Tajunnanvirrassa (SKS:n juhlasalissa)

Keskiviikon kolmituntisessa Hayden White -tilaisuudessa oloni oli kuin kielitaidottomalla. Hetkellisesti pääsin kärryille, mutta pitkät pätkät menivät ohi. Tuttua ja turvallistakin oli mukana. Keskusteluosiossa White kertoi ohjaavansa opiskelijoitaan kirjoittamaan tutkimuksen alkuhetkistä alkaen, sillä vain kirjoittamalla saa selville, mitä ei tiedä. Niin totta, niin totta, joten kirjoitetaan.

Alkusanoissaan White rinnasti historian(kirjoituksen!) ja "litteräärin" kirjallisuuden. Hän mainitsi joukon 1800-luvun ja 1900-luvun alunkirjailijoita, joiden romaanit hänen mielestään ovat yhteiskunnan realistista kuvausta. Myöhemmin hän kehui Virginia Woolfin Mrs Dalloway:ta parhaaksi kuvaukseksi 20-luvusta Britanniassa.

White olikin valmis keksimään uuden termin (post-ologisti) kattamaan kaikki menneisyydestä kirjoittavat: historioitsijat, runoilijat, romaankirjailijat, historialliset antropologit yms. Historioitsijat erottuvat joukosta rajoittamalla lähteitään ja luomalla tapahtumista faktoja. (Flashback viime viikon sessioon Työväenliikkeen kirjastossa, jossa yleisökysymys Kalelalle kuului, voiko historioitsija käyttää aikalaisromaaneja lähteenä?)

White esitti sitten näkemystään eurooppalaisten ja amerikkalaisten historiantutkijoiden erosta. Tässä yhteydessä hän, enempää perustelematta, totesi, että kunkin pitäisi tutkia omaa yhteisöään/kansaansa/maatansa. (Uusi flashback. Kalelahan on usein viitannut ruotsalaiseen liikkeeseen (?) "kaiva, missä seisot".)

Whitelle historia on lähteistä rakennettu konstruktio, josta voi olla erilaisia versioita. Hänen kriitikoilleen moinen on relativismia, joka johtaa kamaluuksiin. He ovat myös tuominneet "litteräärien rakenteiden" käytön ja yrittäneet pärjätä ilman narratiivista rakennetta. White esitteli erään kriitikkonsa tekstit ja tökki siitä esille epigraafeja ja tulkintaa. Ei ole olemassa neutraalia esitystä menneestä.

Keskusteluosiossa en ymmärtänyt juuri yhtään esitetyistä kysymyksistä ja Whiten vastaukset olivat rakenteeltaan varsin vapaita. Viimeisenä marxistina hänestä natsismin synnyn syyssä ei ole mitään mystistä: sen takana oli kapitalismi. Ja kapitalismi selittää myöskin sen miksi amerikkalainen History Channel keskittyy ohjelmissaan sotaan ja elämänkertoihin. Samat aiheet näkyvät myös kirjakaupoissa. Ja suomalaisessa Historia-lehdessä.

Muistiinpanojeni mukaan White loppupuolella totesi, että (historian)kirjoituksessa narratiivisten niksien miettiminen on yhtä huono idea kuin jäsentelyn hahmottelu ennen kirjoittamista. Niinpä tämän blogikirjoituksen rakennetta ei hahmoteltu etukäteen.

P.S. Session alkupuoliskon vieressäni istui Anu Lahtinen. Alle lainattuna hänen twiittinsä reaalimaailman osoitukseksi siitä, että samasta tapahtumasta voi kirjoittaa erilaisen totuuden.