lauantai 4. helmikuuta 2012

Myötäjäisarpajaisvoittajia 1773

Lemppariaiheeni myötäjäisarpajaiset on ollut sivussa jonkin aikaa, mutta ei suinkaan unohtunut. (Aiemmin: Jari Lehtinen kirjoitti aiheesta blogissaan toukokuussa 2011 ja minä marraskuussa 2010. )

Konsepti lyhyesti: valtakunnallisissa arpajaisissa järjestettiin 17 kertaa vuodessa "lisäarvonta", jossa sopivaksi ilmoitettujen 15-24 vuotiaiden rahvaan tyttärien joukosta valittiin viisi onnellista, jotka naimisiin mentyään saisivat "häälahjan". (Tämän lähteenä ruotsinkielinen Wikipedia-sivu Nummerlotteriet)

Löytyneitä suomalaisia arpajaisvoittajia alla ja lisää ensi viikon lauantaina. Ja lauantaisin siitä eteenpäinkin. Vuosi kerrallaan, mutta ei aikajärjestyksessä. Nyt siis vuosi 1773 kysessä:

Lisa Gabrielintytär Sääksmäeltä Hinean (?) kylästä, Katarina Abrahamintytär Mikkelistä Vuolingon kylästä ja Anna Jaakontytär Maariasta Paavolan kylästä. (Inrikes tidningar 22.2.1773)
Liekö Katarina tällä Mikkelin rippikirjan sivulla? Kirjaimet nimensä jäljessä viittaavat arpajaisiin osallistumiseen?
Maria Antintytär Karkusta Palvialan kylästä. (Inrikes tidningar 19.4.1773)
Margareta Jaakontytär Halikosta Naukilan kylästä. Hiskistä löytyy Halikon seurakunnassa (Inrikes tidningar 17.5.1773)
Noukkilan kylästä 13.10.1774 on avioitunut Margareta Jaakontytär. (Hiski)
Maria Simontytär Kalvolasta Niemen kylästä, Anna Matintytär Mouhijärveltä Mustanojan kylästä. (Inrikes tidningar 14.6.1773)
Maria vihittiin Kalvolassa 7.11.1773 rakuuna Matts Tallbergin kanssa. (Hiski)
Maria Matintytär Porvoosta Haikon Hammarbölestä. (Inrikes tidningar 12.7.1773)
Margareta Hannuntytär Inkoosta kylästä Nåstkryckits, Brita Korhonen Kaatamon kylästä Liperissä. (Inrikes tidningar 9.8.1773)
Margareta Jaakontytär Inkoosta (Inrikes tidningar 1.11.1773)
Anna Hinrikintytär Turun läänin Uudeltakirkolta (Inrikes tidningar 29.11.1773)
Beata Matintytär Saltvikistä (Inrikes tidningar 27.12.1773)
Mihin niitä myötäjäisiä tarvittiinkaan? No, siihen kaupantekoon. Alla taiteellinen näkemys naimakaupoista Kyläkirjaston Kuvalehden numerosta 30.9.1889.

klo 3 kommenttia:

perjantai 3. helmikuuta 2012

Naamakirjassa luettua

1. Sivulla Kulttuurihistoria - Turun yliopisto kerrottiin eilen
tänään keskusteltiin laitoksen kokouksessa opinnäytteiden sähköisestä julkaisemisesta. Jos fb:n äärellä on tuoreita graduisteja, ja miksei vanhempiakin, olisi hienoa, jos ainutlaatuiset tutkimukset päätyisivät sähköisinä tulevien sukupolvien käyttöön. Lisätietoja täältä
Uteliaisuudesta avasin ohjeet ja totesin, ettei niistä löytynyt juuri mitään kannustavaa sisältöä. Ei sanaakaan siitä mitä hyötyä/iloa yksityisesti/yleisesti julkaisusta voisi olla. Eli en suuresti ihmettele, jos julkaisutahti pysyy vähäisenä.

2. Linkitin omalle seinälleni Jussi Jalosen mainion blogikirjoituksen sen sisällön vuoksi, mutta kommentoin kommenttia, joka kuului
Ei kellään ihmisellä, joka tekee tutkimustyötä, ole aikaa kirjoitella blogijuttuja harva se päivä ja samalla tehdä tutkimusta. Kun minä olin tutkija, meni kaikki työaika ja osa vapaa-ajastakin tutkijana puurtamiseen.
Tähän tuttavani totesi
No ilmankos ei enää ole tutkija.
3. Eilen illalla eräs FB-tuttavani mietti
vaan edelleen sitä, missä Saarijärven Paavon naapuri oli silloin, kun Paavolta vei sadon halla?
Miettimättä hetkeäkään sitä, muistanko runon sisällöstä mitään, kommentoin
Mikä naapuri? Eikös Saarijärvi ole niin idässä ettei talot ole huutoetäisyydellä toisistaan? (Kuuntelin Eija Starkia ja Gia Virkkusta 1 1/2 tuntia > köyhyyskulttuurikiintiö täynnä)
Asiallisemmin olisin voinut tiivistää session Työväenliikkeen kirjastossa antaen kirjallisuusvinkiksi tuoreiden väitöskirjojen lisäksi Pekka Haatasen "Suomen maalaisköyhälistö tutkimusten ja kaunokirjallisuuden valossa", jota kovasti klassikoksi kehuttiin. Eli näistä selviäisi (?) mikä oli auttamisen kulttuuri köyhien suhteen Suomessa.

Kyseiseen tilaisuuteen saapuessani oli naulakolla puheenaiheena uutinen, jonka mukaan Helsingissä oli pakkasyönä ollut pari sataa asunnotonta ulkosalla. Kommentoitiin "voi kamalaa". Itseni teki mieli sanoa ääneen "montako otitte omaan kotiinne nukkumaan". Autetaanko sitä naapuria nykyäänkään? En minä ainakaan.
klo Ei kommentteja:

Kielitieteen antia keskiajalta

Tampereen yliopiston kielitieteellisen väitöksen tiedote päättyi
Agricolan henkilöviitteisen kulttuurisanaston omaperäiset tekijännimet (esim. elonleikkaaja, keritsijä, kylväjä, lampuri, sikuri ?sikopaimen?) liittyvät tyypillisesti talonpoikaiseen kulttuuriin ja aikaan ennen ammatillista erikoistumista. Osa sanastosta viittaa tarkoitteiden perusteella aikaisempaankin aikaan (esim. tietäjä). Ihmiseen viittaavien ilmausten kentällä nuoret germaaniselta taholta suoraan lainatut tekijännimet (esim. mestari, parkkari, porvari, skippari, snikkari) liittyvät puolestaan vahvasti kaupungistumiseen, hansakaupan aikaan, keskiajan ja uuden ajan taitteen kaupunkikulttuuriin, ja ammatilliseen erikoistumiseen. Tulos on paitsi kielitieteellisesti myös kulttuurihistoriallisesti kiinnostava.
Kuullostaa mielenkiintoiselta. Onnituisikohan saamaan Kirsi-Maria Nummilan väitöskirjasta Tietäjä, lampuri ja nikkari. Tekijännimet Mikael Agricolan teksteissä yhtään enemmän tietoa irti? Kun jo johdannossa on lauseita kuten
Kaikkiaan 1500-luvun kirjasuomessa tavattavat tekijännimet ovat monitahoinen tutkimuskohde, jossa yhdistyvät paitsi morfologia, syntaksi ja semantiikka myös synkroninen ja diakroninen tutkimusote.
Ymmärrettävää tekstiä on 1500-luvun yhteiskuntaa esittelevillä sivuilla 35-39, jotka summeeraavat kirjallisuustietoja. Lienee parasta hypätä lopun yhteenvetoon ja todeta, että tiedotteessa oli minulle oleellinen asia tiivistetty hienosti. Mutta ripaus kertausta
ammatinnimityksiä, jotka on lainattu suomen kieleen keskiajan viimeisinä vuosisatoina kulttuurisen ja taloudellisen kehityksen myötä ja sen vaatimuksesta ... keskialasaksalaista sanastoa edustavat ilmaukset kräämäri, porghari, ryöväri, skippari ja snikkari. ... basuunari, duomari ja kolari ... eivät ole alkuperältään saksalaista lainaa, vaan niitä voidaan pitää ruotsin omaperäisen sananmuodostuksen tuloksina ... leikari, lääkäri ja parkkari. Ne on lainattu meille ruotsista ... kuuluvat sekundaariin sektoriin, joka huolehtii tavaroiden ja materiaalisten hyödykkeiden valmistamisesta ... ja tertiääriin sektoriin, joka vastaa ei-materiaalisista palveluista ... Kysymys on tarkalleen ottaen siitä sanastosta, joka liittyy kaupungistumiseen, kaupunkien käsityöläisiin ja yleensä ammatilliseen erikoistumiseen. Sanasto liittyy vahvasti keskiajan poliittiseen, taloudelliseen ja yhteiskunnalliseen todellisuuteen kuvatessaan sen toimijoita. Tähän todellisuuteen on erityisesti vaikuttanut paitsi ruotsalainen myös saksalainen kulttuuri.
Asia-asiaa pohjoisesta keskiajastamme voi lukea Charlotte Vainion gradusta Den medeltida svenska hustrun och lagen : En studie i förmyndarskap, begränsningar och möjligheter 1350-1442 tai Sanna Suomalaisen gradusta Mobiliteetti osana birgittalaisluostarin elämää. Liikkumiskuvaukset Diarium Vadstenensessa 1384-1545 tai Antti Hannusen gradusta Miekkalähetys ja pakanoiden oikeudet. Kirkon ideologiset muutokset ja niiden vaikutukset aikalaisten asenteissa pakanoihin Pohjolan ristiretkikronikoiden perusteella 1220-1320. Tai verkkolehdestä Mirator 12 (2011).

Alla ranskalaista perheonnea vuoden 1500 paikkeilta ja saksalaista pelikorttikultuuria vuodelta 1472. Kuvat kaapattu Rose Esther Dorothea Sketchleyn kirjasta English Book-Illustration of To-day. Väritettyjä kuvia saksalaisista käsityöläisistä 1400-luvulta (?) tarjoilee BibliOdyssey blogissaan.

klo Ei kommentteja:

torstai 2. helmikuuta 2012

Piilotettua paikallishistoriaa

Rakennusperintö-sivuilla mainostettiin tammikuussa valmistunutta Merikarvian kulttuuriympäristöohjelmaa. Uteliaisuuttani kurkistin verkossa saatavilla olevaan julkaisuun ja totesin jälleen kerran erinomaiseksi pikakatsaukseksi paikkakuntaan. Juuri tällaisen tarvitsisi kun tutkimus hyppää uudelle paikkakunnalle, josta ei tiedä mitään. Voisi tarjota hyödyllistä (kertaus)tietoa myös niille, jotka ovat paikallishistoriansa(kin) lukeneet.

Mutta minulle on edelleen mysteeri miten näitä voisi järjestelmällisesti löytää. (Samanlaista tuskaa on ollut arkeologisten inventointiraporttien kanssa. Joiden joukkoon linkitin Taivalkosken kulttuuriperintöinventoinnin.) Rakennusperintö-sivuille linkitetty Merikarvian ohjelma oli oikeasti minulle tuntemattoman Pisara-hankkeen sivuilla. Kauanko se siellä on? Kuka sitä sieltä osaisi hakea?

Tallessa olleista linkeistä kaksi oli ymparisto.fi-sivuilta:
Sivuston oma haku sanalla kulttuuriympäristöohjelma tuotti ulos luettelon. Ilman linkkejä, joten tätä katsovalla ei ole aavistustakaan, että ainakin osa on verkossa luettavissa. Mutta jos luettelo on kattava (?) ja päivitetty (?) niin parempi kuin ei mitään. Hmm... Tällä hetkellä siellä on Merikarvia vasta "tekeillä". Ja Eura ja Merikarvia ovat Varsinais-Suomea??

Eihän verkkosivuille piilotettu paikallistietous tietenkään rajoitu arkeologisiin inventointeihin ja kulttuuriperintöohjelmiin. Muutamia muita talteenotettuja linkkejä
Palaten Rakennusperintö-sivustolle, aineistoja-sivulle on linkitetty m.m.
Lähdön ja saapumisen paikat -julkaisun osa Rajan yli, jossa on Irma Lounatvuoren artikkeli rajanylityspaikoista ja Marketta Wallin artikkeli Hangosta siirtolaisten lähtöpaikkana. Viime vuonna ilmestyneessä julkaisussa Kulttuurien reitit on enimmäkseen historiasta kertovia artikkeleita...

Niin ja Arkistolaitoksen digitaaliarkiston kätköissähän on näitä mitä erikoisimpia paikallisia karttoja:
Tie- ja vesirakennushallitus - Tie- ja vesirakennushallituksen vesitieosaston kartat ja piirustukset E1 (kokoelma) - Vesitieosaston EI -sarjan kartat - 1-2. Carta öfver Gammelstads ån och dess forssar räknadt ifrån och med Hyfvinge ström alt till Gammelstaden, der han löper i Saltsjön, med pliktningar och afvägningar. (vrt.EI 59). (TVH EI 115:/- -)

Muita vastaan tulleita:

klo Ei kommentteja:

keskiviikko 1. helmikuuta 2012

Lautapeleistä

Viikko sitten Kari Hintsala esitteli pelilautaa vuodelta 1906 ja onnistuin sanomalehtihauilla löytämään sille todennäköisen mainostekstin. Sanomalehtihaut veivät tuttuun tapaan mennessään ja Googlekin sai osansa. Sillä löytyi tuoreehko opinnäyte, jossa todetaan lähdeviitteettömästi
Lautapelaaminen alkoi yleistyä Suomessa 1980-luvulla elintason kasvaessa. Markkinoille tuli paljon uusia pelejä ja niiden teemavalikoima laajeni. Pelit olivat kuitenkin yleensä Afrikan Tähti -tyyppisiä noppapelejä, jotka perustuivat lähes puhtaasti tuuriin ja satunnaisuuteen.
Tjaa. Mitäs tuohon sanoisi 70-luvulla lapsuutensa viettänyt? Onkohan perustutkimus tältä alalta tekemättä? Tuskin, onhan meillä Suomessa pelitutkimuksella vuosikirjakin. Viimeistään tänä vuonna aukeava Turun linnan pelinäyttely kertonee tarvittavan. Mikä ei tarkoita ettenkö voisi aiheesta täällä höpöttää.

Yllättävän positiivisessa valossa esiintyvät klassiset pelit vanhoissa sanomalehdissä. Tampere kertoi 21.11.1885 suomalaisista Pietarissa "Väkijuomia ei ole, ei liioin kortteja; shakki- ja dammipeliä vain sekä erilaisia sanomalehtiä..." Aikaisemmin samana vuonna oli valtiopäivillä mainittu vaihtelevana ja hyödyllisenä ajanviettenä shakki- ja dammipeli (Suomalainen Wirallinen Lehti 23.3.1885). Näiden lautapelien hyväksyttävyydestä kertoo myös Uudessa Suomettaressa 15.2.1893 julkaistu kasvatuslaitoskertomus, jossa todetaan "Myöskin viattomia peliä, kuten esim. sakki-, domino- ja tammipeli on pojilla." Otsikon "Soveltuuko korttipeli nuorison huvituksiin?" alla Vuoksessa 12.4.1900 kirjoitetaankin
"Onko tanssi, pallo- kroketti- ja tammipelit, numero- y.m. nuorisoleikit sopimattomia? Tanssista ovat mielet erilaisia. Mutta ahdasmielisinkään henkilö tuskin kieltää lapsiaan ja nuorukaisiaan pelaamasta ja leikkimästä muita mainituista leikeistä ja peleistä, sillä niiden viattomuus on yleensä tunnettu ja tunnustettu."
Kovin pitkälle pelien historiaan ei sanomalehtien varassa pääse. Hämäläisessä 17.10.1862 oli myynti-ilmoitus, jossa vilahtaa dominopeli. Sen historiasta oli juttu Helsingfors Dagbladetissa 30.1.1866, mutta Suomeen tulosta ei puhuttu mitään. Uusi Suometar 11.12.1888 sisälsi "Kortti-, shakki- ja dammipelistä" pätkän, jossa todettiin
"Yleisin peli meillä on korttipeli, joka varsinkin sivistyneitten seuroissa on päässyt odottamattoman suureen suosioon, vaikkei se suinkaan mikään yleisesti hyväksytty peli ole." "Toinen peli, jota ei ainakaan meillä harjoiteta niin paljon kuin se korttipelin rinnalla hyvin ansaitsisi, on shakkipeli." "... harva lienee Suomessakin se perhe, missä dammipeli olisi kokonaan tuntematon."
Kirjoittaja harmitteli tammipelin moninaisia sääntöjä. Sellaisista löytyi konkreettinen esimerkki Oulun lehdessä 24.8.1881 julkaistussa kertomuksesta Utsjoelta:
Lappalaisille oli myös omituinen kopupeli (tammipeli). Laudalle vedettiin linjoja ristiin, niin että nämät tekivät 20 nelinurkkaista sijaa; päihin pantiin 13 nappulaa. Leikki, joka nimitettiin hanhenpeliksi, pidettiin kahden hengen kesken, joista yksi johdatti eli kuljetti kettua, toinen hanhia. Se, joka kuljetti kettua, koetti niin asettaa kapulansa, että taisi sillä, niinkuin tammipelissäkin, syödä hanheja, joten peli oli voitettu. Se, joka hanheja kuljetti, koki saada ketun niin piiritetyksi, niin ettei se enää päässyt mihinkään. Näin ketun ahdistukseen saatuansa oli hän pelin voittanut.
Liekö jotain samantapaista pelattu ajoittamattomalla pelilaudalla, joka on Petsamon Suonikylästä viety museokokoelmiin?

Sanomalehti Uusimaa esitteli 1.2.1901 "Nuorison hyppyjen, leikkien, kisain y. m. ajanviettojen" keräämistä. Jutun monipuolisesta listauksesta löytyy seurahuvien alle luokiteltuna "erinäiset seurapelit, esim. myllypeli, kettupeli y.m." Vähitellen valikoima laajentui. Keski-Savossa kirjoitettiin 29.9.1906 tulevista joulu-uutuuksista
Niinkuin tiedetään, ei meidän kirjapainoissamme tähän saakka ole tehty juuri mitään siltä alalta, joka huvittaa lapsia ja nuorisoa vaikka väripainatuksen alalla niin helposti saadaan paljon sivistävää ja huvittavaa tehtävää heille. Maalauskirjoja on jokunen ilmestynyt kotimaisten kustannusliikkeidemme välityksellä, samaten jokunen seurapeli mutta niitäkin hyvin niukasti, sillä saksalainen huokea tusinatavara on ollut vaarallinen kilpailija. "
Vuosi myöhemmin kuului mainosteksti Uudessa Suomettaressa 15.12.1907:
Se puute, joka tähän saakka on ollut suomalaisista Seurapeleistä, on saanut meidän muun liikkeemme ohella kustantamaan niitäkin. Paras uutuutemme tälle vuodelle on: Suomalainen kirjailijapeli, joka eroaa edellisistä sekä sen kautta, että se on uusin laatuaan, myöskin siinä, että tässä on kirjailijain muotokuvat ja elämäkerrallisia tietoja. Muita uutuuksia on meillä noppapelit Karhu-Pekka sekä Kilpa-ajopeli ja korttipelit Hullunkuriset perheet sekä Kysy-Sinä-Minä-Vastaan. Näiden hauskojen pelien hinta on 1:50, paitsi viimemainitun, joka maksaa 75p. Saadaan kaikista kirja- ja paperikaupoista sekä suoraan meiltä. Osakeyhtiö Launis Aktiebolag Helsinki, L. Heikinkatu 20."
Samat pelit olivat myynnissä vielä vuotta myöhemminkin, jolloin uutuus oli "jalkapallopeli (erinomaisen hauska)" (Uusi Suometar 17.1.1909).

Ruotsinkielen taitoiset olivat voineet kylläkin hankkia vuonna 1888 ilmestyneen kirjan Illustrerad spelbok, jossa m.m. opastettiin backgammonin sääntöihin. Olli Salmi toteaa verkkoartikkelissaan että aikaisimmat löytämänsä suomenkieliset säännöt olivat vuodelta 1934, jolloin peli oli suomeksi yksinkertaisesti lautapeli (?). Alla oleva kuva laudan pelaamisesta on julkaistu Uudessa Suomettaressa 20.1.1909. Se ei tarjoa näkymää varsinaiselle pelialueelle, mutta voisi kyllä olla backgammonlauta ylenmääräisen korkealla välilaudalla.

klo 2 kommenttia:

tiistai 31. tammikuuta 2012

Vihdoinkin rauhaisampia uutisia 1720-1721

Tukholma 19.10. (London Gazette 5.11.1720): "On the 17th, the Muscovite Adjutant-General Romantof was conducted with his Reinue from hence by a Lieutenant and 12 Dragoons towards Grislehaven, where a Swedish Brigantine lies ready to carry him to Abo in Finland. It is said, he had a Present made him of Gold Medals, to the Value of 2000 Rixdollars."

Tukholma 22.2. (London Gazette 18.3.1721): "Some Days ago Auditor General Dahlman returned from Petersbourg, and brought Advice, that his Czarish Majesty had declared himself not only desirous to settle a Cartel for the Exchange of Prisoners, but also to conclude a Cessation of Arms between the two Kingdoms: And his Swedish Majesty being no less inclined thereto, has been pleased, for negotiating this important Affair with Plenipotentiaries from the Czar, to name and appoint Count Lillienstedt and Baron Stromfelt to be his Plenipotentiaries: And accordingly they are to go over forthwith to meet the Russian Plenipotentiaries at Neustadt near Abo in Finland."

Tukholma 15.3. (London Gazette 4.4.1721): "This Morning Count Lilliested and Baron Strumfield set out for Grislehaven, whence they propose to pass over to Ahland, and thence to Finland, in order to open the Conferences which it has been agreed to hold at Neustat with the Muscovite Plenipotentiaries."

Tukholma 26.4. (London Gazette 13.5.1721): "Though the Wind has for several Days past been fair to bring Vessels from Ahland and Finland, yet there is hitherto no News come of the Swedish Plenipotentiaries being got over thither."

Tukholma 28.6. (London Gazette 11.7.1721): "On the 22d Instant an express arrived from Uma with an Account, that on the 18th a Muscovite Officer came over thither from Finland, and brought an Order to the Commander of the Muscovite Gallies to desist from all further Hostilities and return to Abo. We have not had Letters for several Days from Neustadt, by reason on contrary Winds."

Tukholma 6.12. (London Gazette 6.1.1722): Kuva vasemmalla esittää Halikon Vuorentaan kartanossa 6.4.1664 syntynyttä Arvid Bernhard Hornia. Hänet aateli valitsi maamarsalkakseen vuonna 1720 ja Kyläkirjaston kuvalehden 1.2.1886 sanoin "Voimme sanoa, että seuraavan puolentoista vuosikymmenen kuluessa Horn eikä kuningas ollut valtakunnan todellinen hallitsija." Kuva samaisesta lehdestä.

Digitaaliarkiston kätköissä:
Kansallisarkiston rajakartta- ja asiakirjakokoelma - Kansallisarkiston rajakartta- ja asiakirjakokoelma - Venäjän vastaista rajaa koskevat rajakartat - Charta öfver 1721 års Gräntz mellan Sverigie och Ryssland. (Rk RkV 3/- -)
klo 1 kommentti:

Fiktiota Kustaa III:n matkustelusta ja hieman muustakin


Kuvat yllä ja vasemmalla ovat lehdestä Joulupukki II 1916, jossa oli niihin kuuluva Lauri Sauramon tarina Kustaa III:n käynnistä Hatanpään kartanossa Tammerkosken rannalla. Samaiselta matkalta lienee Topeliuksen tarina Kuninkaan hansikas - Kustaa III:n muistosta Suomessa, joka on julkaistu Talvi-iltain tarinoiden 1. osassa.

Siinä herätti eniten mielenkiintoani kohtaus, jossa talonpoikaisvaimo pyytää kuninkaan lapsenlapsensa kummiksi. Lapsi Kymin kirkossa kastettiin kuninkaan kaimaksi: Gustaf Adolf.

En onneksi ehtinyt tehdä kuin yhden Hiski-haun ennen Googlen käyttöönottoa. Sillä nimittäin löytyi Jyrki Paaskosken Genos-artikkeli Kustaa III Pyhtäällä, jossa mietitään kyseisen tarinan totuustaustaa. Kymistä ei kastetta löydy, mutta
Merkintä Pyhtään kastettujen luettelossa heinäkuun lopussa 1790 tekee Topeliuksen tarinasta yllättävästi totta. Luettelossa on merkintä 27. heinäkuuta 1790 samana päivänä syntyneen talonpoika Matts Johanssonin ja Helena Johansdotterin tyttölapsen kastamisesta. Lapsi sai nimekseen Gustava. Kastettujen luettelossa mainitaan kummeina"- - Hans Kongl. Maj. ifr Sverje Allerdurchl. Stormacht Herrn Konung Gustav den Tredie, General Baron Armfelt, General Baron Klingsparre, General Graf von Horn (och) General Baron Essen."
Topeliuksen tarinan tultua artikkelissa perusteellisesti käsiteltyä palaan Lauri Sauramoon. Wikipedia kertoo kyseessä olleen oikealta nimeltään Lauri Soini ja näköjään kirjoittanut muutakin historiallista. Lainasin kirjastosta otoksen
  • Isä Johannes. Kangastuskuvia keskiajan lopulta
  • Niskureita. Historiallinen romaani Kustaa Vaasan viime vuosilta
  • Pyhä hymy. Historiallinen kertomus Hemming piispan päiviltä
jonka perusteella en kovin lämpimästi voi kirjailijaa kehua. Mutta ehkä fiktiiviseen aikamatkailuun orientoituneille kelpaisivat? Soini kirjoitti myös omasta ajastaan, joka meidän näkökulmastamme on historiaa. Tästä tuotantonsa osasta testasin salapoliisiromaanit
  • Pyhäsaaren arvoitus
  • Punakaartin päällikön tytär
jotka olivat hyvin lyhyitä, mutta en silti lukenut kannesta kanteen.
klo Ei kommentteja:

maanantai 30. tammikuuta 2012

Tammikuun loppupuolelta

13.1.
14.1.
  • KA:n mikrofilmisali oli uussisustettu niin ettei nähnyt pelaako päivystäjä pasianssia. Mf-laitteita ei ainakaan putsannut.
  • Arkistokäynti ja lähteen tarkistus kannatti. Markat muuttuivat hevosiksi ja erolla on merkitystä.
  • Ehdin piipahtaa KA:n kirjaston puolella ja pitää pian kirjoittaa blogiin otsikolla "Kyllä Genosta kannattaa lukea".
  • Romanien historiatutkimuksen valmistumista odotellessa
15.1.
  • Verkkokurssin johdantotehtävä sai alun herättyäni keskellä yötä, mutta jatko vaikuttaa haastavalta. DL huomenna.
  • Johdantotehtävä vihdoin tehty. Syteen tai saveen.
  • Illan päätteeksi pätkä seremonioiden valtaa (Grundberg).
16.1.
17.1.
  • Pärkeleen Google Books ei tajua, että käyttäjällä voi olla yli 70 "kirjahyllyä" ja niihin viimeisiinkin pitäisi saada jotain lisättyä.
18.1.
19.1.
  • Verkkokurssin keskustelualueelle oli tullut 5 viestiä. Kaikki johdantotehtäviä, jotka (minusta) piti palauttaa muualle. Mutta...
  • .. miten tulkita "Tälle foorumille kopioidaan vastaukset tehtäväkysymyksiin" Kaikkien tehtävien? Verkkokurssit on liian vaikeita minulle.
  • Ahaa. Opelta "olettehan kaikki muistaneet lähettää johdantotehtävän kirjakeskustelualueelle muiden kommentoitavaksi" Missähän mun teksti on?
  • Ja pitääkö nyt ruveta kommentoimaan näitä muitten sepustuksia. Miksen lukenut kunnolla silloin elokuussa tenttiin...
  • Tilasin (huvikseni) käyntikortteja. Määrite "diletantti historiankirjoittaja" ei toivottavasti liian kaukana totuudesta.
  • Studia generaliassa. Unioninkatu - the early years. Tai jotain sinne päin.
  • Meinander hyvissä ajoin paikalla ja penkit täyttyvät vanhuksista.
  • Meinander mistään kadusta puhu vaan jankkaa unioni-sanan merkitystä. Seriously boring.
  • Meinander lopettaa kirjamainoksiin.
  • Lukkarinen aloittaa puhumalla pöydälle, jopa mikin vaihdon jälkeen. Katso hyvä mies yleisöönkin.
  • Ensimmäinen esitelty rakennus on Kallion kirkko ja sitten hypätään Tähtitornin mäelle? Eikä vieläkään ole katsonut yleisöön.
  • Tuntuu tosi erikoiselta kun luennoitsija ei tunnin aikana katso kertaakaan yleisöön. Pari kertaa takaseinän kelloon sentään.
  • Kansalliskirjaston tulevaa ulkoväritystä on hartaasti mietitty. Sen historiaa ei täysin tunneta.
  • No, maaliongelmista tuli aika hauska loppu melko turhanpäiväiseen kahteen tuntiin.
  • Akkarissa. Jäi ekaa kertaa koskaan kirja-alen alku huomaamatta.
  • Skottisukututkimuksessa voi löytää kasteen ennen syntymää! Eri kirjausprosessit.
20.1.
  • Saksassa on aika monta digitointiproggista?
  • Miksi Amazon-tilausta tehdessä on aina pari tavaraa, jotka ilmestyvät just mutta eivät vielä?
  • Katsoin muiden verkkokurssin suorittajien vastauksia. Olivat ylittäneet minimimerkkirajan roimasti ja kirjoittaneet fiksusti. Masentavaa.
  • Esiintymispyyntö kirjanjulkistukseen tuli postilaatikkoon. Nyt tarvitaan mietintätauko.
  • Melkein puolivälissä Dan Carlinin uusinta 4 tunnin podcastia. Hyvä, yksinkertaisesti.
23.1.
  • Blogissa seuraajia 101 ja idealappuja jäljellä 137. Käyrien risteämispistettä odotellessa.
  • Google translate käänsi "ganska prydeligt" > "ihan siisti", mikä sopinee hautakappeliin vm. 1783.
  • Ajastettuja tekstejä 115 ja luonnoksia 101. Ellei työtilanne muutu, ajastuksia menee pian vuoden 2013 puolelle.
  • UK:n kansallisarkistolla hyvän näköisiä oppituntimatskuja
24.1.
  • Sain just torstailta vapaa-ajan triplabuukkauksen purettua tuplaksi ja sitten tuli tämä
25.1.
26.1.
  • Yhden lautapelin alkuperä selvitetty, mitäs sitten tekisi
  • Eiralainen Työväenliikkeen kirjastossa. Ei varsinaisesti kotoinen olo.
  • Kuisma livenä oli hieno kokemus, blogirapsan lähtökulma vielä hukassa.
  • Sairaan hyvä tekstirunko minuutissa. Julkinen kommentti yksityiseen kurinpalautukseen. Joka ei onnannut.
27.1.
28.1.
  • Ilmaisnäyttely Ekbergin 2-kerroksessa ok. Ei kylläkään Helsingin leivän historiaa vaan Ekbergin.
  • Serendipiteetillä löytynyt Derek Fewsterin väikkäri sivulla 57. Ja iltaa riittää.
29.1.
  • Päivän linkkauspostaus vilisee kirjoitusvirheitä, joita ei kännykällä saa korjattua. Pitää kestää inhimillisyytensä.
  • Tyyppi, jonka fb-kutsun torppasin aamulla, on nyt 4 kaverin kaveri. Hyväksyvätkö kaikki / mulla surkea nimimuisti?
klo Ei kommentteja:

Vuosi 1918 vanhasta mediasta uuteen

Kirjoitin perjantaina Facebookiin
Aamulla kirjoitin spostiin "Vuosi on alkanut 1918-köyhästi. " ja pari tuntia myöhemmin sota alkaa Twitterissä.
Tuolloin olin juuri löytänyt ruotsinkielisen Twitter-tilin Hbl1918_realtid. Vasta tänä aamuna huomasin, että sille on suomenkielinen vastine Sota1918_live ja myös kuvablogi.

Twitter-tilejä tuottava Magnus Londen kertoo projektinsa taustasta verkkosivuillaan molemmilla kotimaisilla. Motivaatiokseen toteaa
Historia on aina kiinnostanut minua, kuten myös kaikki, mikä liittyy journalistiikkaan. Tällä projektilla haluan testata uutta tapaa yhdistää nämä kaksi kokonaisuutta. Olen lukenut jonkin verran sisällissodasta ja tajunnut, kuten monet muutkin, että tiedämme asiasta aivan liian vähän. Joten tämä on minun pieni panostukseni tiedon lisäämiseen.
Pääkaupunkikeskeisen Hbl:n rinnalle on sitten lauantaina syntynyt 1918Evitskog.
klo Ei kommentteja:

Favorin lopetti poikansa hyysäämisen

Yksi suhteellisen yleinen ilmoitustyyppi on se, jossa sukulainen sanoutuu taloudellisesti irti toisen veloista. Alla Hauhon Luopioisten Kantolassa päivätty teksti (Inrikes tidningar 1.5.1798), jolla A. F. Favorin kertoo, että poikansa Claes Robert Favorin on kuluttanut velkarahaa vähemmän tarpeellisiin asioihin eikä hänelle saisi enää antaa luottoa.

Ylioppilasmatrikkelista päätellen Claes Robert sai elämänsä sittemmin raiteilleen. Ilmoituksen aikaan olikin vain 20-vuotias ja alaikäinen, mikä ilmoituksessa todetaankin.

Ylioppilasmatrikkelissa mainitut paikat Siuntion Suitia ja Luvian Sunti ärsyttivät molemmat muistinystyröitä. Suitia tietenkin vielä(kin) käynnissä olevan Ångerman-projektin puitteissa, mutta koskien siis aivan eri vuosisataa. Luvia liittyy rosvotutkimukseen, jonka julkaisin Tavarantasaajina. Pieni googlailu tuotti oman (!) kyselyni SukuForumista. Ilmeisesti juuri Claes Robertin leski jäi taloudellisesti melko yksinkertaisiin oloihin ja muttei taipunut tupaan tulleiden rosvojen edessä.
klo Ei kommentteja:

sunnuntai 29. tammikuuta 2012

Kerättyä

Kokoonpantavan norjalaistalon yllä on alunperin tarjonnut julkaisu Julegodter for Børn vuonna 1892 ja sittemmin digitoinut Norjan kansalliskirjasto ja välittänyt tietooni Project Runeberg.

Seppó linkitti uutiseen Loviisan arkeologialöydöistä ja totesi:
Arkeologiaa voi harrastaa ilman tutkintoa ja tehdä ihan oikeita löytöjä. Kirjoittaa historiaa uusiksi. Samalla tavalla kuin tähtitieteessä, missä harrastelijan havainnot voivat olla aivan yhtä arvokkaita kuin ammattilaistenkin. Itse asiassa usein jopa arvokkaampia, sillä kuten arkeologiassa, palkkaa siitä touhusta nostaa kovin pieni määrä ihmisiä. Meinaa käytännössä sitä, että suuri osa löytämistään odottavista kohteista, ei koskaan tule ammattilaisten löytämiksi.
Kirsi-Maria sai Jyväskylän paikallishistoriasta kertovan kirjan julkistettua (ja tuskaili seuraavan kirjoitustyön aikatauluttomuutta). Juri perusti yksityisarkiston. Laura Kolbe oli käynyt useammassa seminaarissa. Pekka Haaviston haastatteluvideossa oli historian havinaa ja arkiston aarre.

Zepanderi näki 3D-leffassa luolamaalauksia. (Olisi pitänyt lukea DocPoint-ohjelmisto huolellisemmin läpi.) Juha-Matti Granqvist kävi Tukholmassa katsemassa freskoja ja ostamassa käytettyjä kirjoja. Anneli ajatteli paikallislehdistä löytyneitä tietoja Amerikan siirtolaisista.

Kari Hintsala ihmetteli vanhaa pelilautaa ja sen kustantajayhtiön googlailussa törmäsin mielenkiintoiseen G. Kockin artikkeliin Gallen-Kallela: Bil-Bol -juliste - Syntyhistoriasta on ristiriitaisia tietoja.

Murphy kommentoi Kansallisarkistoa:
Hieno rakennus jossa on paljon tutkijanhuoneita. Pöytä ja valo. Sitten vain vanha patinoitunut opus esille tai mikrofilmi lukijan alle.
Telle luki tuoreen Johannes Gabriel Granön elämän kerran ja kertoi myös opiskeluistaan.

Unelmaullakolla oli vanhoista tekstiileistä tehty sukupuu. Kungliga bibliotekin blogi Vardagstryck esitteli på svenska kutsukortin hovin juhliin.

Reijo Valta esitteli Oulun vanhimman rakennuksen ja vaeltavan kirjastonhoitajan ja Santeri Ivalon tuotantoa. Reija Satokangas muisteli kansakouluaikaansa.

Tomi Tuulirannalla on ilmailuhistoriallinen blogi.

Esa Pesonen vertaili Raatteen tietä paperilla ja iPadilla. Anu Lahtinen kehui Ateneumin äänikuvailtuja teoksia. Jenni S. törmäsi Tove Janssonin piirroksiin vanhassa joululehdessä.

Kirsi Hietanen luki Katja Ketun Kätilön samoin kuin Booksy. Kevätkukkanen luki Kaari Utrion Vanajan Joannan. Artsi luki Markku Kuisman kirjan Sodasta syntynyt. Jaana oli lukenut Martti Häikiön Koskenniemi-elämänkerran, Panu Rajalan Aho-elämänkerran ja Jenni Linturin kirjan Isänmaan tähden. Kirjavinkeissä Irja esitteli Heikki Lehikoisen kirjan Katkera Manalan kannu : Kuoleman kulttuurihistoria Suomessa. Havaintoja-blogin kirjoittaja löysi Kukkulan kortteli -kirjat. Kaunosielu luki ja kommentoi Marja Paasion kirjaa Pilvihin on piian nännit.

Venla raportoi historiantunnilta:
Historiantunnilla katsottiin jotain hitleristä kertovaa elokuvaa, se oli ihan hirveä.
Eräs meidänluokkalainen joutui lähtemään luokasta kun se oli niin raaka, ja täytyy myöntää että itsekin meinasin oksentaa ja alkaa itkemään siinä kohtaa kun yhden ihmisen jalkaa sahattiin irti...
No, päätin painaa pääni hetkeksi pulpettiin kun en kestänyt katsoa.
Nukahdin sitten siihen historiantunnille........ ;D
Heräsin kun Irja tökki mua ja kyseli voinko mä katsoa jo, vai oksettaako mua, kai se kysy että haluanko mä mennä pois luokasta, sitä ei saa ällöttymään mistään ja se oli katsonut koko leffan.
Meidän historianopettaja ei yleensä suutu jos joku nukahtaa, yleensä se vain herättää, mutta mun nukkumista se ei ollut ilmeisesti huomannut, kai se oli niin keskittynyt siihen elokuvaan :D
klo Ei kommentteja:

Suomussalmelaisen käynti Ateneumissa

Kyläkirjaston Kuvalehden A-sarjan numerossa 11/1888 (15.11.1888) oli kansikuvana ylläoleva näkymä Ateneumiin ja samassa lehdessä siihen liittyvä juttu Suomussalmelaisen käynti Ateneumissa. Nimimerkki H.G. on saattanut keksiä hiihtäen Helsinkiin tulleen miehen viestiään tehostaakseen. Tuolloinhan Ateneum oli taidekoulu, jollainen piti saada esiteltyä maaseudun väelle sopivalla tavalla. Sekä perusteltua miksi moiseen käytettiin verovaroja. Siis jotain samantapaista kuin parhaillaan käynnissä oleva Guggenheim-keskustelu?

Lainaus todistamaan, että maallikkojen arkkitehtuurikritiikki on jo suomalainen perinne, jota sopii vaalia ja esimerkiksi musiikkitalon osalta jälleen harjoittaa?
Seuraavana päivänä määrättyyn aikaan näin ukon istuvan portailla odottaen. Astuimme siis heti sisään. Eteemme kohosi kauniimmat portaat, mitä voidaan nähdä maassamme. Ukko ällistyi, tapaili lattiaan päästänsä, katseli portaita, laattiata, kattoa, minua ja itseään, virkkaamatta sanaakaan.

Minä: "No ukkeli, miltäs näyttää, tokkohan Ämmän ruukilla tämmöisiä olette nähneet, vaan mitä sanotte?"

Hän: "Mitäpä minä ymmärtäisin sanoo, vaan jos tohtisin, niin tahtosin kysyä, että aivanko se on koko rakennus yksinä portaina ja porstuana?"

Minä: "Totta tosiaankin! Olettepa jokseenkin oikeossa, sillä suuret nämät ovat. Vaan kun hallitus kerran rupesi taiteelle rakentamaan ensimmäistä kotopaikkaa maassamme, niin se tahtoi tehdä siihen jotakin todella suurenmoista ja kaunista. Kunhan lähdetään katselemaan, niin huomaamme pian, että on tässä vielä paljonkin muita huoneita, ja että tänne mahtuu paljon työntekiöitä."
Ateneumin rakennuspiirustuksia on digitoitu Arkistolaitoksen digitaaliarkistoon yksikköön Rakennushallitus - Rakennushallituksen piirustukset II (kokoelma) - Linnat, kartanot, museot ja näyttelyhallit osissa: 1-6, 7-13, 14-16, 17-21, 32-35, 36.

Taidetta ja taidehistoriaa...
klo Ei kommentteja: