K-oottua

Hyvää Katariinan päivää kaimoilleni! Vasemmalle kopsattu K on peräisin Ottilia Adelborgin kirjasta Prinsarnes blomsteralfabet

Viime viikon lauantain Tutkimusaineistoista ja viittauksista innoitti kommentteihin. Lisäksi Helena Ruotsala ja Jessica Parland-von Essen på svenska jatkoivat teemasta omissa kirjoituksissaan. Jessican myöhempikin teksti Arkiv som forskningsdata liittyy aiheeseen

Raili Mikkanen oli ollut puhumassa historiallisten kirjojen kirjoittamisesta. Paikassa, jossa minäkin olisin voinut olla. Pahus!

Olli Alm antoi käytännön esimerkin Elkan materiaalin hyödystä henkilöhistorioitsijalle.

Sohvi jakoi jälleen arkiston aarteita. Juha-Matti Granqvist kävi katsomassa elokuva-arkiston Suomenlinna-antia.

Charlotte Vainio kertoi på svenska alemman säädyn edustajan kirjoittamasta keskiaikaisesta kirjeestä ja vinkkasi Tukholman Riksarkivetin lähellä olevasta kahvi- ja lounaspaikasta.

Tykistömuseon blogissa Mörssäri annettiin perustietoa suojeluskuntatykistöstä.

Hybris 2/2012 sisälsi Jenni Lareksen artikkelin Viinan ilot ja kirot. Näkökulmia alkoholihistoriaan. (Ja näin paljastui jälleen erään blogin kirjoittajan oikea nimi. Vielä kun muistaisin blogin nimen.)


Katleenalle selvisi, että blogisivu ei kelpaa wikipedian lähteeksi. Valaisevaa keskustelua kommenteissa.

Taya osallistui abipäiviin yliopistolla:

Ekana bongasin ison sermin jossa luki HISTORIA. Poristiin piiitkät pätkät sekä (yleisen) historian että aate- ja oppihistorian opiskelijoitten kanssa - leppoista porukkaa! 

Juri Nummelin kertoi tuoreimman kirjansa virheistä ja jäin ihmettelemään mitän hyötyä moisesta "kustannusyhtiöstä" on. Kuullosti ihan omakustanteelta.

Kirsi Hietanen luki Milla Teräksen aikamatkailukirjan Tyttö tulevaisuudesta. Jenni S. luki Jyrki Heinon Kellarin. Aino-Maria Savolainen tutustui Helsingin jugend-arkkitehtuuria esittelevään kirjaan Storybook of Helsinki and Beyond. Merja HT luki Seppo Aallon Helsingin Vanhankaupungin historiaa 1550-1639: "On todella mielenkiintoista, mutta myös vaikea kurkottaa 1500-luvulle saakka. Seppo Aalto kirjoittaa (onneksi) välillä kuin romaania ikään, vaikka kirja perustuukin vakavaan tutkimukseen."