Kun aloitin Kansallisarkistossa käynnin, mikrofilminlukulaitteet olivat vielä vanhassa tutkijasalissa, jossa vietin suurimman osan arkistoajasta. Joten väistämättä huomasin erilliseen hyllykköön sijoitetut arvokkaat isot kirjat, joiden sisällön arvelin olevan tavalla tai toisella tärkeää. Mutta pienen kurkistuksen perusteella ei vaikuttanut aloittelevaa sukututkijaa auttavalta.Vuosikymmenen verran ihmettelin sidoksia ulkoisesti.
Kunnes tänä keväänä istuin taas Kansallisarkistolla ja luin puhtaaksikirjoitettuja ja painettuja 1500-luvun asiakirjoja. Joukossa oli maininta Juhana III: n Olof Ångermanille lähettämästä kirjeestä, mutta ei varsinaista tekstiä. Silloin aivojen pohjakerroksista nousi palasia... "eikös niillä isoilla nahkaselkäisllä kirjoilla ollut jotain tekemistä kuninkaallisten kirjeiden kanssa?" Kyllä, se tuli selväksi pienellä selailulla ja hahmottui myös, että kopioitaviksi (siistillä, koulussa opetulla käsialalla) oli valittu Suomeen liittyviä kirjeitä.
Mutta tiedossa olevalla päivämäärällä ei löytynyt OÅ:lle lähetettyä kirjettä. Tiedustelin valintaperiaatteita vuorossa olleelta päivystäjältä, joka epävarmasti muisteli asiaa kysytyn aiemmin, kyllä piti olla Suomeen liittyviä, mutta oliko kaikki...?
Kirjeitä löytyi toisilla keinoilla ja jätin registratuuran rauhaan. Mutta se tuli puheeksi kesäkuussa Kustaa Vaasa -päivillä ja eräs sisämaan yliopiston historian professori totesi iloisesti, että kyllä Kansallisarkiston registratuurakopiossa on kaikki Suomeen liittyvät kirjeet. Voi tietenkin olla puutteita, mutta sitten vaan Ruotsiin katsomaan alkuperäistä rekisteriä.
Mukavia miehiä kuuntelee ja uskoo mielellään. Joten kulutin muutaman tunnin selaamalla sidoksista läpi OÅ:n voutivuosien sivut. Löysin neljä OÅ:lle lähetettyä kirjettä, mutta muista paikoista oli löytynyt reilu tusina. Missä mättää?
Ratkaisu löytyi Mats Hallenbergin kirjasta Kungen, fogdarna och riket. Lähteitään selostaessaan hän toteaa, että registratuurassa ei ole kaikkia kuninkaan konttorista lähteneitä kirjeitä. Eli kyllä: Kansallisarkiston otteissa on todennäköisesti kaikki kirjerekisteristä löytyneet Suomea koskevat kirjeet, mutta ei kaikkia kuninkaan nimissä kirjoitettuja kirjeitä.
Hiukan hankalasti tuli tähänkin lähteeseen tutustuttua, mutta ainakin opin jotain.
Jos kirjeisiin olisi nimi ja paikannimihakemistot, kuninkaallisista kirjeistä voisi löytyä paljon erilaisia tutkimuksia hyödyttäviä juttuja. Silmiin osui jopa yksittäisiä tiloja koskevia kirjeitä. Mutta vaikea kuvitella projektia, jota varten selaisin useamman osan. Puhumattakaan läpilukemisesta. Edellä mainitussa haussakin katsoin kirjeistä vain vastaanottajan nimen ja ohi saattoi mennä OÅ-maininta jollekin toiselle lähetetyssä kirjeessä.
Moi,
VastaaPoistaOn niissä käsinkopioiduissa suht hyvin registratuuran matskuja, mutta ei kaikkia - esimerkiksi Kaarle-herttuan valitukset hänen vangitsemiensa "suomalaisten rouvien" käytöksestä pitää kaivaa esiin mikrofilmillä olevista täydellisemmistä registratuurateksteistä, niitä ei mielestäni ollut käsinkopioiduissa. Lisäksi muistelen, että käsinkopioituun on sinänsä ymmärrettävästi eksynyt numerovirheitä.
Svenskt biografiskt lexikonin toimituksessa Riksarkivetissa on kopiot Tukholman ritarihuoneella säilytettävästä nimihakemistosta, sieltä löytyy 1560-1620 -lukujen registratuuriin suht hyvät henkilönnimihakemistot. En tiedä, onko tätä nimihakemistoa Suomessa missään, mutta se oli itselleni kullanarvoinen kun 1500-luvun naisiin liittyviä registratuurakirjeitä etsin.
yst.terv. AL
Niin ja tosiaan - kaikki kuninkaan lähettämät kirjeet eivät päätyneet registratuuraan, vaan esimerkiksi kuninkaallisista konsepteista yms. voi löytyä lisäkirjeitä. Joskushan registratuurassa on myös monille lähetettyjä kirjeitä, jolloin voi olla että siellä lukee "kirje Magnus Olofssonille" ja sitten jossain alempana "samanlainen kirje lähetetty myös Henrik Perssonille ja Jasper Klassonille".
VastaaPoistaKäsite "Suomea koskevat" on myös hankala, koska aina voi löytyä joku kirje, jossa olevien henkilöiden tiedetään nykyään liittyneen Suomeen vaikka sukulaissuhteiden kautta, mutta tätä tietoa ei välttämättä ollut kopioijalla aikoinaan. Olettaisin, että isoihin poliittisiin ja sotahistoriallisiin juttuihin liittyvät kirjeet löytyvät todennäköisimmin, mutta kaikenlaista muuta saattaa joutua kaivamaan mikrofilmeiltä.
Ja sit niistä muista arkistoista. Mutta tämänhän jo tiesitkin.
Kiitos Anu. Riksarkivetista olen pari kertaa saanut ystävällisen vastauksen tiedusteluihini, joten taidan kysyä, jos voisivat OÅ:n mainitsemastasi hakemistosta tarkistaa. (Ritarihuoneelta saamani yksi tympeä vastaus ei ole edelleenkään unohtunut.)
VastaaPoistaSpostitse sain postauksen julkaisun jälkeen tietää, että "Varsinainen registratuura on mikrofilmijäljenteenä ainakin Turun maakunta-arkistossa, ei sitä tarvitse Tukholmaan matkustaa katsomaan."
Kirjallisuusviitteet vielä täydentämään tietopakettia:
VastaaPoistaMats Hallenberg: Kungen, fogdarna och riket. Lokalförvaltning och statsbyggande under tidig Vasatid. 2001
s. 135: "Det bevarade brevmaterialet har dock sina brister. Den mest omfångsrika samlingen utgörs av kopiorna av de kungliga brev som finns i riksregistraturet. Denna serie har som största fördel att den täcker hela riket under perioden från Gustav Vasa och framåt. Riksregistraturet omfattar dock inte samtliga kungliga brev - under de första åren av Gustav Vasas regering fördes registraturet endast sporadiskt, och även under senare perioder har man underlåtit att kopiera ett stort antal utgående brev"
Jan Brunius: Vasatidens samhälle. En vägledning till arkiven 1520-1620 i Riksarkivet. Skrifter utgivna av Riksarkivet nr 32. 2010
s. 118: "Riksregistraturet har vissa luckor. De brev som gällde fogdarna och deras skatteuppbörd skrevs inte alltid in i registraturet utan finns oftast enbart bevarade i avskrifter som bilagor till fogderägenskaperna."
Kirjeenvaihdossa Riksarkivetin kanssa paljastui, että Riksregistratura on osa SVAR-verkkopalvelua. Maksullinen, mutta edullisempi kuin palkaton vapaa + matkustuskustannukset.
VastaaPoistaJa vielä vihoviimeisenä (?) lisäyksenä, että riksregistratuuran mikrokortit löytyivät myös Kansallisarkiston laatikosta.
VastaaPoista