Perjantain Talouselämä otsikoi juttunsa Rucola korvasi kiinankaalin ja kertoi ruokakaupoissa 20 vuodessa tapahtuneesta muutoksesta. Hyödyllistä luettavaa. Jos keskityn ajattelemaan, pystyn hahmottamaan, että kauppojen tarjonta 1980-luvulla oli erilainen. Mutta muistanko milloin ja minkälaisia muutoksia tapahtui? Korkeintaan einespizzojen tulon, niitä lämmitettiin uunissa eli elettiin aikaa ennen mikroaaltouunia.
Lauantaina ilmestynyt Helsingin Sanomien kuukausiliite analysoi työnantajaani. (Ei, en ole pokerinpelaaja enkä huumekaupassa mukana.) Jutussa keskityttiin juuri niihin vuosiin, jotka olen yrityksen uumenissa viettänyt. Oli hieno päästä lukemaan yhteenveto, joka palautti mieleen omia ajatuksia ja kokemuksia, joiden aikajanalle sijoittaminen ilman tukimateriaalia olisi täysin mahdotonta.
Sunnuntaina viimeistelin historian johdantokurssin harjoitustyötä, isän äitini elämänkertaa. Olin lauantaina soittanut mummolle ja lukenut tekstin tuolloisen tilan. Löytyi yksi huomattava virhe ja sain joitain hyviä täydennyksiä. Yhden aivan viimetingassa. Valittelin, että hänen pitkä opettajauransa oli jäänyt varsin lyhyen merkinnän varaan. Mutta mitä siitä nyt olisi sanomista, samassa koulussa kolmekymmentä vuotta. Mikään ei muuttunut. Mihin mummo totesi tuona aikana opetusryhmän koon laskeneen yli 40:stä oppilassta neljään.
Muutosta on aina ja joka paikassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti