Karl Hyyti saapui Henry Hyörän kanssa New Yorkin satamaan 7.5.1915. Molemmat olivat lähteneet Kokemäeltä ja nousseet Liverpoolissa laivaan Hellig Olav. Molemmat ilmoittivat vastaanottajakseen ystävänsä Frans Wuoren Massachusettesin Norwoodissa.
Karlilta jäi kotimaahan äiti Amanda Hyyti Kokemäen Paistilan kylään. Ensimmäisen maailmansodan kutsuntakortissa Kalle Väinö väitti syntyneensä Kokemäellä 17.2.1895, mutta ilmeisesti muut lähteet ovat oikeammassa ja hän oli syntynyt Mouhijärvellä.
Kalle asettui Norwoodiin. Vuoden 1920 väestönlaskennassa hänellä on vaimo Alma ja 4 kuukautta vanha poika David. Muutama vuosi myöhemmin, 10.8.1923 New Yorkin satamaan saapui Southamtonista lähteneellä Berengarialla veli Lauri, joka oli syntynyt Mouhijärvellä vuoden 1902 paikkeilla. Häneltä jäi Kokemäelle sisar Elsa.
Kalle asui perheineen Norwoodissa vuoden 1930 väestönlaskennan aikaan ansaiten elantonsa kirvesmiehenä. Hän otti Yhdysvaltojen kansalaisuuden 7.6.1943 ja kuoli syyskuussa 1969. Hänen poikansa David osallistui toiseen maailmansotaan, mutta selvisi hengissä ja kuoli vasta 24.7.2003. Häntä jäi suremaan kaksi poikaa ja viisi lastenlasta.
Lauri oli vuoden 1930 väestönlaskennan aikaan myös kirvesmies ja asui New Yorkin osavaltion Brookhavenissa Alli-vaimon ja Leo-pojan kanssa. Leo oli tuolloin 2 vuotta ja 11 kuukautta vanha. Perhe muutti vuoteen 1948 mennessä Floridaan, jossa Lauri vastasi Lake Worthin Suomi-talon rakentamisesta. Valmiin talon kuva oikealla.
Lauri ja Alli asuivat Floridan Sandfordissa vielä vuosina 1956 ja 1957, mutta Lauri kuoli Georgian osavaltion puolella 12.4.1959. Hänen leskensä Alli Ester kuoli Floridassa 4.4.1972. Heidän poikansa Leo Viktor asui 1990-luvulla ja 2000-luvun alussa Tenneseen Chattanoogassa.
Lähteet:
Ancestry.com. New York Passenger Lists, 1820-1957 (Year: 1915; Microfilm serial: T715; Microfilm roll: T715_2410; Line: 9; .)
Ancestry.com. World War I Draft Registration Cards, 1917-1918 ( Registration Location: Norfolk County, Massachusetts; Roll 1684748; Draft Board: 34.)
Ancestry.com. 1920 United States Federal Census (Year: 1920;Census Place: Norwood, Norfolk, Massachusetts; Roll T625_723; Page: 7B; Enumeration District: 218; Image: 338.)
Ancestry.com. New York Passenger Lists, 1820-1957 (Year: 1923; Microfilm serial: T715; Microfilm roll: T715_3347; Line: 1; .)
Ancestry.com. 1930 United States Federal Census (Year: 1930; Census Place: Norwood, Norfolk, Massachusetts; Roll 935; Page: 9A; Enumeration District: 77; Image: 665.0)
Ancestry.com. U.S. Naturalization Records Indexes, 1794-1995
Ancestry.com. U.S. World War II Draft Registration Cards, 1942 (Roll WWII_2247173; Local board: Norfolk , Massachusett)
Ancestry.com. Social Security Death Index (Number: 023-01-1918;Issue State: Massachusetts;Issue Date: Before 1951.)
Ancestry.com. 1930 United States Federal Census (Year: 1930; Census Place: Brookhaven, Suffolk, New York; Roll 1650; Page: 7A; Enumeration District: 39; Image: 426.0.)
David Hyyti obit (Cape Cod Times - NewsBank - Jul 26, 2003, Boston Globe - NewsBank - Jul 26, 2003 )
American-Finnish Directory of Palm Beach County and Vicinity
Directory of the Finnish Speaking Population in Florida, 1957
Finland House 60 Years 2007
Ancestry.com. Georgia Deaths, 1919-98 (Certificate number: 10026)
Ancestry.com. Florida Death Index, 1877-1998
Ancestry.com. U.S. Phone and Address Directories, 1993-2002
Ancestry.com. U.S. Public Records Index
lauantai 6. maaliskuuta 2010
Hikipedian annista
Löysin ja linkitin tänne taannoin Hikipedian sukututkimusartikkelin. En älynnyt silloin tarkistaa antia laajemmin. Hyödyllistä olisi ollut tietää enemmän (jo pari kuukautta sitten) Suomen historiasta:
Historiaa sisältyy tietenkin myös (wikipediasta tuttuun tapaan) paikkakunta-artikkeleihin. Porin historiasta todetaan:
Suomen historia on käsittämätön sarja sattumanvaraisia tapahtumia, joiden lopputulemana on se sinänsä sangen vaatimaton tosiasia, että sinä luet nyt tätä artikkelia.Lisää "hyödyllistä" "tietoa" on tarjolla Ruotsin kuninkaista (Kustaa Vaasa, Kustaa II Aadolf), Venäjän hallitsijoista (Pietari suuri, Aleksanteri II, Nikolai II), Suomen presidenteistä, muista merkittävistä miehistä (Mikael Agricola, Göran Magnus Spengtporten), sodista (Nuijasota, Kolmikymmenvuotinen sota, Talvisota, Jatkosota, Lapin sota) ja muutamista muista asioista (Porvoon valtiopäivät, Lapuan liike).
Historiaa sisältyy tietenkin myös (wikipediasta tuttuun tapaan) paikkakunta-artikkeleihin. Porin historiasta todetaan:
Porin kaupunki perustettiin eräänä syksynä pimeällä keskiajalla. Kaupungin perusti murrosikäinen hurri Juhana Herttua, jonka mukaan nimettiin paikallinen hotelli. Jostain syystä hotelli kuitenkin ajautui konkurssiin. Pian perustamisen jälkeen käytiin ensimmäinen raaka sota raumalaisia vastaan. Sota käytiin nykyisen Vähärauman alueella, joka silloin kuului Raumalle. Pori onnistui aluevaltauksessa. Nykyään Vähärauman kaupunginosassa sijaitseekin kukoistava grillikioski, ABC-liikennemyymälä sekä satunnaisia asuintaloja.Ellei tullut jo selväksi, Hikipedia on huumoria. Kaikki sivut eivät ole kaikkien mielestä hauskoja ja voi olla, että sinua ei naurata niistä mikään.
perjantai 5. maaliskuuta 2010
Rakennetut kulttuuriympäristöt
Joulukuun lopulla tiedotettiin "Museoviraston laatima RKY-inventointi on valtioneuvoston päätöksellä 22.12.2009 otettu maankäyttö- ja rakennuslakiin perustuvien valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden tarkoittamaksi inventoinniksi rakennetun kulttuuriympäristön osalta. Päätös astuu voimaan 1.1.2010, jolloin RKY-inventointi korvaa vuonna 1993 julkaistun valikoiman. Inventointi on julkaistu verkossa: http://www.rky.fi/"
Ryntäsin tuolloin heti tarkistamaan tutuimman paikkakunnan annin. Kokemäen osalta uutuutena oli "Kokemäenkartanon historiallinen maisema". Kartanon peltoja on myöhäistä katsella, ne ovat täynnä pienasutusta. Joten rajaus oli tehty perustuen kartanosta 1700-luvun lopussa maalattuun tauluun ja levittyy Kokemäenjoen pohjoispuolelle Haistilan ja Villiön maille. Tosin kohdetekstissä ei ole tästä perustelusta jälkeäkään. Outoa.
Meni viikkoja ennenkuin muistin tarkistaa synnyin- ja asuinkaupunkini tilanteen. Josta selvisi, että asun kaupunginosassa, joka "heijastaa 1900-luvun alun uutta huvilakaupunginosa-ajattelua eurooppalaisessa kaupunkirakennustaiteessa." Vau, kaupunkirakennustaidetta oikein.
Tämän laajuisen testauksen perusteella Museovirasto RKY-sivusto ei tekstien tasollaan vakuuta. (Tekstin lisäksi näyttää olevan tarjolla kuvia, kartta ja lisälukemislista.) Mutta voi niistä joku päivä olla iloa, jos on tarve laajentaa maailmankuvaansa uusiin paikkoihin... Esimerkiksi viime viikkoina mielessä olleen Perttelin kirkon maisemista saa jotain käsitystä lumen sulamista odotellessa. Ja lähdeluettelossa näkyy kirja, jonka olemassaolosta en tiennyt.
Ryntäsin tuolloin heti tarkistamaan tutuimman paikkakunnan annin. Kokemäen osalta uutuutena oli "Kokemäenkartanon historiallinen maisema". Kartanon peltoja on myöhäistä katsella, ne ovat täynnä pienasutusta. Joten rajaus oli tehty perustuen kartanosta 1700-luvun lopussa maalattuun tauluun ja levittyy Kokemäenjoen pohjoispuolelle Haistilan ja Villiön maille. Tosin kohdetekstissä ei ole tästä perustelusta jälkeäkään. Outoa.
Meni viikkoja ennenkuin muistin tarkistaa synnyin- ja asuinkaupunkini tilanteen. Josta selvisi, että asun kaupunginosassa, joka "heijastaa 1900-luvun alun uutta huvilakaupunginosa-ajattelua eurooppalaisessa kaupunkirakennustaiteessa." Vau, kaupunkirakennustaidetta oikein.
Tämän laajuisen testauksen perusteella Museovirasto RKY-sivusto ei tekstien tasollaan vakuuta. (Tekstin lisäksi näyttää olevan tarjolla kuvia, kartta ja lisälukemislista.) Mutta voi niistä joku päivä olla iloa, jos on tarve laajentaa maailmankuvaansa uusiin paikkoihin... Esimerkiksi viime viikkoina mielessä olleen Perttelin kirkon maisemista saa jotain käsitystä lumen sulamista odotellessa. Ja lähdeluettelossa näkyy kirja, jonka olemassaolosta en tiennyt.
torstai 4. maaliskuuta 2010
Sjösängin myöhemmästä omistuksesta
Aamulla mainitut käräjäjutut kertoivat siis Sjösängin omistusmuutoksista 1680-luvulla. Vuonna 1684 mestari Israel Olofsson riitelee "svåger" Erik Larssonin kanssa Sjösängin asioista ja vuonna 1688 Israel saa 3 lainhuutoa Sjösängille, jonka hän on ostanut ruukkivalttari Johan Enqvistiltä.
Yo-matrikkelin viitteistä tietoa Israelista: "A. Gräsbeck, Släkten Ingman och karakresen »Matts Misch, grytstöpare ...». SSV 32 (1948) s. 81 (Israel Olofsson Norberg. Grytgjutare. Förvärvade under sitt äktenskap Sjösäng rusthåll i Pojo [RA ll 35, Pojo domb. 17/1 1726] samt 1688 två tredjedelar och 1693 en tredjedel av bördsrätten till sin hustrus moders fädernegård, Kavasto rusthåll i Kisko; sistnämnda gård sålde han dock redan 1697. [RA ll 34, Tenala domb. 23/10 1725] - Gift med Gertrud Mickelsdotter, dotter till Mickel (Kopparman) och Valborg Henriksdotter Winter (Winterus, Winterman). Hon sålde 11/11 1720 Sjösäng. [RA Lojo 82, Pojo lagfarter 21/6 1723]);"
Google Books tarjosi leikkeen kirjasta Jan Wall: Tjuvmjölkande väsen (s. 166)
Israel löytyy myös Stefan Nylanderin esityksestä BORGARE, HANDELSMÄN OCH HANTVERKARE I EKENÄS FÖRE 1721 "Nordberg, Israel – grytgjutare, förekommer från 1690-talet. Antagligen arbetade han i något av de närliggande bruken."
Tilan edellinen omistaja Johan Enqvist ja Erik Larssonillakin jotain osuutta asiaan? Ennen Israelia SAY näyttää kovin sekavalta: 1634-53 s. 28, 1654 - 1673 s. 29, 1674-1693 s. 29
Yo-matrikkelin viitteistä: "KA mf. ES 1882 (ll 5) Karjalohjan ja Pohjan käräjät 7.–8.1.1670 f. 9 (dhe andra Syskonän såsom i synnerheet den eena broderens Lars Jacobssons Enckia hustru Brijtha Ståhlhane. Lohilammen ja Sjösängin Enqvist-suvun perintökysymyksiä käsitellään myös (ll 7) 11.–12.3.1681 s. 172 ja (ll 21) 6.–8.10.1704 s. 407)"
Sivusta 9 [SSHY-kuva jäsenille] erotan SAY:ssä Sjösängissä esiintyvän Hans Mårtenssonin, jonka vaimon edellinen mies (??) Jöran Jacobsson ja tällä veli Johan Jacobsson, vanhempien perintö jakamatta vuodelta 1651?
Lars Jacobsson ja Brita Ståhlhane Elias Lönnrotin sukulaisia? "Dragonen Erik Losten var Elias Lönnrots farfars far och är stamfar för släkterna Lönnroth och Sylvander. Han blev gift med Margareta Gabrielsdotter, en utomäktenskaplig dotter till rusthållaren Gabriel Enroth på Lohilampi rusthåll, en central gestalt i kapellförsamlingen. För övrigt var Gabriel Enroths farmor Brita Stålhane från Irjala i Vichtis."
Juha Vuorelan taulussa samat nimillä "Lauri Jaakonpoika ja Pirkko"? Hänen blogissaan Sammatin Lohilammesta kolme vuotta sitten.
Yo-matrikkelin viitteistä: "KA mf. ES 1883 (ll 7)... Pohjan ja Karjalohjan käräjät 16.–17.11.1681 f. 151v (Johan Kikalander fordrade af Jungfru Anna Larsdotter i Loianlambi [Lohilampi] en Gullring, för hwilken broderen Jacob Enqwist swarade, och sade Kikaland: gifwit sin Syster Gullringen på Echtenskapz trolåfwan; hwar till Kikalander nekade, före lades honom eden, hwilken han eij åstadh komma kunde, Altderföre erkänner Rätten bem:te Jungf: Anna för Kikalandri åtahlu i det måhl frij, men anbelangande Gifftermåhlet hemstelles det Wördige Consistorium), 152 (Johan Kikalander badh att Rätten wille bewillia oplyssning på en Kittill och brennewijns Panna utan haltz exeqverat af Jacob Larsson Eneqwistz Moder för 39 3/4 D:r det honom bewilliades);"
Vuodesta 1728 tilan omisti Gabriel Kepplerus (Jarl Pousar: Släkten Kepplerus - Keppler. Genos 44(1973), s. 104-116))
Yo-matrikkelin viitteistä tietoa Israelista: "A. Gräsbeck, Släkten Ingman och karakresen »Matts Misch, grytstöpare ...». SSV 32 (1948) s. 81 (Israel Olofsson Norberg. Grytgjutare. Förvärvade under sitt äktenskap Sjösäng rusthåll i Pojo [RA ll 35, Pojo domb. 17/1 1726] samt 1688 två tredjedelar och 1693 en tredjedel av bördsrätten till sin hustrus moders fädernegård, Kavasto rusthåll i Kisko; sistnämnda gård sålde han dock redan 1697. [RA ll 34, Tenala domb. 23/10 1725] - Gift med Gertrud Mickelsdotter, dotter till Mickel (Kopparman) och Valborg Henriksdotter Winter (Winterus, Winterman). Hon sålde 11/11 1720 Sjösäng. [RA Lojo 82, Pojo lagfarter 21/6 1723]);"
Google Books tarjosi leikkeen kirjasta Jan Wall: Tjuvmjölkande väsen (s. 166)
Israel löytyy myös Stefan Nylanderin esityksestä BORGARE, HANDELSMÄN OCH HANTVERKARE I EKENÄS FÖRE 1721 "Nordberg, Israel – grytgjutare, förekommer från 1690-talet. Antagligen arbetade han i något av de närliggande bruken."
Tilan edellinen omistaja Johan Enqvist ja Erik Larssonillakin jotain osuutta asiaan? Ennen Israelia SAY näyttää kovin sekavalta: 1634-53 s. 28, 1654 - 1673 s. 29, 1674-1693 s. 29
Yo-matrikkelin viitteistä: "KA mf. ES 1882 (ll 5) Karjalohjan ja Pohjan käräjät 7.–8.1.1670 f. 9 (dhe andra Syskonän såsom i synnerheet den eena broderens Lars Jacobssons Enckia hustru Brijtha Ståhlhane. Lohilammen ja Sjösängin Enqvist-suvun perintökysymyksiä käsitellään myös (ll 7) 11.–12.3.1681 s. 172 ja (ll 21) 6.–8.10.1704 s. 407)"
Sivusta 9 [SSHY-kuva jäsenille] erotan SAY:ssä Sjösängissä esiintyvän Hans Mårtenssonin, jonka vaimon edellinen mies (??) Jöran Jacobsson ja tällä veli Johan Jacobsson, vanhempien perintö jakamatta vuodelta 1651?
Lars Jacobsson ja Brita Ståhlhane Elias Lönnrotin sukulaisia? "Dragonen Erik Losten var Elias Lönnrots farfars far och är stamfar för släkterna Lönnroth och Sylvander. Han blev gift med Margareta Gabrielsdotter, en utomäktenskaplig dotter till rusthållaren Gabriel Enroth på Lohilampi rusthåll, en central gestalt i kapellförsamlingen. För övrigt var Gabriel Enroths farmor Brita Stålhane från Irjala i Vichtis."
Juha Vuorelan taulussa samat nimillä "Lauri Jaakonpoika ja Pirkko"? Hänen blogissaan Sammatin Lohilammesta kolme vuotta sitten.
Yo-matrikkelin viitteistä: "KA mf. ES 1883 (ll 7)... Pohjan ja Karjalohjan käräjät 16.–17.11.1681 f. 151v (Johan Kikalander fordrade af Jungfru Anna Larsdotter i Loianlambi [Lohilampi] en Gullring, för hwilken broderen Jacob Enqwist swarade, och sade Kikaland: gifwit sin Syster Gullringen på Echtenskapz trolåfwan; hwar till Kikalander nekade, före lades honom eden, hwilken han eij åstadh komma kunde, Altderföre erkänner Rätten bem:te Jungf: Anna för Kikalandri åtahlu i det måhl frij, men anbelangande Gifftermåhlet hemstelles det Wördige Consistorium), 152 (Johan Kikalander badh att Rätten wille bewillia oplyssning på en Kittill och brennewijns Panna utan haltz exeqverat af Jacob Larsson Eneqwistz Moder för 39 3/4 D:r det honom bewilliades);"
Vuodesta 1728 tilan omisti Gabriel Kepplerus (Jarl Pousar: Släkten Kepplerus - Keppler. Genos 44(1973), s. 104-116))
Tuomiokirjojen metsästys
Eilen esitetyssä Sjösäng-koosteessa oli tärkeänä lähteenä Pohjan pitäjän historia. Jonka tekstin lähdeviitteenä kompaktisti "Sva: ll8 v. 1688 f 111, 225, 332, ll7 v. 1684 f 43" (plus pari läänintiliä). Käännösapua olisi toivottavasti löytynyt lähdeluettelosta, mutta kun on näitä ennenkin nähnyt...
Olenhan muistanut muistuttaa lähdeviitteiden lukemisen tärkeydestä? Ei riitä tietää tietoa, vaan oleellista on myös miten se on syntynyt. Oli ilo havaita, että hyödyntämäni perustui tuomiokirjoihin, eikä esim. ikivanhaan paikallishistoriaan. Mutta olin kiinnostunut 1600-luvun alun asioista ja niitä on näköjään muisteltu 50 vuotta myöhemmin, mikä asettaa jotain rajaa luotettavuudelle. [Juttu on kirjoitettu kronologisesti, lopussa tiedän enemmän kuin tämän kappaleen kohdalla.]
Tuomiokirjoja 1600-luvulta on tällä hetkellä digikuvina katseltavissa SSHY:n jäsenpuolella ja Arkistolaitoksen Digitaaliarkistossa. SSHY:n kuvatietokannassa odotti iloinen yllätys: siellä on mahdollisuus hakea pitäjän nimellä. Ei auttanut tähän asiaan, mutta hyvä tietää muita ongelmia varten.
SSHY:n etuna on myös se, että siellä on näkyvissä vanhat signumit, joita yllä olevassa oli käytetty. Niteestä ll7 on otettu 857 kuvaa eikä siihen ole toistaiseksi tehty hakemistoa. F43 on onneksi alkupuolella... Parin ensimmäisen sivun klikkailun perusteella niteessä on vanhat sivunumerot eli ei mikrokuvaamisen jälkeen tehtyjä. Per kuva on aukeama, joka on numeroitu molemmilta sivuilta eli kannattanee hypätä suunnilleen kuvaan 22... seuraava, seuraava ja kuva 25 oli oikea? Joku on protestoinut ja hovioikeus on tehnyt päätöksen. Luutnantti 50 vuotta sitten jotain. En ole vakuuttunut, että olen oikeassa paikassa.
Nide ll8 on numeroitu vain oikella, joten f111 osuu kuvaan 114. Useampia pieniä päätöksiä, Siösäng tai tutut nimet eivät hyppää silmille. f 225... ahaa numerointi on aloitettu jossain vaiheessa uudestaan ja nyt viitataan jälkikäteen tehtyyn numerointiin. Jos osaisi laskea niin tämä ei olisi ongelma. Vanhaa numerointia viimeinen 165, kuva 168. Sitten tulee rekisteri, jossa ainakin yksi tuplakuva... Uutta numerointia laskujeni mukaan 182 kun ollaan kuvassa 186 ja numerointi oikealla alkaa 1:stä. Kuvassa 230 odottava sivu 44 oikea? Kuvassa 230 on sivu 43, joten ei ihan metsään mennyt. Mutta mitään osuvaa ei näy.
Lämpimät tunteeni von Koskullia kohtaan alkavat haaleta. Olisi ollut tosi kiva, jos hänen lähdeviitteeseensä olisi mahtunut vuoden lisäksi päiväys, niin voisi edes tarkistaa olevansa oikeilla käräjillä. Avuksi olisi myös jos tietäisi kantajan nimen niin voisi hakea hakemistoista. Viimeisen sivun metsästys tällä menestyksellä on melko turhaa. Siitäkin huolimatta, että loppupuolelle niteen kuvia joku ystävällinen SSHY-sielu on tehnyt käräjäotsakehakemiston.
Voisin lausua mielipiteen siitä prosessista, jossa niteet ensin kuvattiin ja sitten sivunumeroitiin. Ja sitten päästettiin tutkijoita (ja KA:n luettelojen tekijöitä) käyttämään numeroituja niteitä niin että niihin on viitteitä KA:n luetteloissa, tuomiokirjakortistossa ja historiankirjoissa.
Hetkinen... von Koskullin viitteen mukaan kyse oli vuoden 1688 käräjistä. Jotka alkavat vasta kuvasta 481! Omalla numeroinnillaan, joten sivu 111 on kuva 533, jossa on tilakaupan näköisiä juttuja. Sivu 225 on kuvassa 658, jossa hyvällä tahdolla näkyy sana Siösäng! Sivu 332v (kuva 766) juttu Sjösängin omistuksesta, mutta ei edelleenkään mitään mainintaa menneistä ajoista. Niiden lähteenä olivatkin ne tilisivut!
Mutta todettakoon, että tein saman erehdyksen ensimmäisenkin niteen kohdalla. Se kattaa vuodet 1681-1684, eli minun olisi pitänyt katsoa sivua 43 aivan toisaalta kuin vuoden 1681 kohdalta. (Tai oikeammin sivua 43v kuvasta 713.) Toisaalta olisin saattanut välttää virhevaellukset rullafilmejä katsomalla, koska olisin todennäköisemmin kiinnittänyt huomiota käräjien otsikkoihin. Mutta selaukseen olisi takuulla mennyt enemmän aikaa kuin kuvien klikkailuun SSHY:n kannassa.
Olenhan muistanut muistuttaa lähdeviitteiden lukemisen tärkeydestä? Ei riitä tietää tietoa, vaan oleellista on myös miten se on syntynyt. Oli ilo havaita, että hyödyntämäni perustui tuomiokirjoihin, eikä esim. ikivanhaan paikallishistoriaan. Mutta olin kiinnostunut 1600-luvun alun asioista ja niitä on näköjään muisteltu 50 vuotta myöhemmin, mikä asettaa jotain rajaa luotettavuudelle. [Juttu on kirjoitettu kronologisesti, lopussa tiedän enemmän kuin tämän kappaleen kohdalla.]
Tuomiokirjoja 1600-luvulta on tällä hetkellä digikuvina katseltavissa SSHY:n jäsenpuolella ja Arkistolaitoksen Digitaaliarkistossa. SSHY:n kuvatietokannassa odotti iloinen yllätys: siellä on mahdollisuus hakea pitäjän nimellä. Ei auttanut tähän asiaan, mutta hyvä tietää muita ongelmia varten.
SSHY:n etuna on myös se, että siellä on näkyvissä vanhat signumit, joita yllä olevassa oli käytetty. Niteestä ll7 on otettu 857 kuvaa eikä siihen ole toistaiseksi tehty hakemistoa. F43 on onneksi alkupuolella... Parin ensimmäisen sivun klikkailun perusteella niteessä on vanhat sivunumerot eli ei mikrokuvaamisen jälkeen tehtyjä. Per kuva on aukeama, joka on numeroitu molemmilta sivuilta eli kannattanee hypätä suunnilleen kuvaan 22... seuraava, seuraava ja kuva 25 oli oikea? Joku on protestoinut ja hovioikeus on tehnyt päätöksen. Luutnantti 50 vuotta sitten jotain. En ole vakuuttunut, että olen oikeassa paikassa.
Nide ll8 on numeroitu vain oikella, joten f111 osuu kuvaan 114. Useampia pieniä päätöksiä, Siösäng tai tutut nimet eivät hyppää silmille. f 225... ahaa numerointi on aloitettu jossain vaiheessa uudestaan ja nyt viitataan jälkikäteen tehtyyn numerointiin. Jos osaisi laskea niin tämä ei olisi ongelma. Vanhaa numerointia viimeinen 165, kuva 168. Sitten tulee rekisteri, jossa ainakin yksi tuplakuva... Uutta numerointia laskujeni mukaan 182 kun ollaan kuvassa 186 ja numerointi oikealla alkaa 1:stä. Kuvassa 230 odottava sivu 44 oikea? Kuvassa 230 on sivu 43, joten ei ihan metsään mennyt. Mutta mitään osuvaa ei näy.
Lämpimät tunteeni von Koskullia kohtaan alkavat haaleta. Olisi ollut tosi kiva, jos hänen lähdeviitteeseensä olisi mahtunut vuoden lisäksi päiväys, niin voisi edes tarkistaa olevansa oikeilla käräjillä. Avuksi olisi myös jos tietäisi kantajan nimen niin voisi hakea hakemistoista. Viimeisen sivun metsästys tällä menestyksellä on melko turhaa. Siitäkin huolimatta, että loppupuolelle niteen kuvia joku ystävällinen SSHY-sielu on tehnyt käräjäotsakehakemiston.
Voisin lausua mielipiteen siitä prosessista, jossa niteet ensin kuvattiin ja sitten sivunumeroitiin. Ja sitten päästettiin tutkijoita (ja KA:n luettelojen tekijöitä) käyttämään numeroituja niteitä niin että niihin on viitteitä KA:n luetteloissa, tuomiokirjakortistossa ja historiankirjoissa.
Hetkinen... von Koskullin viitteen mukaan kyse oli vuoden 1688 käräjistä. Jotka alkavat vasta kuvasta 481! Omalla numeroinnillaan, joten sivu 111 on kuva 533, jossa on tilakaupan näköisiä juttuja. Sivu 225 on kuvassa 658, jossa hyvällä tahdolla näkyy sana Siösäng! Sivu 332v (kuva 766) juttu Sjösängin omistuksesta, mutta ei edelleenkään mitään mainintaa menneistä ajoista. Niiden lähteenä olivatkin ne tilisivut!
Mutta todettakoon, että tein saman erehdyksen ensimmäisenkin niteen kohdalla. Se kattaa vuodet 1681-1684, eli minun olisi pitänyt katsoa sivua 43 aivan toisaalta kuin vuoden 1681 kohdalta. (Tai oikeammin sivua 43v kuvasta 713.) Toisaalta olisin saattanut välttää virhevaellukset rullafilmejä katsomalla, koska olisin todennäköisemmin kiinnittänyt huomiota käräjien otsikkoihin. Mutta selaukseen olisi takuulla mennyt enemmän aikaa kuin kuvien klikkailuun SSHY:n kannassa.
keskiviikko 3. maaliskuuta 2010
Ångerman Sjösängissä
Procopaeus-suvun alkuvaiheisiin on sekoittunut Pohjan pitäjän Sjösäng, jossa Henrik Procopaeus syntyi vuonna 1630. Victor Procopén tulkinnan mukaan tilaa tuolloin isännöinyt Lars Olofsson oli Henrikin äidin Margareta Larsdotterin isä.
Sjösäng on Pohjanpitäjänlahden itärannalla, muutaman kilometrin päässä Pohjan kirkolta ja isolta rantatieltä. Sjösängin ratsutilan oli muodostanut vouti Olof Ångerman vuoden 1580 paikkeilla kolmesta ostamastaan talonpoikaistalosta. Ångerman oli siirretty Uudellemaalle Virosta 1570-luvulla ja toimi Raaseporin läänin voutina 1580-1590. Tai sitten ei. Kiuasmaalla: "Olavi Antinpoika Ångerman Palveli Juhana-herttuan tallimestarina 1562-63, Porvoon alivoutina 1563-68, Kyminkartanon alivoutina 1572-73, Porvoon läänin voutina 1577-82 (toistamiseen 1586-90), laivanpäällikkönä 1584-85 sekä Aksel Kurjen lippueessa ratsumiehenä 1594. Verovapaus Pohjan ja Lohjan pitäjissä oleviin tiloihin 1582-85. Kiuasmaa 1962, 563."
("Arvid Eriksson Stålarm tillkännager för Arvid Henriksson Tavast till Wesunda, att Kongl. M:t befallt Olof Ångerman vederkänna alla Arvid Henrikssons gods i Tenala socken." 22 Februarij Anno 88., Några historiska urkunder, meddelade af Joh. Es. Waaranen. Suomi 1859 s. 47-114)
(Näin piika Helga Jakobsdotter kertoo Espoon kuninkaankartanon asioista uudelle pikkupiialle Karin Nilsdotterille armon vuonna 1590: ... "Ja viime vuonna hankki kunnia-arvoinen vouti Olof Ångerman 12 kannullista reininviiniä arvovaltaisille vierailleen. Hän kuulemma maksoi viinistä 6 taalaria.")
(Snappertunan Kjulbölen Östergårdissa "Olof Ångerman står 1600-01 som namn för det fortfarande öde hemmanet. Han hade 1577-90 verkat som kronans fogde över den utanför grevskapet behållna delen av Raseborgs län, var tydligen en av de ej få herrskapstjänare som hugnades med ödesgods; ovisst är om han någonsin bodde här.")
Olof Ångermanin vaimo oli nimeltään Kerstin ja tämä oli todennäköisesti Raaseporin kihlakunnan maavoutina 1550-luvulla toimineen Henrik Henrikssonin tytär. Henrikin sukutilasta Dönsbystä päätyi neljäsosa Kerstinin kuoltua hänen pojalleen Lars Olofsson Ångermanille.
Olof lienee kuollut 1590-luvun lopussa. Vuonna 1600 Sjösängiä isännöi hänen poikansa Jöran Olsson, vuonna 1606 sitä hallinnoi leski Kerstin, joka oli tähän mennessä menettänyt kaksi poikaansa "Liivinmaan sodassa", Wittensteinissä (nyky-Virossa Paide). Todennäköisesti vuoden 1604 tapahtumissa, joissa oli mukana Arvid Stålarm ja muita suomalaisia joukkoja. (Kuvaus: Förhandlingar och uppsatser 19)
Verokirjanpidossa on Sjösängin kohdalle merkitty vuodesta 1603 alkaen Lars Olofsson, Olof Ångermanin poika. Hän häviää Pohjan Sjösängistä vuonna 1632 (lukuunottamatta maakirjakirjauksia) ja ilmaantuu Uskelan Pahkavuorelle vuoden 1634 henkikirjaukseen. Pahkavuorta kutsutaan hänen säterikseen, mutta vuoden 1639 kohdalle on tehty merkintä, että aatelisuus on kyseenalaistettu. Lars oli yrittänyt omaksua äitinsä säädyn? Dönsbyn Henrik Henriksson esi-isä oli nostettu aatelissäätyyn vuonna 1467.
Lähteet:
SAY Pohja, Kisko 1580-1599 s. 26, 1600-1619 s. 23, 1620 - 1639 s. 24
SAY Uskela, Pertteli 1634 - 1653 s. 104, 1654 - 1673 s. 96
Victor Procopé: Om släkten Procopé
W von Koskull: Pohjan pitäjän historia II osa. 1600-luku ja 1700-luvun ensi vuosikymmenet. 1966 s. 46
Pentti Renvall: Virkakierto Suomen voutien piirissä 1500-luvulla. Hist. Ark 1940 s. 318-336
Jully Ramsay: Frälsesläkter i Finland intill stora ofreden. 1909 s. 91
(Juha Sinivaaran Dönsby-sivu)
Sjösäng on Pohjanpitäjänlahden itärannalla, muutaman kilometrin päässä Pohjan kirkolta ja isolta rantatieltä. Sjösängin ratsutilan oli muodostanut vouti Olof Ångerman vuoden 1580 paikkeilla kolmesta ostamastaan talonpoikaistalosta. Ångerman oli siirretty Uudellemaalle Virosta 1570-luvulla ja toimi Raaseporin läänin voutina 1580-1590. Tai sitten ei. Kiuasmaalla: "Olavi Antinpoika Ångerman Palveli Juhana-herttuan tallimestarina 1562-63, Porvoon alivoutina 1563-68, Kyminkartanon alivoutina 1572-73, Porvoon läänin voutina 1577-82 (toistamiseen 1586-90), laivanpäällikkönä 1584-85 sekä Aksel Kurjen lippueessa ratsumiehenä 1594. Verovapaus Pohjan ja Lohjan pitäjissä oleviin tiloihin 1582-85. Kiuasmaa 1962, 563."
("Arvid Eriksson Stålarm tillkännager för Arvid Henriksson Tavast till Wesunda, att Kongl. M:t befallt Olof Ångerman vederkänna alla Arvid Henrikssons gods i Tenala socken." 22 Februarij Anno 88., Några historiska urkunder, meddelade af Joh. Es. Waaranen. Suomi 1859 s. 47-114)
(Näin piika Helga Jakobsdotter kertoo Espoon kuninkaankartanon asioista uudelle pikkupiialle Karin Nilsdotterille armon vuonna 1590: ... "Ja viime vuonna hankki kunnia-arvoinen vouti Olof Ångerman 12 kannullista reininviiniä arvovaltaisille vierailleen. Hän kuulemma maksoi viinistä 6 taalaria.")
(Snappertunan Kjulbölen Östergårdissa "Olof Ångerman står 1600-01 som namn för det fortfarande öde hemmanet. Han hade 1577-90 verkat som kronans fogde över den utanför grevskapet behållna delen av Raseborgs län, var tydligen en av de ej få herrskapstjänare som hugnades med ödesgods; ovisst är om han någonsin bodde här.")
Olof Ångermanin vaimo oli nimeltään Kerstin ja tämä oli todennäköisesti Raaseporin kihlakunnan maavoutina 1550-luvulla toimineen Henrik Henrikssonin tytär. Henrikin sukutilasta Dönsbystä päätyi neljäsosa Kerstinin kuoltua hänen pojalleen Lars Olofsson Ångermanille.
Olof lienee kuollut 1590-luvun lopussa. Vuonna 1600 Sjösängiä isännöi hänen poikansa Jöran Olsson, vuonna 1606 sitä hallinnoi leski Kerstin, joka oli tähän mennessä menettänyt kaksi poikaansa "Liivinmaan sodassa", Wittensteinissä (nyky-Virossa Paide). Todennäköisesti vuoden 1604 tapahtumissa, joissa oli mukana Arvid Stålarm ja muita suomalaisia joukkoja. (Kuvaus: Förhandlingar och uppsatser 19)
Verokirjanpidossa on Sjösängin kohdalle merkitty vuodesta 1603 alkaen Lars Olofsson, Olof Ångermanin poika. Hän häviää Pohjan Sjösängistä vuonna 1632 (lukuunottamatta maakirjakirjauksia) ja ilmaantuu Uskelan Pahkavuorelle vuoden 1634 henkikirjaukseen. Pahkavuorta kutsutaan hänen säterikseen, mutta vuoden 1639 kohdalle on tehty merkintä, että aatelisuus on kyseenalaistettu. Lars oli yrittänyt omaksua äitinsä säädyn? Dönsbyn Henrik Henriksson esi-isä oli nostettu aatelissäätyyn vuonna 1467.
Lähteet:
SAY Pohja, Kisko 1580-1599 s. 26, 1600-1619 s. 23, 1620 - 1639 s. 24
SAY Uskela, Pertteli 1634 - 1653 s. 104, 1654 - 1673 s. 96
Victor Procopé: Om släkten Procopé
W von Koskull: Pohjan pitäjän historia II osa. 1600-luku ja 1700-luvun ensi vuosikymmenet. 1966 s. 46
Pentti Renvall: Virkakierto Suomen voutien piirissä 1500-luvulla. Hist. Ark 1940 s. 318-336
Jully Ramsay: Frälsesläkter i Finland intill stora ofreden. 1909 s. 91
(Juha Sinivaaran Dönsby-sivu)
tiistai 2. maaliskuuta 2010
Käyntivaikeuksia
Tytteli vasemmalla on kirjasta Boys and Girls Bookshelf; a Practical Plan of Character Building, Volume I (of 17). Luonnekasvatus on (ollut) tarpeen, että saan pidettyä GAG I -projektin käynnissä tämän kevään. Viisitoista vuotta aloituksesta, olisi kiva nähdä valmiina tämän vuoden puolella.
Tunnelmia viime viikoilta:
Hämmäisten voudintilien läpikäynnin jälkeen on aika aloittaa niiden proosaksi kirjoittaminen. Missä on haastetta, sillä tavoitteena on hitusen mielenkiintoisempi teksti kuin maanantainen yhteenveto. Mutta viikonloppuna pääsin hyvään alkuun.
Tekstin tekoa voi vetkutella päivittelemällä kerääntyneitä materiaalipinoja, jotka on projektin uudelleenaloittamisen merkeissä levitetty pitkin olohuonetta. Joukossa on varmasti hyödyllistä informaatiota, jota on tullut muistiinmerkittyä vuosien varrella. Mutta se läpikäynnin tuska. Varsinkin, kun hyödyllisen asian löytyessä sille pitää tehdä jotain...
Yksi helpotus oli kirjastossa istumisen sijaan lainata alkuvaiheelle relevantit pitäjähistoriat kotiin. Niihin tutustuminen on kyllä saanut taas pään pyörimään. Salon ja Uskelan sinänsä massiivisessa kirjassa on (näppituntumalta) sata sivua salolaisten miesten sotaretkiä. Salon ulkopuolella. Ihan mielenkiintoista, mutta muusta 1600-luvun elämästä on löytynyt hieman heikohkosti informaatiota. Samoin kuin Salon 1800-luvulla puretusta kirkosta, jota varten kannoin erikseen Hiekkasen kirkkokirjan kirjastosta. No siitä on iloa muidenkin kirkkojen kohdalla. Niitä ja pappeja kun tässä stoorissa (esivanhemmistoni osassa) piisaa.
Esivanhemmiston esittäminen proosana on tahtotila, mutta edelleen arveluttaa tehdä rakenne, jossa palataan neljä kertaa 1600-luvun alkuun. Päästään uuteen paikkaan, mutta suomalaiset maalaispitäjät eivät hirveästi eroa toisistaan. Kuten eivät myöskään suomalaiset 1600-luvun papit. Siis käytettävissä olevan materiaalin pohjalta.
Mutta kokeiltu on (alunperin) rakennetta, jossa yritettiin kulkea eteenpäin ajanjaksojen ja paikkojen kautta. Uskela ja Pertteli 1598-1670, Karkku 1590-1640, Kiikala 1630-1680, Pori 1630-1740, Tukholma 1630-1670, Turku..., Loimaa ... , Laitila..., Mouhijärvi..., Tobolsk..., Tyrvää..., Kokemäki 1730-1800. Siinä henkilöt menivät (vielä enemmän) sekaisin ja lukija todennäköisesti myös.
Tunnelmia viime viikoilta:
Hämmäisten voudintilien läpikäynnin jälkeen on aika aloittaa niiden proosaksi kirjoittaminen. Missä on haastetta, sillä tavoitteena on hitusen mielenkiintoisempi teksti kuin maanantainen yhteenveto. Mutta viikonloppuna pääsin hyvään alkuun.
Tekstin tekoa voi vetkutella päivittelemällä kerääntyneitä materiaalipinoja, jotka on projektin uudelleenaloittamisen merkeissä levitetty pitkin olohuonetta. Joukossa on varmasti hyödyllistä informaatiota, jota on tullut muistiinmerkittyä vuosien varrella. Mutta se läpikäynnin tuska. Varsinkin, kun hyödyllisen asian löytyessä sille pitää tehdä jotain...
Yksi helpotus oli kirjastossa istumisen sijaan lainata alkuvaiheelle relevantit pitäjähistoriat kotiin. Niihin tutustuminen on kyllä saanut taas pään pyörimään. Salon ja Uskelan sinänsä massiivisessa kirjassa on (näppituntumalta) sata sivua salolaisten miesten sotaretkiä. Salon ulkopuolella. Ihan mielenkiintoista, mutta muusta 1600-luvun elämästä on löytynyt hieman heikohkosti informaatiota. Samoin kuin Salon 1800-luvulla puretusta kirkosta, jota varten kannoin erikseen Hiekkasen kirkkokirjan kirjastosta. No siitä on iloa muidenkin kirkkojen kohdalla. Niitä ja pappeja kun tässä stoorissa (esivanhemmistoni osassa) piisaa.
Esivanhemmiston esittäminen proosana on tahtotila, mutta edelleen arveluttaa tehdä rakenne, jossa palataan neljä kertaa 1600-luvun alkuun. Päästään uuteen paikkaan, mutta suomalaiset maalaispitäjät eivät hirveästi eroa toisistaan. Kuten eivät myöskään suomalaiset 1600-luvun papit. Siis käytettävissä olevan materiaalin pohjalta.
Mutta kokeiltu on (alunperin) rakennetta, jossa yritettiin kulkea eteenpäin ajanjaksojen ja paikkojen kautta. Uskela ja Pertteli 1598-1670, Karkku 1590-1640, Kiikala 1630-1680, Pori 1630-1740, Tukholma 1630-1670, Turku..., Loimaa ... , Laitila..., Mouhijärvi..., Tobolsk..., Tyrvää..., Kokemäki 1730-1800. Siinä henkilöt menivät (vielä enemmän) sekaisin ja lukija todennäköisesti myös.
maanantai 1. maaliskuuta 2010
Kooste Hämmäisistä
Jo alkaa riittää voudintilien tihrailu. Hopeaverokirjausten aiheuttama hämminki selvisi Tampere-avustuksella. Jonka jälkeen (osaksi) selvää kauraa:
Uskelan Hämmäisten kahden tilan (myöh. Ylitalo ja Alitalo) molemmat isännät vaihtuivat kymmenysluetteloiden 1575 ja 1576 välillä. Jälkimmäisestä alkaen auraa ohjasivat Mikko ja Olli. Mikko mainittiin edelleen ensimmäisenä kun toiseksi viljelijäksi vaihtui vuodesta 1582 Petteri.
Maakirjassa 1584 perintötilan omistajaksi tunnistettiin Heikki Laurinpoika, ties milloin elänyt ja hengittänyt. Kolme vuotta myöhemmin maakirjassa "Per Hansson", joka lienee Petteri, joka on muutamassa kymmenysluettelossa lyhenetty "P Johan". (Vai olenkohan ymmärtänyt jotain väärin?)
Kymmenysluettelossa 1592 nimet ovat Hämmäisen alla Antti ja Petteri, samoin kuin vuonna 1595. Mutta vuonna 1598 kirjataan Antti ja Tuomas. Tuomas, joka on Procopaeus-suvun kantaisä. Hän saa vuoden 1601 katotutkimusluettelossa (ja muutamassa muussakin dokumentissa) patronyymin Yrjönpoika.
Per Hansson kummittelee maakirjassa 1611, mutta Tuomas jatkaa kaikenlaisten verojen maksua ja niihin kyllästyttyään, maakirjan 1622 nojalla, alkaa varustaa ratsumiestä. Tuomas maksaa viimeiset kymmenyksensä 1630 ja pian tämän jälkeen on todennäköisesti maksettu papille hautauksesta.
Vuodesta 1631 Hämmäisistä maksaa veroja Mortti, jonka patronyymi on joka toinen kerta Simonpoika ja joka toinen Niilonpoika. Kirkkoherra Agricolan käsialaksi kehutun ensimmäisen henkikirjan mukaan Niilonpoika oli oikein. Mutta talvikäräjillä 1632 "Mårten Jörensson Hämmäis i Salo" valitaan autiotilojen katselmusmieheksi?
Mortti kirjataan pariin maakirjaankin, mutta vuonna 1634 maakirjaan merkitään Herra Petrus Tuomaanpoika, Procopaeus-suvun seuraava polvi. Petrus asuu toisaalla ja saman vuoden, jo mainittuun henkikirjaan kirjataan Hämmäisten perintötilalta "Mårten Nilsson, Agneta Grelsdotter, Agneta Jacodsdotter enka, Agneta Thomasdotter st. dr." Ainoa viite sukulaissuhteisiin edellisen viljelijän kanssa on viimeisenä mainittu tytärpuoli. Jos sukulaisuusmääreen ottaa kirjaimellisesti, Mortti mennyt naimisiin Tuomaksen (kakkos?)vaimon kanssa?
Isäntäväki vaihtuu vuonna 1636 kun viljelijäksi ryhtyy Simo Heikinpoika. Hänen tiedetään olleen Tuomaksen pojanpoika. Hänet merkitään Petruksen sijaan maakirjaan vuonna 1641.
Marraskuussa 1645 tehtiin Tuomaksen perinnönjakoa. Mutta 25 vuotta myöhemmin ei oltu enää samaa mieltä siitä tuliko se tehtyä laillisesti ja mitä tuli sovittua, jos tuli sovittua.
Lähteet:
E-ri-näi-set voudintilit, SAY ja
A. Wilskman, Bidrag till släkten Procopaeus' äldsta historia. SSV 1 (1917)
Ai, niin. Sellainen pikku detsku, että Hämmäinen ei aina ollut Hämmäinen teki työstä hieman haastavamman. Onneksi oli useita esimerkkejä, joissa nimet rinnakkain:
Uskelan Hämmäisten kahden tilan (myöh. Ylitalo ja Alitalo) molemmat isännät vaihtuivat kymmenysluetteloiden 1575 ja 1576 välillä. Jälkimmäisestä alkaen auraa ohjasivat Mikko ja Olli. Mikko mainittiin edelleen ensimmäisenä kun toiseksi viljelijäksi vaihtui vuodesta 1582 Petteri.
Maakirjassa 1584 perintötilan omistajaksi tunnistettiin Heikki Laurinpoika, ties milloin elänyt ja hengittänyt. Kolme vuotta myöhemmin maakirjassa "Per Hansson", joka lienee Petteri, joka on muutamassa kymmenysluettelossa lyhenetty "P Johan". (Vai olenkohan ymmärtänyt jotain väärin?)
Kymmenysluettelossa 1592 nimet ovat Hämmäisen alla Antti ja Petteri, samoin kuin vuonna 1595. Mutta vuonna 1598 kirjataan Antti ja Tuomas. Tuomas, joka on Procopaeus-suvun kantaisä. Hän saa vuoden 1601 katotutkimusluettelossa (ja muutamassa muussakin dokumentissa) patronyymin Yrjönpoika.
Per Hansson kummittelee maakirjassa 1611, mutta Tuomas jatkaa kaikenlaisten verojen maksua ja niihin kyllästyttyään, maakirjan 1622 nojalla, alkaa varustaa ratsumiestä. Tuomas maksaa viimeiset kymmenyksensä 1630 ja pian tämän jälkeen on todennäköisesti maksettu papille hautauksesta.
Vuodesta 1631 Hämmäisistä maksaa veroja Mortti, jonka patronyymi on joka toinen kerta Simonpoika ja joka toinen Niilonpoika. Kirkkoherra Agricolan käsialaksi kehutun ensimmäisen henkikirjan mukaan Niilonpoika oli oikein. Mutta talvikäräjillä 1632 "Mårten Jörensson Hämmäis i Salo" valitaan autiotilojen katselmusmieheksi?
Mortti kirjataan pariin maakirjaankin, mutta vuonna 1634 maakirjaan merkitään Herra Petrus Tuomaanpoika, Procopaeus-suvun seuraava polvi. Petrus asuu toisaalla ja saman vuoden, jo mainittuun henkikirjaan kirjataan Hämmäisten perintötilalta "Mårten Nilsson, Agneta Grelsdotter, Agneta Jacodsdotter enka, Agneta Thomasdotter st. dr." Ainoa viite sukulaissuhteisiin edellisen viljelijän kanssa on viimeisenä mainittu tytärpuoli. Jos sukulaisuusmääreen ottaa kirjaimellisesti, Mortti mennyt naimisiin Tuomaksen (kakkos?)vaimon kanssa?
Isäntäväki vaihtuu vuonna 1636 kun viljelijäksi ryhtyy Simo Heikinpoika. Hänen tiedetään olleen Tuomaksen pojanpoika. Hänet merkitään Petruksen sijaan maakirjaan vuonna 1641.
Marraskuussa 1645 tehtiin Tuomaksen perinnönjakoa. Mutta 25 vuotta myöhemmin ei oltu enää samaa mieltä siitä tuliko se tehtyä laillisesti ja mitä tuli sovittua, jos tuli sovittua.
Lähteet:
E-ri-näi-set voudintilit, SAY ja
A. Wilskman, Bidrag till släkten Procopaeus' äldsta historia. SSV 1 (1917)
Ai, niin. Sellainen pikku detsku, että Hämmäinen ei aina ollut Hämmäinen teki työstä hieman haastavamman. Onneksi oli useita esimerkkejä, joissa nimet rinnakkain:
sunnuntai 28. helmikuuta 2010
Haalittua
Ulkojäsen kirjoitti tutusta tuskasta:
Yleisradion tiedesivujen jutussa faarao Tutankhamonista kirjoitetaan: "Ovatko edesmenneen ihmisen sairaudet myös julkista tietoa vai pitäisikö heidät jättää rauhaan? Tieteellisesti menneiden aikojen sairauksien kartoittaminen tuottaa arvokasta tietoa, mutta yksityiskohtien liittäminen yksittäiseen henkilöön on vähän eri asia." No jos on jo kaivettu haudastaan, niin tautien tutkiminen on sitten enää pikkujuttu. Itselläni primäärireaktio museoiden luurankoihin iästä tai kansalaisuudesta riippumatta on, että heidät olisi pitänyt jättää rauhaan. Poikkeuksena he, joiden tiedetään uskoneen tulevaan elämään. Sen he ovat tavallaan tutkijoiden käsissä saaneet.
Kielen kannoilla-blogi kirjoitti Salemin noitaoikeudenkäyntien tarjoamasta näkymästä 1600-luvun Amerikkaan. Toisin kuin Suomessa, siellä on näköjään pidetty keskustelupöytäkirjoja.
Jukka Kemppinen hehkutti Markku Kuisman kirjaa ”Rosvoparonien paluu. Raha ja valta Suomen historiassa”
Viime viikolla mainittu Miika Vanhapihan kenkäkurssi oli saanut valmista aikaiseksi.
Anna Larsdotter oli kiinnostunut saksalaisesta vaikuttajasta, jolta jäi kuollessaan vuonna 1763: "en boksamling om 62 000 band", "200 par skor, 800 broderade nattrockar, 500 dräkter, 102 klockor, 843 snusdosor, 87 ringar, 67 luktflaskor och 1 500 peruker!"Se oli vähemmän materiaalista se elämä 1700-luvulla.
SydänSatakunnassa kerrottiin 16.2.2010 harjavaltalaisen Hympin talon papereista: "Hympin papereista löytyi lukuisien joulukorttien ja postimerkkien lisäksi muun muassa monia Ylisen talon hää- ja hautajaiskutsuja sekä muita tapahtumakutsuja. Vanhimmat olivat 1800-luvun alkupuolelta ja 1800-1900-lukujen taitteesta. Opettajien kotiarkiston kätköistä löytyi monen muun dokumentin ohella – yllättäen – Paimion kunnan käsinkirjoitettu henkikirja vuodelta 1932!"
Tämä sielun dilemma on vaivannut minua viime päivinä, sillä en saa puhallettua henkeä omaankaan tekstiini. Kerron miten diplomaatit ja ministerit tapaavat ja neuvottelevat, mutta useinkaan en tiedä keitä he ovat, mitä he todellisuudessa haluavat ja mihin he uskovat. Tai miltä näyttää kokoushuone, jossa keskustelut käydään. Onko siellä pitkä pöytä tummaa puuta, jonka päälle Belgian edustaja päättäväisenä laskee kansionsa? Kuuluuko sisälle kadun melu, osuuko ikkunasta tunkeva auringonvalo häiritsevästi jonkun kasvoihin? Turhauttavaa! Miksen kuule miten vichyvesipullo sihahtaa, miten tupakka sytytetään, ovi suljetaan? Mikseivät dokumenttini kerro katseesta, jonka italialainen vaivihkaa luo kollegaansa tämän kumartuessa merkitsemään jotakin muistilehtiöönsä, tai tavasta, jolla hollantilainen puristaa tuolinsa käsinojaa? Entäpä jos ranskalaisen ajatukset eivät olekaan asiakirjassa, jota hän pitelee käsissään vaan jossakin banaalimmassa: särkevässä hampaassa tai loma-asunnon kattoremontissa − tai kenties olennaisemmassa: naisessa jonka hän lähtiessään jätti hotellihuoneeseen? Ehkä hänen tarkkaavaisuutensa juuri siksi ratkaisevalla hetkellä herpaantuu?Jussi Jalonen kirjoitti historiatietoisuuden kriisistä ja Reija Satokangas samalla sävelellä "Mutta taas kerran minä hämmästyn, kuinka kaukana nämä 1980-luvun lopussa syntyneet ovat Suomen historian peruskysymyksistä."
Minulle ei yksinkertaisesti vain riitä että tiedän saksan delegaation haluavan ratkaista Euratomin ongelmat ja ranskalaisten toistavan perinteistä kantaansa yhteismarkkinoista. Ja että lopulta sihteeri kirjoittaa pöytäkirjaan: Le séance est levée le mardi 31 octobre 1967 à 18h 45.
Yleisradion tiedesivujen jutussa faarao Tutankhamonista kirjoitetaan: "Ovatko edesmenneen ihmisen sairaudet myös julkista tietoa vai pitäisikö heidät jättää rauhaan? Tieteellisesti menneiden aikojen sairauksien kartoittaminen tuottaa arvokasta tietoa, mutta yksityiskohtien liittäminen yksittäiseen henkilöön on vähän eri asia." No jos on jo kaivettu haudastaan, niin tautien tutkiminen on sitten enää pikkujuttu. Itselläni primäärireaktio museoiden luurankoihin iästä tai kansalaisuudesta riippumatta on, että heidät olisi pitänyt jättää rauhaan. Poikkeuksena he, joiden tiedetään uskoneen tulevaan elämään. Sen he ovat tavallaan tutkijoiden käsissä saaneet.
Kielen kannoilla-blogi kirjoitti Salemin noitaoikeudenkäyntien tarjoamasta näkymästä 1600-luvun Amerikkaan. Toisin kuin Suomessa, siellä on näköjään pidetty keskustelupöytäkirjoja.
Jukka Kemppinen hehkutti Markku Kuisman kirjaa ”Rosvoparonien paluu. Raha ja valta Suomen historiassa”
Viime viikolla mainittu Miika Vanhapihan kenkäkurssi oli saanut valmista aikaiseksi.
Anna Larsdotter oli kiinnostunut saksalaisesta vaikuttajasta, jolta jäi kuollessaan vuonna 1763: "en boksamling om 62 000 band", "200 par skor, 800 broderade nattrockar, 500 dräkter, 102 klockor, 843 snusdosor, 87 ringar, 67 luktflaskor och 1 500 peruker!"Se oli vähemmän materiaalista se elämä 1700-luvulla.
SydänSatakunnassa kerrottiin 16.2.2010 harjavaltalaisen Hympin talon papereista: "Hympin papereista löytyi lukuisien joulukorttien ja postimerkkien lisäksi muun muassa monia Ylisen talon hää- ja hautajaiskutsuja sekä muita tapahtumakutsuja. Vanhimmat olivat 1800-luvun alkupuolelta ja 1800-1900-lukujen taitteesta. Opettajien kotiarkiston kätköistä löytyi monen muun dokumentin ohella – yllättäen – Paimion kunnan käsinkirjoitettu henkikirja vuodelta 1932!"