torstai 6. joulukuuta 2012

Hämäläinen talo ja talonpoika

Kalvolan metsäkulmilla 17.7.1869 liikkunut "Matkustaja" lähetti havaintonsa Hämäläiseen, joka julkaisi ne 29.7.1869.
Keskellä tätä Kalvolan metsäkulmaa löytyy Kanajärven yksinäinen talo, joka on rakettu samanimisen järven pohjoiselle rannalle. Tämä talo ei ole kuuluisa salapolton eikä metsänsäkään puolesta, niinkuin paikkakunta sen ympärillä, vaan sen maine on parempaa laatua.

Kun vieras ensikerta taloon tulee, ei hän havaitse sen ulkonäöösä mitään erinomaista. Rakennukset on asetettu neliökulmaan mies- ja karja-pihan ympäri, niinkuin Hämeen talonpoika ne tavallisesti pitää, vaikka sellainen asema ei ole juuri mukava puhtaudelle eikä tulipalon ilmestyessä muuta kun sangen vaarallinen. Asuinrakennus on kahdenkertainen ja puusta tehty. Alikerta, sisältävä pirtin, pakarin ja porstuan perässä kamarin, on talonväen asua; ylistuvat ja niiden välissä oleva kammari pidetään vierasten huoneina. Näkö-ala talosta ei ole erittäin kaunis eitä lavia, sillä muutamat pienemmät rakennukset palion estävät näkemästä järvelle, joka ylipäiten on kaunis rannoiltansa, kirkasvetinen ja sen keskellä suuri metsäinen saari.
Vaikk'ei talo siis ultonäöltänsä erittäin viehätä, on se sentään kauan aikaa ollut mieleinen asunto suvivieraille monelta haaralta. Yksin senatorit ja professoritkin ovat täällä hetkeksi löytäneet lepoa maa-elämän rauhallisuudessa. Niille, jotka antain itsensä kalanpyynnön ja jahdin huvituksiin tahtovat olla yksin luonnon lanssa, onkin tämä etäinen paikka erittäin sovelias. Myös niille, joilla on halu oppia Suomen talonpojan perhe-elämää yksintertaisene tapoinensa, tarjoo Kanajärven talo mukavan olopaikan.
Silloin oli tämä erittäinkin laita, kun Emanuel Kanajärvi oli talossa haltijana. Hän, joka nyt vuosi takaperin kuoli, oli mainio erinomaisen lukuhalunsa ja oppinsakin puolesta. Mutta vaikka hän oli kirjoista hankkinut itsellensä enemmän tietoja kuin moni suuri-arvoinen herrasmies, ei hän sentään pyrkinyt pois säädystänsä, ei edes vaatteensa parren suhteen, niinkuin usia talonpoika, joka on saanut vähän enemmän oppia kuin vertaisensa, tähän aikaan tekee. Arkipäivät hän trenkiensä kanssa teki työtä, niinkuin hän heidän kanssansa nautti ravintoa ja lepoakin, uhraten vaan ehtoopuhteet ja pyhäpäivät lukemiseen. Tämä hänen yksinkertainen olentonsa veti puoleensa kaikkia, jotka hanen pariinsa tulivat, erittäinkin niitä herrasmiehiä, joita joka suvi joko lyhemmän tai pidemmän ajan asui hänen taloosansa.
Emmanuel Kanajärven ja vaimonsa muistosanat oli Hämäläisessä julkaistu 16.7.1868. Perustiedot on esitetty myös Wikipediassa.
Kuvituksena Daniel Nyblinin mv-valokuvat maalauksista
Edelfelt, Albert: Lepopäivä (1888)
Gallen-Kallela, Akseli: Sunnuntai (1889)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti