Kaukohistoriaa

S-ryhmän asiakkaille tarjottiin Weegee-museokeskuksen tarjonta sunnuntaina puoleen hintaan ja minähän lähden 5 euron säästämiseksi vaikka naapurikaupunkiin asti. (Jossa käyn joka päivä töissä.)

Weegeen suurin vetonaula on tänä talvena Ötzi-näyttely, joka on sijoitettu Kamuun (ent. Espoon kaupunginmuseo). Egyptin yhdistymisen aikaan Ötzi tallusteli Italian Alpeilla ja sattui kuolemaan niin, että hänen ruumiinsa jäi jään alle ja säilyi muumioituneena meidän aikaamme. Muumioitumisen ansiosta tiedetään hänen ruokavaliostaan ja ihonsa tatutoinneista. Vaatteiden säilyminen näyttää, että käsityötaitoja oli myös Välimeren pohjoispuolella.

Näyttely oli varsin tekstivoittoinen ja alussa oli yliannostus aikakausien nimiä ja hieman sekavia aikakausitauluja, joista ainakaan minä en saanut keskittymälläkään tolkkua. Ötzin tavaroissa oli paljon mielenkiintoisia yksityiskohtia, joiden löytäminen tuntui jäävän oman aktiivisuuden varaan. Eniten korostettiin materiaaleja, mutta olisi voinut kertoa myös todennäköisistä työ- ja käyttötavoista? Rekonstruktioiden antaminen käsinkosketeltavaksi olisi tuntunut luontevalta ratkaisulta. Onnistunut oli pieni lisänäyttely, jossa selvennettiin saman ajan elämää Uudenmaan rannikolla.

Kiersin myös Weegeen yläkerran. Emman silkkinäyttely alkoi ajallisesti samasta pisteestä kuin mihin Ötzi lopetti - silkin käyttö alkoi Kiinassa 5000 vuotta sitten. Jorma Purasen valokuvissa oli vanhojen muotokuvien heijastuksia ja 1800-luvulla Lapin asukkaista otettujen valokuvien kotiinpalautusta. Saastamoisen kokoelman taiteen keskeltä löysin Kari Cavénin teoksen EVP: 60 käytöstä poistettua perunanuijaa.

Palasin Ötzin pariin työnäytöksen houkuttelemana. Mukava nainen nyhersi jokseenkin tuloksettomasti nokkosen varresta kuitua esiin ja joutui puoleksi tunniksi keskustelu/kuulustelu/kommentointi-yritykseni kohteeksi. Ihan mielenkiintoisia juttuja tuli esille ja pöydällä olevia kuitunäytteitä pääsi näpelöimään.

Yritin sitten katsoa Ötzin elämän viimeistä vuotta dramatisoivaa elokuvaa toisen kerran, mutta luovutin taas alle vartissa. Filmi oli liian pitkä (90 min), ääni tuli liian hiljaa ja molemmissa testatuissa näytöksissä oli lapsi, joka halusi puhua koko ajan.

Eli Weegeen annin pintapuoliseen tarkasteluun sain kulumaan vain kolme tuntia. Mukaan lähti kirja Kylä. Keskiaikaa Itämeren rannalla, joka Olof Ångermanin myötä tuli merkitykselliseksi. Pisteet myyjäpojalle, joka tarkasti S-etukortin hallinnan maksuvaiheessa - säästin vielä 2 euroa.