisen" väestön. Ei karjaa eikä metallia. Esimerkki Haistilasta:

    Maskun, Ylä- ja Ala-Satakunnan kihlakuntien sekä Naantalin ja Porin kaupunkien Älvsborgin lunnaiden tarkastus 1614-1615 (483Be) näyttää sisältävän kuitteja? Maskun, Ylä- ja Ala-Satakunnan kihlakuntien sekä Naantalin ja Porin kaupunkien Älvsborgin lunnaista vapautuneiden luettelot 1614-1615 (483Bf) kertoo Kokemäen tilanteesta foliosta 30 alkaen. Oikeassa reunassa on nyt lisäväen sijaan selostusta verovapauden syystä. Joku kerjää ja osa on ratsutilallisia tai rälssitilan (?) alaisia. Haistilassa kaksi miestä kuten muutkin?

    Maskun, Ylä- ja Ala-Satakunnan kihlakuntien sekä Porin ja Naantalin kaupunkien Älvsborgin lunnaiden kantoluettelot 1615-1615 (483Bi) kertoo Kokemäestä foliosta 81 alkaen. Aivan niinkuin yhdessä kurssin esimerkissä, esillä ovat lautamiesten puumerkit! Opimme tosin myös, että nämä ovat jäljennettyjä eivätkä alkuperäisiä.
    Villiön miehillä on ollut hienon vieno yliedustus? Naapurikylässä tilanne on vuodessa heikentynyt huomattavasti. Yksi viidestä isännästä tai talouksista on hävinnyt ja neljäs on nyt autio.
    Tilanteesta kaksi vuotta myöhemmin kertoo Porin kaupungin ja Ala-Satakunnan kihlakunnan Älvsborgin lunnaiden kantoluettelo 1616-1617 (483Bo), jossa Kokemäki alkaa foliosta 22. Taas 3 lautamiestä Villiöstä ja Haistilassa tilanne yhtä heikko kuin edellisessäkin luettelossa
    Seuraavan vuoden Maskun, Ylä- ja Ala-Satakunnan kihlakuntien sekä Porin ja Naantalin kaupunkien Älvsborgin lunnaiden kantoluettelot 1618-1618 (483Bq) kertovat Kokemäestä alkaen foliosta 48. Villiön miehen ovat lentäneet lautakunnasta ja Haistilassa ainoa piika varattomassa talossa?!
    Maskun, Ylä- ja Ala-Satakunnan kihlakuntien sekä Porin ja Naantalin kaupunkien Älvsborgin lunnaiden kantoluettelot 1619-1619 (483Bs) sisältävät tietoa Kokemäestä foliosta 42 alkaen. Haistilassa on tapahtunut käänne parempaan! Tai kirjausperiaatteita muutettu?
    Varsinaisia luetteloita vaikeampi on tulkita Ylä- ja Ala-Satakunnan kihlakuntien sekä Porin kaupungin Älvsborgin lunnaiden tarkastusta 1619-1619 (483Bä), jossa Kokemäki alkaa foliosta 17. Haistilan kirjoitusasu on eksoottinen, mutta onneksi olen oppinut kiinnittämään huomiota kylien järjestykseen. Vuoden 1614 luettelossa näkynyt viides talous palaa nyt näkyviin ja lienee ollut kylässä väliin jääneetkin vuodet.
    Pitkät rivit herättävät toiveen lisätiedosta, mutta hetken mietinnän tulos, on, että tässä näkyy yhteenvetona edellisten vuosien ilmoitukset rengeistä ja piioista. Kolmas rivi jää mysteerisemmäksi eikä Piilahden vinkistä tarkastaa luettelon lopun yhteenveto ole apua.

    Maskun, Ylä- ja Ala-Satakunnan kihlakuntien Älvsborgin lunnaista vapautettujen luettelossa 1620-1620 (483Böö) Kokemäki alkaa ja loppuu foliolle 28. Seuraavana vuonna tarkistettiin viimeisen kerran. Maskun, Ylä- ja Ala-Satakunnan kihlakuntien Älvsborgin lunnaiden tarkastus 1621-1621 (483Bö) kertoo Kokemäestä alkaen foliosta 63. Haistilan osalta saamme lisätietoa köyhimmän isännän rahatilanteesta (?).
    Eivät nämä siis osoittautuneet 1571 hopeaveroluetteloiden veroisiksi, vaikka piikojen ja renkien määrä kertoo jotain varakkuudesta ja yhteiskunnan rakenteesta. Jos käyttäisin tutkimukseen, pitäisi vertailla vuosia keskenään ja omaa kiinnostuksen kohdetta pitäjän muihin taloihin.
    klo Ei kommentteja:

    maanantai 3. joulukuuta 2012

    Kiertopalkinto!

    Ilokseni Kirsin kirjanurkan kirjoittaja Kirsi Hietanen noteerasi blogini Liebster Blog -maininnalla

    Sain samaisen lapun toukokuussa, joten koska en halua näyttää tuuliviiriltä mielipiteideni kanssa, ojennan tunnustuksen eteenpäin samalle listalle kuin tuolloinkin.
    klo 4 kommenttia:

    Lumen tultua sukset esille? (taas)

    Viimevuotisen suksi- ja hiihtotietouden jatkoksi löysin lehdestä Uljas : urheuden ja reippauden edustaja 1/1887 nimimerkki O. R.:n tiedonannon Simon, lin, Pudasjärven, Kuusamon, eteläisen osan Rovanniemen, Pyhäjoen, Puolangon, Ristijärven ja Hyrynsalmen, Paltamon, Säräisniemen ja Kajaanin, Suomussalmen, Jokijärven ja Taivalkosken, lisalmen ja Lapinlahden pitäjien tilanteesta. Seudulla suksia käytettiin metsästyksessä sekä matkojen kulkemisessa.
    Talvinen päivä ei ole pitkä, mutta taitava suksimies ehtii kumminkin hyvällä kelillä sangen hyvän matkan taivalta suksillaan. Kerrotaan, erään Härkäsen Iisalmelta hiihtäneen samana päivänä Kajaanista Iisalmelle, joka matka on 8 1/2 peninkulmaa, mutta pitemmistäkin matkoista puhutaan.
    "Jyrkistä mäkilöistä" laskemista pidettiin kunniallisena.
    Pyhäjoella lasketaan usein hyppyreistä, jotka joskus voivat olla niin korkeat, että kolmen kyynärän mies taitaa seisoa suorana hyppyrin alla. Yhdellä suksella laskeminen on hyvin tavallista.
    Iisalmella pidetään suurena taitona tasakäpälässä hyppäämistä, jolloin tietysti käytetään kahta sauvakkoa. Täten hypätään pisteaidan, jopa pinemmän pieleksenkin yli. Konstin osoitteena pidetään myöskin yhdellä suksella laskemista kovaa jäätynyttä latua myöten.
    Suksien malleista ja hoidosta oli juttua pitkät pätkät, mutta lopetan samoin kuin O.R.
    Pyhäjoella ei ole oikein etevää suksentekijää, mutta paras on kumminkin Kustaa Miilukangas eli "Miilun Kusti", joksi häntä nimitetään.
    Iin pitäjän Olhavan kylässä asuvaa Jeremias Pikkaraista pidetään sen paikkakunnan parhaimpana suksentekijänä.
    Puolangon pitäjästä mainittakoon: Matti Wäyrynen, joka on suksistaan saanut palkintoja Turun maanviljelyskokouksessa vuonna 1881, Kajaanin kaupungissa 1881 ja Koivikon maanviljelyskokouksessa 1882.
    Esa Mustonen, Matti Hyttinen, Matti Oikarinen, Elias Moilanen. Nämät ovat jo monta vuotta valmistaneet suksia ja myyneet niitä sadottain.
    Ristijärvellä asuu taitava suksien tekijä J. Mikkonen.
    lisalmelta mainittakoon etevä suksien tekijä Kalle Kemppainen, joka myös on mainio hiihtäjä.
    Valokuvat: Daniel Nyblin, KKA Teokset: Akseli Gallen-Kallela: Hiihtomiehet ja Pekka Halonen: Sudenjäljet
    PS. Uljaan numerossa 3.4.1886 on juttua hiihtokilpailusta, johon tuli osallistujia eri puolilta Suomea.
    klo Ei kommentteja:

    sunnuntai 2. joulukuuta 2012

    Kohdattua


    Kuva vastaa tunnelmiani viikko sitten kun kotitietokoneeni, josta en ollut ottanut varmuuskopiota yli vuoteen, hajosi. Yritän ottaa opikseni, ottakaa tekin: varmuuskopioikaa säännöllisesti, jollei joku softa tee sitä jo puolestanne.

    Arkistolaitoksen blogissa Riitta Mattila kertoo joulupukille tulevien kirjeiden arkistoinnista. 

    Kasperi Lavikainen kirjoitti homohaennasta historiassa.

    Tommi Melender tarkasteli klingemäisyyttään.

    Kari Hintsala kertoi vallankumokseen yllytyksestä Turussa 1931.

    Markku Virolainen on työstänyt isänsä elämänkertaa vuoden 1918 osalta.

    Ennen ja nyt julkasi Ari Häyrisen Lectio praecursorian.

    Alusta!-verkkolehti jatkaa historiankirjoituksen ja -tutkimuksen tontin rajausta julkaisemalla Mikko Pollarin tekstin Elokuvaohjaaja Härö ja ”historiankirjoituksen” mysteeri:
    Hieman karrikoiden ilmaistuna juttu välittää seuraavanlaisen kuvan: ”elokuvantekijän” työtä luonnehtii inhimillinen ja itsereflektiivinen, ihmisen kokoinen näkökulma menneisyyteen; ”historiankirjoitus” taas tarkoittaa kliinistä, etäältä tarkkailevaa tutkimusta, joka ei todella pureudu historian rattaissa rutistuvaan ihmiseen.
    Antti Jörgensen kirjoitti työskentelystä Kansalliskirjastossa.

    Charlotte Vainio opastaa på svenska mitä Tukholman Riksarkivetissa EI kannata tehdä.

    Stadin friidu kertoi Helsingin patsaiden malleista. Ottaen huomioon, että niitä käytetään postikorteissa ja mainoksissakin, mallien jälkeläiset olivat kyllä ansainneet provikoita.

    Aino-Maria Savolainen luki Asko Jaakonahon esikoisteoksen Onnemme tiellä.

    Piirros Taiteilija A. Gebhardin skitsikirjasta lehdessä Nuori Suomi : kirjallistaiteellinen joulualbumi 1896

    klo 1 kommentti:

    Seitsemän vuotta Agricolaa - toiseksi viimeisin

    Kaksi vuotta sitten aiheenani oli Kansallisfilmografian avautuminen. Siitä ei ole tullut hengailupaikkaani. Nyt keksin testata hakusanalla Kokemäki ja selvisi, että Makeisjuna maantiellä (1952) on kulkenut pitäjän ohi. Dokumenttia Ojitus kuntoon (1956) lienee kuvattu Kokemäellä.

    Tuohon aikaan käytiin keskustelua työväenliikkeen roolista sisällissodassa, Rurik-dynastian jälkeläisten vaateesta Kremlin hallintaan ja siitä "Miksi yhteistyöstä natsi-Saksan kanssa on edelleen niin vaikea puhua?". Uutisia olivat elokuvaharrastajan esiin tuoma talvisotaelokuva ja natseja hermostutanut suomalaiskoira. Käytiin keskustelua Sisällissotamuseoverkosto vai sisällissotamuseo? 

    Edelleen tammikuussa 2011 Ilta-Sanomat tarjosi verkkosivuillaan Saksassa 27.7.1942 kuvattua filmimateriaalia Hitlerin ja Mannerheimin tapaamisesta ja Google ja Yad Vashem toivat holokaustin dokumentaatiota verkkoon. Helmikuussa 2011 Ruotsin filmiarkisto aukesi verkossa. Sitten Jyväskylän vanha hautausmaa sai esittelysivuston, Aboa Vetus & Ars Novalla oli keskiajan ääniarkisto ja Historiaa Tallinnasta oli luettavissa verkossa.

    Maaliskuussa 2011 Euroopan arkistoportaali oli beta-vaiheessa. Sittemmin unohtunut eikä innostanut nyt pikavierailun perusteella. Sitten Tuhoutuneen taiteen museo "pelasti" Schjerfbeckin maalauksen, paljastui Kokoomuksen biografiahanke, Historiallisten puutarhojen matkailureitti julkistettiin, Koululaisten kuvataiteen arkisto avattiinverkkoon ja Työväen historian ja perinteen tutkimuksen seura julkaisi Sakari Selinin kirjan Kun valtiopetos oli isänmaallinen teko.

    Toukokuussa 2011 kerroin että vapaaehtoiset indeksoivat holokaustin aineistoa ja listasin vanhoja musiikkiäänitteitä verkossa.Yalen yliopisto avasi digitaaliset kokoelmansa ja Keski-Savon kulttuuriympäristöihin pääsi uppoutumaan netissä.

    Kesäkuussa Jatkosodan kohtalot tuotiin esiin verkkosovelluksessa ja -näyttelyssä‏ ja Paula Vesala palkittiin naisten sotakokemusten esiinnostosta. Itämereltä lähteneet ja tulleet laivat rekisteriin on hanke, jota pitäisi muistaa seurata. Edelleen kesäkuussa: avattiin sivusto suomalaisen koulurakentamisen historiasta, Elävässä arkistossa oltiin Euroopan kulttuurin juurilla ja British Library digitoi kokoelmiaan yhteistyössä Googlen kanssa.Itse luin vanhoja amerikkalaisia sanomalehtiä ja kysyin Rahasta avioliiton kautta suomalaiseksi - vuonna 1920? Kolehmainen olisi halunnut edustaa Amerikkaa olympialaisissa?

    Heinäkuussa julkaistiin Tutkimus Suomen saksalaisyhteisöistä vuosina 1933-1946 ja Marsalkka Mannerheimin salonkivaunun 3D-mallinnus Internetissä. Syksyllä minä kyselin Virolaisia vahvistuksia talvisodassa? ja Eräs ulkomaalainen lentäjä Suomen ilmavoimissa. Syyskuun puolella avautui Mainosmuseo ja Suomen urheiluarkisto siirtyi digiaikaan. Noteerasin myös Kainuun historian henkilöt radiossa.

    Lokakuussa uutisoitiin kuivuneesta joenpohjasta talteen poimittu koru viikinkien ajalta. Populaarimusiikin museo toivotti tervetulleeksi ja avattiin Digitaalinen kuvapankki: Finland framställdt i teckningar. Keskustelun aiheena oli historian käyttö jääkiekkomainoksessa ja se että, sotaromaanit jaksavat kiinnostaa.

    Marraskuussa Kappelista löytyi taideaarre, Helsingissä tehtiin muinaislöytö metallinpaljastimen avulla, harrastelijavoimin tehtiin kokopitkää sotaelokuvaa, Le Monde Diplomatiquen tiedot Suomen historiasta olivat heikkoja. Mediauutuuksina Runoa historiasta, Raatteen tiestä tietoa uudelle alustalle sekä Wikimedian tarjoamat Neuvostoliiton aikaiset kuvat, vanhat kartat ja taide.

    Näin sujui kuudes vuoteni Agricolassa ja jätetään se seitsemäs käsittelemättä.Lumihiutaleet tarjosi Flickr Commonissa The Smitsonian Institute. Ne ja muuta talvista tässä setissä.

    klo Ei kommentteja: