Syyskuussa 1913 tuli Kanadan Quebeciin Kokemäeltä 26-vuotias Kalle Palonen, jonka veli Nestor asui Harjavallassa, ja 22-vuotias Kalle Felix Peltomaa (s. 13.1.1891 Kokemäki), jolta jäi Kokemäelle samanniminen isä. Tulijat ilmoittivat eri osoitteet ja vastaanottajat, Peltomaan Kalle veljensä Frank Pellon Minnesotan Duluthissa.
Frans Peltomaa (s. 26.10.1886 Kokemäki) oli tullut Montrealiin 12.8.1909. Ensimmäisen maailmansodan kutsuntakortteja täytettäessä hän asui Minnesotassa, oli naimisissa, maanviljelijä ja vetosi kuurouteen ja rikkoutuneeseen olkapäähän kutsunnoista vapautumiseksi. Vuoden 1920 väestönlaskennasta näkyy, että vaimo Mary oli suomalaissyntyinen.
Kalle Felix kirjattiin vuoden 1930 väestönlaskennassa Michiganissa, jossa perheeseensä kuului Hilja-vaimon lisäksi 12-vuotias Aimo, 10-vuotias Ester, 7-vuotias Charles ja 5-vuotias Bertha.
Lähteet:
Ancestry.com. Border Crossings: From Canada to U.S., 1895-1956
Yksityinen tiedonanto (PV, MKV)
Ancestry.com. World War I Draft Registration Cards, 1917-1918 (Registration Location: St Louis County, Minnesota; Roll 1675781; Draft Board: 1.)
Ancestry.com. 1920 United States Federal Census (Year: 1920;Census Place: Fairbanks, St Louis, Minnesota; Roll T625_857; Page: 2A; Enumeration District: 73; Image: 625.)
Ancestry.com. 1930 United States Federal Census (Year: 1930; Census Place: Forsyth, Marquette, Michigan; Roll 1010; Page: 1A; Enumeration District: 5; Image: 46.0.)
lauantai 21. elokuuta 2010
Kummitustarina Kalvolasta
Kalvolassa järven rannalla, kauniilla paikalla, sijainneen Kutilan päärakennuksen oli rakennuttanut kruununvouti Nordensvan. Hän oli pakottanut Pohjanmaalta tulleet rakentajat tekemään työtä sunnuntaisin. Nämä vannoivat, ettei kukaan tulisi saamaan tilalla rauhaa.
Tämä vaikutti pitävän paikkansa, sillä Krookin perhe, joka muutti Helsingistä Kalvolaan vuonna 1855 säästääkseen rahaa, häiriintyi yö toisensa jälkeen salista kuuluvista askelista. Kuullosti myös siltä, että joku olisi salissa avannut lipaston laatikoita, mutta kurkattaessa siellä ei ollut ketään. Sitten oli kuin vintillä olisi vieritetty kuulia.
Perheen äiti raportoi miehelleen, joka saapui Kutilaan Nordensvanin kanssa. Tämä mutisi akkojen puheista ja istui keinutuoliin. Silloin kummitus iski ensimmäisen kerran päiväsaikaan. Ullakolta kuului kuulien vierintää. Nordensvan ponkaisi ylös ja ryntäsi ullakon ovelle muu väki takanaan.
Ullakon oven takana oli kuitenkin vain siisti ja järjestyksessä oleva ullakko. Krookin perheen pää ilmoitti "Huomenna muutatte kotiin."
Edellä oleva on kerrottu Augusta Krookin muistelmissa Mitt Helsingfors. Alaviitteen mukaan perhe oli monta vuotta myöhemmin lukenut sanomalehdestä, että kummittelun oli tuottanut tilanvouti apureineen.
Moista en löytänyt, mutta Hämäläinen raportoi 21.03.1862: "Syömäri. Viimis tammikuun 27 päivänä sattuivat Myllymäessä, Hämeenlinnassa, torpanpoika Kaarle Juha Kulju Kutilan alustaa Kalvolasta ja Sittalan Tiitisen torppari samasta pitäjästä kiistelemään syömisestä, josta seurasi että mainittu torpanpoika puolen tiiman kuluessa uhalla söi 5 naulaa sianlihaa eikä siitä ollut milläänsäkään. Syömäri oli vaan juonut runsaasti kaljaa lihan painiksi."
Nordensvan oli vuonna 1871 konkurssitilassa ja Kutilan tila myynnissä (Hämäläinen 23.02.1871). Seuraavakin omistaja tarjosi taloa vuokralle:
(Hämäläinen 06.08.1874)
(Hämäläinen 23.03.1876)
(Hufvudstadsbladet 14.03.1880)
Tämä vaikutti pitävän paikkansa, sillä Krookin perhe, joka muutti Helsingistä Kalvolaan vuonna 1855 säästääkseen rahaa, häiriintyi yö toisensa jälkeen salista kuuluvista askelista. Kuullosti myös siltä, että joku olisi salissa avannut lipaston laatikoita, mutta kurkattaessa siellä ei ollut ketään. Sitten oli kuin vintillä olisi vieritetty kuulia.
Perheen äiti raportoi miehelleen, joka saapui Kutilaan Nordensvanin kanssa. Tämä mutisi akkojen puheista ja istui keinutuoliin. Silloin kummitus iski ensimmäisen kerran päiväsaikaan. Ullakolta kuului kuulien vierintää. Nordensvan ponkaisi ylös ja ryntäsi ullakon ovelle muu väki takanaan.
Ullakon oven takana oli kuitenkin vain siisti ja järjestyksessä oleva ullakko. Krookin perheen pää ilmoitti "Huomenna muutatte kotiin."
Edellä oleva on kerrottu Augusta Krookin muistelmissa Mitt Helsingfors. Alaviitteen mukaan perhe oli monta vuotta myöhemmin lukenut sanomalehdestä, että kummittelun oli tuottanut tilanvouti apureineen.
Moista en löytänyt, mutta Hämäläinen raportoi 21.03.1862: "Syömäri. Viimis tammikuun 27 päivänä sattuivat Myllymäessä, Hämeenlinnassa, torpanpoika Kaarle Juha Kulju Kutilan alustaa Kalvolasta ja Sittalan Tiitisen torppari samasta pitäjästä kiistelemään syömisestä, josta seurasi että mainittu torpanpoika puolen tiiman kuluessa uhalla söi 5 naulaa sianlihaa eikä siitä ollut milläänsäkään. Syömäri oli vaan juonut runsaasti kaljaa lihan painiksi."
Nordensvan oli vuonna 1871 konkurssitilassa ja Kutilan tila myynnissä (Hämäläinen 23.02.1871). Seuraavakin omistaja tarjosi taloa vuokralle:
(Hämäläinen 06.08.1874)
(Hämäläinen 23.03.1876)
(Hufvudstadsbladet 14.03.1880)perjantai 20. elokuuta 2010
Arkistoituja kuolinilmoituksia
Kun runsas 15 vuotta sitten aloittelin sukututkimusta olin jostain poiminut tiedon Suomen sukututkimusseuran kuolinilmoituskokoelmasta. Arasti tiedustelin sitä SSS:n silloisessa Mariankadun kirjastossa ja sain Pertti Vuoriselta kuulla, että aineisto ei ollut käyttökunnossa. Asia unohtui kun se ei omalle tutkimukselleni muodostunut kynnyskysymykseksi.
Heinäkuisella lomalla Kansallisarkistossa hain jotain ihan muuta mikrofilmiluettelosta ja huomasin, että SSS:n kokoelma 1922-1979 oli käytettävissä mikrokorteilla. Hyökkäsin päivystäjän kimppuun: "Koska ne on filmattu? Ei 15 vuotta sitten ainakaan ollut!". Päivystäjän mielestä ne olivat kuitenkin aina olleet filmattuina ja 15 vuoden takaisista asioista hän ei tiennyt kun ei silloin ollut syntynytkään. (Kansallisarkiston kannattaisi harkita vähän tarkemmin minkä ikäisiä ihmisiä tiskin taakse laitetaan.)
Testasin korttien käytettävyyttä omalla sukunimelläni ja löysin vajaan tusinan kuolinilmoituksia. Kaksi oli "omiani" ja muut Loimaan ja Merikarvian Kyläkoskia, joiden myöhempien sukupolvien ryhmittelyyn ilmoitukset antaisivat eväitä, jos olisi moiseen tarvetta/mielenkiintoa. Eli jos metsästettävänä on sukuhaara 1900-luvulta nykypäivään eikä ole mitään mihin tarttua, niin tästä kokoelmasta voi olla hyötyä.
Se ei kuitenkaan (tietenkään) kata Suomen koko lehdistöä. Poimintojeni perusteella ilmoituksia on kerätty pääasiassa Uudesta Suomesta ja Helsingin Sanomista. Mikä mahdollistaa näiden hyödyntämisen talohistoriikissani - jos sitä joskus jatkan.
(Ruotsinkielisistä sanomalehdistä kerättyjä kuolinilmoituksia ja nekrologeja on Brages pressarkivetissa. Fyysisesti lähellä KA:ta.)
Heinäkuisella lomalla Kansallisarkistossa hain jotain ihan muuta mikrofilmiluettelosta ja huomasin, että SSS:n kokoelma 1922-1979 oli käytettävissä mikrokorteilla. Hyökkäsin päivystäjän kimppuun: "Koska ne on filmattu? Ei 15 vuotta sitten ainakaan ollut!". Päivystäjän mielestä ne olivat kuitenkin aina olleet filmattuina ja 15 vuoden takaisista asioista hän ei tiennyt kun ei silloin ollut syntynytkään. (Kansallisarkiston kannattaisi harkita vähän tarkemmin minkä ikäisiä ihmisiä tiskin taakse laitetaan.)
Testasin korttien käytettävyyttä omalla sukunimelläni ja löysin vajaan tusinan kuolinilmoituksia. Kaksi oli "omiani" ja muut Loimaan ja Merikarvian Kyläkoskia, joiden myöhempien sukupolvien ryhmittelyyn ilmoitukset antaisivat eväitä, jos olisi moiseen tarvetta/mielenkiintoa. Eli jos metsästettävänä on sukuhaara 1900-luvulta nykypäivään eikä ole mitään mihin tarttua, niin tästä kokoelmasta voi olla hyötyä.
Se ei kuitenkaan (tietenkään) kata Suomen koko lehdistöä. Poimintojeni perusteella ilmoituksia on kerätty pääasiassa Uudesta Suomesta ja Helsingin Sanomista. Mikä mahdollistaa näiden hyödyntämisen talohistoriikissani - jos sitä joskus jatkan.
(Ruotsinkielisistä sanomalehdistä kerättyjä kuolinilmoituksia ja nekrologeja on Brages pressarkivetissa. Fyysisesti lähellä KA:ta.)
torstai 19. elokuuta 2010
Historiaa asenteella
Kirjaston uutuusluettelosta bongasin kesällä ruotsalaisen opuksen Historieboken, joka oli asiasanoitettu sarjakuvaksi, joten piti tietenkin varata. Osottautui yllätykselliseksi.Alkusivuilta selvisi, että alkuperäinen kirja, josta tämä oli uusi painos muutamin lisäsivuin, oli tehty vuosina 1969-70 ja julkaistu 1970. Tekijät (Annika Elmqvist, Gittan Jönsson, AnnMari Langemar ja Pål Rydberg) opiskelivat taidekoulussa ja päättivät tehdä kirjan Euroopan ja Afrikan historiasta viimeisen 500 vuoden ajalta.
Mitä kirja on. Mutta jo parilta ensimmäiseltä aukeamalta selviää, että se on myös dokumentti ajan vasemmistolaisesta historianäkemyksestä. Mukana on koko ajan luokkaristiriita, pahiksina maanomistajat, kauppiaat, kapitalistit ja imperialistit. Jos näitä ei olisi, niin kaikki olisi hyvin. Loistavan tulevaisuuden mallina esitellään lopussa Guinea-Bissau, jossa uuden hallinnon myötä elämästä piti tulla jokseenkin täydellistä.
Mutta ei tullut, mikä todetaan kirjan lisäsivuilla. Joilla ei pyydellä anteeksi tai suuremmin selitellä. Kyseessä oli tekijöiden maailmankuva vuonna 1970 ja sillä siisti.
Retoriikan alla on ihan mielenkiintoinen maailmantalouden malli, mutta oma historiatietoni ei riitä arvioimaan onko se todenmukainen vai ei. Samaa skeptisyyttä pitäisi osoittaa muitakin julkaisuja kohtaan, miksi minusta tuntuu, että nimenomaan tässä pitäisi olla varoitustarra päällä?
Alkuperäistä kirjasta myytiin ensimmäiset 7 000 kappaletta viikossa ja kokonaispainos oli 70 000 kappaletta. Käännökset julkaistiin Tanskassa, Länsi-Saksassa, Yhdysvalloissa, Hollannissa, Italiassa, Ranskassa ja Espanjassa. Helsingissä käytiin kustannusliikkeen kanssa keskusteluja tammikuussa 1971. Tekijöiden vaatima alhainen ulosmyyntihinta torppasi neuvottelut.
(Kuva kustantajan sivulta.)
Virosta virtuaalisesti (3/3)
Yllä oleva on ote vuonna 1598 painetusta Sebastian Münsterin kartasta Gemeine Beschreibung aller Mittnächtigen Ländern als Schweden, Gothen, Norvegien, Dennmarck, u. Basel. Se on digitoitu Eesti Rahvusraamatukogun Digar-arkistoon, joka on käytettävissä viroksi ja englanniksi. Vironkieliseltä etusivulta voi valita 'Kaardid' ja pääsee seikkailemaan aikakausittain järjestettyyn aineistoon. Suomi näkyy rannikkona monessa kartassa ja toisinaan löytyy myös muuta tietoa. Kartassa Nova et Accuratissima Tabula Regionum ad Sinum Finnicum vuodelta 1742 on pienoiskuvat Viipurin, Haminan ja Lappeenrannan linnoituslaitteista.
keskiviikko 18. elokuuta 2010
Virosta virtuaalisesti (2/3)
Kesän aikana on tullut selväksi, että vaakunoita on kiva katsella. Pieni valikoima löytyi Norjan sukututkimusseuran sivun kautta, mutta suurempi valikoima, jossa mukana myös tutumpia vaakunoita, on Viron arkiston kokonaisuudessa Aadlivapid Ajalooarhiivis. Käyttöliittymän kielet ovat viro ja saksa, mutta kenttiä niin vähän, ettei tästä muodostu suurempaa ongelmaa. Viron kielisessä versiossa 'Perekonnanimi'-kenttään voi laittaa lyhyemmän tai pidemmän pätkän sukunimeä ja klikata sitten Otsi. Jos nimen osan antaa alusta, niin pitää lopettaa *-merkillä ja jos osa on keskeltä niin alkuunkin tarvitaan *-merkki.
Ruotsin aateliset saa ulos käyttämällä kenttää 'Aadeldaja / Tiitli andja' kirjoittamalla siihen *Rootsi*. Niitä selaamalla en löytänyt mitään kovin eksoottista, mutta von Numersien vedenneito voitaisiin sellaiseksi ehkä luokitella:
Ruotsin aateliset saa ulos käyttämällä kenttää 'Aadeldaja / Tiitli andja' kirjoittamalla siihen *Rootsi*. Niitä selaamalla en löytänyt mitään kovin eksoottista, mutta von Numersien vedenneito voitaisiin sellaiseksi ehkä luokitella:
tiistai 17. elokuuta 2010
Virosta virtuaalisesti (1/3)
Jos tulisi ihan hirveä hinku nähdä 1600-luvun ruotsalaisia painotuotteita digitoituna, niin ei taitaisi tulla ensimmäiseksi mieleen hakeutua Viron arkiston verkkosivulle avaamaan linkkiä 17. sajandi (kuni 1710) trükised Ajalooarhiivi fondides. Se on kuitenkin suositeltava kohde, kunhan pystyy ylittämään kielirajan, hakutoiminnot ovat vain viroksi ja saksaksi.
Vironkielisessä versiossa voi valita kohdassa Keel Soomi ja klikata Otsi ja saa eteensä kaksi tulosta, joista vuoden 1686 kirkkolaki on ehkä hyödyllisempi. (Toinen on muistokirjoitus Kaarle XI:n kuoltua.)
Kielivalinnalla Rootsi tulee ulos 202 painatetta ja niiden myötä monipuolinen katsaus kulttuurihistoriaa. Poimintoja:
Vironkielisessä versiossa voi valita kohdassa Keel Soomi ja klikata Otsi ja saa eteensä kaksi tulosta, joista vuoden 1686 kirkkolaki on ehkä hyödyllisempi. (Toinen on muistokirjoitus Kaarle XI:n kuoltua.)
Kielivalinnalla Rootsi tulee ulos 202 painatetta ja niiden myötä monipuolinen katsaus kulttuurihistoriaa. Poimintoja:
- LOTTERIE, Som efter Hans Kongl. May:tz allernådigste tillåtelse, til de Fattigas gagn och bästa, är inrättat i Stockholm Anno 1699
- Kongl. May:tz Förnyadhe Privilegium, för Apothekare Societeten uthi Swerige och des underliggiande Provincier, Emoot Dhe aff Quacksalvare och andra slijka inritadhe Mißbruk. Datum Stockholm den 28. Junii 1683.
- Kongl. May.tz PLACAT, Om Fyra Almenne-Solenne Tacksäyelse-Faste och Bönedagar, som uthi innewarande åhr öfwer hela Swerige och thes underliggiande Provincier, jämwäl StoorFörstendömet Finland, sampt Est-Lijf- och Ingermanland, hållas och fijras skole (1682)
- BÖN Wid påstående Kriegstider (1707)
- Dhet Högloflige Ridderskapetz och Adelens RESOLUTION Och Förklaringh, Angående Ridderhuusetz uthstående Fordringar (1682)
- Åtwarning, Uppå Hans Kongl. Maj:tz Nådigste Befallning af des Cantzlie Collegio utgången, til hämmande af inritade och föröfwade mißbruk, emot Kongl. Förordningar, angående hwarjehanda kätterska och andra skadeliga Böckers upläggiande, införande eller försälliande i Kongl. Maj:tz Rike och des tilhörige Länder och Herrskaper, wederbörande til efterrättelse (1706)
- Siö-Lagh: Som Then Stoormächtigste Konung och Herre Her CARL then Elffte, Sweriges, Göthes och Wändes Konung, [etc.] Åhr 1667 hafwer låtit författa, Af Trycket utgå och Publicera. Nu effter mångens Begäran i mindre Format, af nyo omtryckt, Med Förökning af åtskillige Kongl. May:tz Stadgar och Förordningar. Angående Alt hwad Kiöpman, Redare, Skippare och Lodzmän, wid Skip-Farten; for In- och Utgående, böra i Acht taga
- Kongl. May.tz Nådige RESOLUTION och Förklaring, Uppå de allmänne Beswär och Klage-Puncter, som des trogne Undersåtare aff Allmogen uti Swerige och Finland, hwilke til denne sammanskrefne Rijksdag hafwa samblade warit, Kongl. May:t igenom deras fullmächtige utstickade i underdänigheet gifwa och föredraga låtit (1689)
- Kongl. May:tz STADGA Och FÖRORDNING, Angående Döde Hästars och andre Diurs flående och aff Wägen skaffande, så i Städarne som på Landet, samt deras Plicht och Straff, som någon för sådan Förrättning något tillwita eller förebrå (1696)
- Kongl. May:tz FÖRBUD, Angående Införslen af Faconnerade Gull-Silfwer och Silkes Tyg och Band, sampt gemene Hattar, med allehanda slagz Knappar, Snören, Frantzar, Galoner, Spetzar och Knyttning, aff Gull, Silfwer, Silke, Trå, Redgarn, Oll och Håår giorde (1688)
- Kongl. May:tz PÅBUDH Angående Barne-Mordh (1684)
- Kongl. May:tz Stadga och Förbud, At inge Officerare skola af Cronones Soldater, som deras egne Drängiar, sig betiena, och därigenom hålla dem ifrån Wacht och annat Arbete; eller ock deras enskylte Drängiar uti Rullarne införa och igenom Munstringen låta passera (1692)
- Kongl. May.tz PLACAT, Angående Ekewerkes Förbudh at förföras til fremmande Landh
(1665) - Kongl: Mayst:tz PLACAT, Angående Postens richtige och obehindrade Lopp (1667)
- Kon: May:tz til Swerige, ORDNING, Om Toback Krämerijt (1643)
Leikkeitä Hesarista
Sunnuntaisivuilla 15.8. kysyttiin Torstilta 1940-luvun vankilatuomion jäljittämistä. Vastaus alkoi hyvin (?) ohjaamalla kysyjän Rikosseuraamusvirastoon, mutta hajosi sitten mainiten Kansallisarkiston, maakunta-arkiston ja arkistolaitoksen verkkosivutkin. Eikö 1900-luvulla jo ollut rikosrekisterejä ja näillä säilytyspaikka?
Kulttuurisivulla oli 31.7. pieni juttu Vietnamin sodan muistomerkistä Washington D.C.:ssä. Loppukaneettina "Löytyy muurista pienellä hakemisella sen suomalaisenkin nimi: Larry A. Thorne." (Muistomerkistä on virtuaaliversio Footnote.com-sivustolla. Joukossa on varmasti useampia suomalaistaustaisia, esimerkiksi joku neljästä Maki-nimisestä.)
Samaisen päivän lehdessä oli uutinen otsikkolla "Virtasia ja Korhosia molempia on nyt 23556". Siinä lainataan Apulannan Toni Wirtasta:
Kulttuurisivuilla oli 12.7. lähes sivun juttu fiftarityylistä, josta oli "taannoin" (kuinka kauan sitten?) ilmestynyt Janne Salmen kirja Kun 50-luku tuli takaisin. Salmesta juttu luo asiantuntevan kuvan, joten silmiin pistää, että on tarpeen
a) käyttää titteliä tietokirjailija, vaikka jo seuraavassa lauseessa todetaan kirjan kirjoittaminen - mihin titteliä tarvittiin?
b) todeta, että kyse on "tasokkaasta omakustannehistoriikista" - miksei yksinkertaisesti tasokas historiikki?
c) luoda arvovaltaa taustoituksella "arkistoalalla työskennellyt valtiotieteilijä"
Samaisen lehden Elämä-sivulla oli Jaana Laitisen juttu sukututkijoista, johon en tarjonnut tarpeeksi mielenkiintoista tarinaa. Kokonaisuus on kiva, sukututkijat esitetään täyspäisinä ihmisinä minä-kerronnalla. Isoimmalla kuvalla esillä halikkolainen Heli Syrjälä, jonka kertoma ei kylläkään ole kovin loogista. Alkaa "Esiäiteihini kuuluu loimaalainen noita Prättäkitti." Sitten "Prättäkitistä liikkuu paljon tarinoita. Niiden mukaan hän eli 1600- tai 1800-luvuilla." Sitten "Löysin artikkeleista viitteitä siitä, että Prättäkitti olisi asustanut Tepon tilalla, joka oli suvullani 1960-luvulle." Siis nainen, joka oli ehkä olemassa, joskus, on ehkä asunut tietyllä tilalla? Tikusta joutuu joskus talonpoikaissuvun tutkija asiaa keksimään.
Samassa pinossa oli sivu Yhteishyvästä 8/2010. Siinä kerrottiin, että Turun kaupunginteatterissa esitetään syksyllä Hamburger Börs-hotellin rakennuttajasta Wallina Valtinista kertovaa musiikkinäytelmää. Sen kirjoittaja Harriet Nylund-Donner todennut:
Kulttuurisivulla oli 31.7. pieni juttu Vietnamin sodan muistomerkistä Washington D.C.:ssä. Loppukaneettina "Löytyy muurista pienellä hakemisella sen suomalaisenkin nimi: Larry A. Thorne." (Muistomerkistä on virtuaaliversio Footnote.com-sivustolla. Joukossa on varmasti useampia suomalaistaustaisia, esimerkiksi joku neljästä Maki-nimisestä.)
Samaisen päivän lehdessä oli uutinen otsikkolla "Virtasia ja Korhosia molempia on nyt 23556". Siinä lainataan Apulannan Toni Wirtasta:
"Missään tapauksessa Wirtasia ei pitäisi laskea perusvirtasten lahkoon. Herranen aika näkeehän sen nyt silmälläkin. Siinä on one extra, sama kun laittaisi autoon viidennen pyörän."Kotimaa-sivuilla 13.7. paljastettiin - suurempien uutisten puutteessa - , että Pyhäjärvet eivät ole pyhiä vaan rajamerkkejä. Paha-alkuisuus paikannimessä taas viittaa vaikeakulkuisuuteen ja vaarallisuuteen.
Kulttuurisivuilla oli 12.7. lähes sivun juttu fiftarityylistä, josta oli "taannoin" (kuinka kauan sitten?) ilmestynyt Janne Salmen kirja Kun 50-luku tuli takaisin. Salmesta juttu luo asiantuntevan kuvan, joten silmiin pistää, että on tarpeen
a) käyttää titteliä tietokirjailija, vaikka jo seuraavassa lauseessa todetaan kirjan kirjoittaminen - mihin titteliä tarvittiin?
b) todeta, että kyse on "tasokkaasta omakustannehistoriikista" - miksei yksinkertaisesti tasokas historiikki?
c) luoda arvovaltaa taustoituksella "arkistoalalla työskennellyt valtiotieteilijä"
Samaisen lehden Elämä-sivulla oli Jaana Laitisen juttu sukututkijoista, johon en tarjonnut tarpeeksi mielenkiintoista tarinaa. Kokonaisuus on kiva, sukututkijat esitetään täyspäisinä ihmisinä minä-kerronnalla. Isoimmalla kuvalla esillä halikkolainen Heli Syrjälä, jonka kertoma ei kylläkään ole kovin loogista. Alkaa "Esiäiteihini kuuluu loimaalainen noita Prättäkitti." Sitten "Prättäkitistä liikkuu paljon tarinoita. Niiden mukaan hän eli 1600- tai 1800-luvuilla." Sitten "Löysin artikkeleista viitteitä siitä, että Prättäkitti olisi asustanut Tepon tilalla, joka oli suvullani 1960-luvulle." Siis nainen, joka oli ehkä olemassa, joskus, on ehkä asunut tietyllä tilalla? Tikusta joutuu joskus talonpoikaissuvun tutkija asiaa keksimään.
Samassa pinossa oli sivu Yhteishyvästä 8/2010. Siinä kerrottiin, että Turun kaupunginteatterissa esitetään syksyllä Hamburger Börs-hotellin rakennuttajasta Wallina Valtinista kertovaa musiikkinäytelmää. Sen kirjoittaja Harriet Nylund-Donner todennut:
"Mitä haastavampaa tietojen keruu oli, sitä innokkaammin etsin. Wallina oli hyvin mielenkiintoinen persoona. Näytelmässä on paljon faktaa, mutta paljon enemmän fiktiota."
maanantai 16. elokuuta 2010
Kartalla ollaan!
Helsingissäkin oli elämää kivikaudella!Kansanperinne-blogissa tiedotettiin ilosanomaa: tuntematon hyväntekijä on saanut Kulttuuriympäristö rekisteriportaalin kohteet Google-kartalle. (Kaikki vai osa, jää selvitettäväksi.) Väsäsin itse käsin aikanaan vastaavaa, mutta tämä on paljon käytännöllisempi. Siirrä kartta oikeaan kohtaan ja zoomaa vähintään tasolle 7, jolloin kohteet tulevat esiin. Laittamalla hiiren kohdalle saat perustiedot ja klikkaamalla hyppäät rekisteriportaalin tietoihin. Sinnekin on viime käynnin jälkeen ilmaantunut linkki karttanäkymään, mainio lisä.
Toinen karttapohjauutinen löytyi Agricolan ajankohtaisista: Matti Sarmelan Suomen perinneatlas on julkaistu pdf-tiedostona kotisivullaan. Lähes 600 sivua arvokasta tietoa kansanperinteestä tekstinä ja karttoina. Koko maassa ei tehty kaikkea samalla tavalla!
Historiikin tekemis(es)tä
Google-haku heitti minut ammattikorkeakoulujen opinnäytteiden pariin. Niiden joukosta löytyi Kimmo Kousan työ Perinne talteen : Lauritsalan kauppalan poikien historiikki- ja muistelmateoksen kokoaminen, jonka lueskelin mielenkiinnolla läpi. Kousa oli tehnyt perinnekirjan sovitussa aikataulussa, mikä on huomattava saavutus. Menestyksen avaimia löytyy opinnäytteen tekstistä.
Muita opinnäytteitä tarkastelin vain tiivistelmien tasolla:
Sini Keränen lupaa tiivistelmässään työnsä "Yhdessä olemme enemmän" : Historiikki tuotannollisena prosessina ja imagonrakennuksen apuvälineenä kuvaavan "niitä tuotannollisia prosesseja, joihin historiikin kirjoittaminen perustuu." Samanoloisesta nimestä huolimatta Maija Helin ja Anni Pentin Yhdessä olemme enemmän : Historiikki ja tietopaketti Tampereen Seudun Osuuspankin Elohopeakerhon toiminnasta kuvaa aivan toisen historiikin tekoa. Siinä on kyse yhdistyshistoriikista samoin kuin Anita Schroderuksen työssä Yhdistyshistoriikki ja arkistointi tiedonsiirtäjinä jälkipolville : Vanhain Ystävät ry:n 85-vuotisjuhlajulkaisu. Suvi Kajala kirjoittaa työssään Pohjois-Savon Hevosjalostusliiton historiaa historiikinkirjoittamisen lisäksi suomenhevosen historiasta. Hevosaiheisen historiikin kirjoittamisesta oli kyse myös Essi Ahosen ja Antti-Pekka Paanasen työssä Sorsasalon raviradan historiikki. Haastattelujen ja arkistomateriaalin käyttöä kuvataan Anna-Leena Pusan ja Suvi Åvistin työssä Myllyjärven nuorisokoti 30 vuotta : Pitkän linjan työntekijöiden kertomana.
Anne-Maria Saarion työ Perheniemen historiikin suunnittelu ja taitto keskittyy historiikin ulkoasuun. Samoin Outi Immosen Juhlajulkaisun suunnittelu ja taitto : Esimerkkinä Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulun Ylivieskan yksikön 30-vuotisjuhlajulkaisu. Ja Katri Ojalan Yhteisöjulkaisun taiton suunnittelu ja toteuttaminen ja Hannele Nyrösen Kouvolan kansalaisopiston historiikkikirjan suunnittelu ja taitto. Myös Helena Urpulahden Porin Flamenco-opiston 10-vuotisjuhlajulkaisun suunnittelu ja toteutus keskittyy ulkonäköön.
Kirjan sijaan historiikki voi olla enemmän tai vähemmän liikkuvaa kuvaa. Tällaisesta työstä kertoo Katja Koivuluoman ja Elina Suutarin opinnäyte Liikettä valokuviin : Tangomarkkinoiden 25-vuotishistoriikki.
Ilmeistä on, että ammattikorkeakoulujen opiskelijoista (tai sieltä valmistuneista) voisi löytyä tukea pienyhteisön historiikin tekemiseen ja heidän kokemuksistaan hyödyllisiä vinkkejä.
Muita opinnäytteitä tarkastelin vain tiivistelmien tasolla:
Sini Keränen lupaa tiivistelmässään työnsä "Yhdessä olemme enemmän" : Historiikki tuotannollisena prosessina ja imagonrakennuksen apuvälineenä kuvaavan "niitä tuotannollisia prosesseja, joihin historiikin kirjoittaminen perustuu." Samanoloisesta nimestä huolimatta Maija Helin ja Anni Pentin Yhdessä olemme enemmän : Historiikki ja tietopaketti Tampereen Seudun Osuuspankin Elohopeakerhon toiminnasta kuvaa aivan toisen historiikin tekoa. Siinä on kyse yhdistyshistoriikista samoin kuin Anita Schroderuksen työssä Yhdistyshistoriikki ja arkistointi tiedonsiirtäjinä jälkipolville : Vanhain Ystävät ry:n 85-vuotisjuhlajulkaisu. Suvi Kajala kirjoittaa työssään Pohjois-Savon Hevosjalostusliiton historiaa historiikinkirjoittamisen lisäksi suomenhevosen historiasta. Hevosaiheisen historiikin kirjoittamisesta oli kyse myös Essi Ahosen ja Antti-Pekka Paanasen työssä Sorsasalon raviradan historiikki. Haastattelujen ja arkistomateriaalin käyttöä kuvataan Anna-Leena Pusan ja Suvi Åvistin työssä Myllyjärven nuorisokoti 30 vuotta : Pitkän linjan työntekijöiden kertomana.
Anne-Maria Saarion työ Perheniemen historiikin suunnittelu ja taitto keskittyy historiikin ulkoasuun. Samoin Outi Immosen Juhlajulkaisun suunnittelu ja taitto : Esimerkkinä Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulun Ylivieskan yksikön 30-vuotisjuhlajulkaisu. Ja Katri Ojalan Yhteisöjulkaisun taiton suunnittelu ja toteuttaminen ja Hannele Nyrösen Kouvolan kansalaisopiston historiikkikirjan suunnittelu ja taitto. Myös Helena Urpulahden Porin Flamenco-opiston 10-vuotisjuhlajulkaisun suunnittelu ja toteutus keskittyy ulkonäköön.
Kirjan sijaan historiikki voi olla enemmän tai vähemmän liikkuvaa kuvaa. Tällaisesta työstä kertoo Katja Koivuluoman ja Elina Suutarin opinnäyte Liikettä valokuviin : Tangomarkkinoiden 25-vuotishistoriikki.
Ilmeistä on, että ammattikorkeakoulujen opiskelijoista (tai sieltä valmistuneista) voisi löytyä tukea pienyhteisön historiikin tekemiseen ja heidän kokemuksistaan hyödyllisiä vinkkejä.
sunnuntai 15. elokuuta 2010
Muun muassa kaivettua
Kesällä, ei mitenkään sattumalta, oli paljon uutisia arkeologisista kaivauksista. Ilarios poimi blogiinsa Yleltä uutisen kivikautisesta rivitalosta. Georg Haggrén raportoi Mankbyn kaivauskauden loppuhetkistä. Seilin arkeologialle perustettu blogin näköinen sivusto. Paul Kalle Hänninen oli osallistunut Virolahdella opetuskaivauksiin, joiden tulosten käsittelystä hän myös kertoi. Turkulaisen Kalmistopiirin blogissa 30-vuotisen sodan sotilaita, joiden ruumiit löytyivät Saksassa. Agricolan uutis- ja keskusteluforumille kertyi Ylen uutisista vino pino.
Blogissa Pikkumuseon haasteet museon mesenaatin arkiston järjestämisestä kuvitettu kuvaus.
Gradua tekevä Eeva oli löytänyt tukea Katri Laineesta:
Juuso Hyvärinen ratkonut valokuvien ajoitushaasteita. Ja lukenut Mirkka Lappalaisen Susimessun.
Blogissa Pikkumuseon haasteet museon mesenaatin arkiston järjestämisestä kuvitettu kuvaus.
Gradua tekevä Eeva oli löytänyt tukea Katri Laineesta:
"Ei auta muu kuin lopuksi kylmäverisesti uskoa, että asia on tullut selväksi jo käytettyjen asiakirjojen nojalla. Alitajuntaan jää kuitenkin kaivamaan ajatus, että kenties sittenkin jossain kokoelmissa vielä olisi ollut jotain lisätietoja saatavilla - sellaisesta ajatuksesta ei tietenkään pääse koskaan."Narratiiveissa eläkkeelle lähtevän museotyöntekijän huoneesta löytyi housut:
Valkoinen muovikassi, jossa isot miesten liituraitahousut. Kassissa myös muovitasku, jossa selvitys miten ja mistä Kekkosen housut on lahjoitettu 1980-luvun lopulla. Arkistoinnin sijaan ne vain ovat jääneet muovikassiin ylimuseotädin huoneeseen. Selvityksen päälle oli liimattu vaaleanpunainen post-it-lappu, jossa luki Yllätys, yllätys!Kirsti Ellilä oli lukenut havainnoiden Wareliuksen Tyrvään pitäjäkertomusta.
Juuso Hyvärinen ratkonut valokuvien ajoitushaasteita. Ja lukenut Mirkka Lappalaisen Susimessun.
Kansanperinne-blogissa käyty katsomassa Nokian kartanon riimukiveä ja Sastamalan kirkon mursunsydäntä.
Anders Jonsson kirjoitti på svenska 1700-luvun matkakertomuksen lukukokemuksesta.
Iloa ja apua Atlantin yli
Tiistaina sain sähköpostin, joka alkoi
Mitä oli tapahtunut? Olin katsellut läpi muistilappujani tätä blogia varten ja yhdessä niisä oli tietoa suomalaissiirtolaisten tyttärestä, josta tuli suhteellisen nuorena pormestari. Mietiskelin, että tästä naisesta olisi kiva olla verkossa jotain suomeksikin ja katselin mitä materiaalia oli tarjolla.
Löytyi mm. laadukas pätkä englanniksi, jossa oli lainattu yliopiston vuosikirjaa, jossa Amyn kohdalla ahkeruutta kuvaava riimi
Enkä lähde hakemaan tietoa Amyn suomalaisista vanhemmista, mutta siltä varalta, että tänne eksyy joku Kaukonen-tutkija niin todettakoon, että amerikkalaisten lähteiden varassa kyseessä olivat Josef Vilhelm Kaukonen s. ~1853, joka oli noin vuonna 1874 mennyt naimisiin Karoliina Ailan kanssa. Tämä syntynyt 12.8.1855 Ylistarossa - paitsi ettei näillä tiedoilla kastettujen listasta löydy. Pariskunta oli tullut Amerikkaan vuonna 1890, mukanaan Suomessa vuoden 1885 paikkeilla syntynyt Ella.
(Kuvituksena lehtileike sanomalehdestä Ironwood Daily Globe 5.1.1922)
Hei Kaisa,Voi, voi, voi !!!! I have been searching for this information about James and Amy's marriage for almost three years and now to finally have it, I am ABSOLUTELY THRILLED AND HAPPY! I can't say enough for your kindness in sending this to me.
Mitä oli tapahtunut? Olin katsellut läpi muistilappujani tätä blogia varten ja yhdessä niisä oli tietoa suomalaissiirtolaisten tyttärestä, josta tuli suhteellisen nuorena pormestari. Mietiskelin, että tästä naisesta olisi kiva olla verkossa jotain suomeksikin ja katselin mitä materiaalia oli tarjolla.Löytyi mm. laadukas pätkä englanniksi, jossa oli lainattu yliopiston vuosikirjaa, jossa Amyn kohdalla ahkeruutta kuvaava riimi
K stands for Kaukonen, with piles of hair so light;Internetin koosteista näkyi, että tieto Amy Kaukosen avioliitosta oli epämääräinen. Joten kun testaukseni Family searchissa (jonne tulee jatkuvasti uutta materiaalia) tuotti avioliittoluvan, lähetin tiedot siitä amerikkalaiselle. Sähköpostinsa perusteella on kirjoittamassa Amysta kirjaa, joten meni ihan oikeaan paikkaan. Ja minä voin keskittyä muuhun.
She grinds so hard, that she forgets to go to bed at night
Enkä lähde hakemaan tietoa Amyn suomalaisista vanhemmista, mutta siltä varalta, että tänne eksyy joku Kaukonen-tutkija niin todettakoon, että amerikkalaisten lähteiden varassa kyseessä olivat Josef Vilhelm Kaukonen s. ~1853, joka oli noin vuonna 1874 mennyt naimisiin Karoliina Ailan kanssa. Tämä syntynyt 12.8.1855 Ylistarossa - paitsi ettei näillä tiedoilla kastettujen listasta löydy. Pariskunta oli tullut Amerikkaan vuonna 1890, mukanaan Suomessa vuoden 1885 paikkeilla syntynyt Ella.
(Kuvituksena lehtileike sanomalehdestä Ironwood Daily Globe 5.1.1922)