Helluntain aikaan 1628 (vai kuitenkin 1629?) Matts Kockin Kirstin-vaimo asui Pernajan pitäjän "Kusskossby"-kylässä (Kuuskoski?) ja kohtasi Hans Jönsson Rödhin. Matts oli Venäjällä ja Kirstin, Hansin myöhemmän kertomuksen mukaan, väitti hänen kuolleen. Niinpä Hans jäi talven yli taloon ja saattoi Kirstinin siunattuun tilaan.
Seuraavana keväänä pariskunta pakeni ensin Tukholmaan ja sitten Hansin vanhempien luo Strängnäsiin, jossa Kerstiniä piiloteltiin kolme viikkoa. Kun vanhemmille selvisi, että pari ei ollut keskenään naimisissa, oli matkaa jatkettu Västeråsiin. Lapsi syntyi Västeråsin linnan kirjurinkamarissa, eli 14 päivää ja haudattiin Västeråsissa. Pariskunnan tiet erosivat tämän jälkeen. (Toisessa todistuksessa Strängnäs ja Västerås olivat toisessa järjestyksessä.)
Matts selvisi Venäjästä hengissä, tuli kotiin ja sai kuulla vaimonsa lähteneen. Jollain tavalla hän pääsi Hans Rödhin jäljille ja miehet kohtasivat tukholmalaisessa oikeudessa 27.5.1633. Kirstinistä ei ollut kenelläkään havaintoja, liekö Matts koskaan löytänyt kolmen lapsensa äitiä. Tai Kirstin saanut tietää, että häntä niin kovasti kaivattiin.
Hansia syytettiin vaimon varkauden lisäksi myös konkreettisista varkauksista ja hänet tuomittiin kuolemaan 11.12.1634.
Stockholms tänkeböcker från år 1592 utgivna av Stockholms stadsarkiv, Del XXI 1633 (2006) s. 25-26, 151-153, 160, 197, 296, Del XXII 1634 (2008) s. 331, 334, 337-338, 340
Tulipa vain mieleen, että kun halutaan hakea jotain oikein julmaa ajanjaksoa vertailukohdaksi nykyajan kauheuksille, puhutaan aina keskiajasta. Aika kovaa kyytiä oli kyllä tämä varhaismoderni oikeudenkäyttökin. Ja pahimmat noitavainotkin vasta silloin.
VastaaPoista