Kuten taannoisessa Jyväskylän raportissani totesin, Georg Haggrén kertoi esityksessään hautausmaalta löytyneistä eläimen luista. Kahvitauon aikana kuulin hänen toteavan, että kyse oli lehmän luista. Aivoissani aktivoitui joku synapsi ja huudahdin "Testamenttilehmä!"
(Pitäisi muistaa, että ihan kaikkea mieleenjuolahtavaa ei kannata julkisella paikalla sanoa ääneen.)Kotimatkalle lähtiessäni, junassa istuessani, asia palasi mieleen ja aivoni tuottivat seuraavan hyödyllisen ajatuksen: "enkö mä kirjoittanut jotain testamenttilehmistä blogiin, joskus?" Kännykän selain käyntiin ja blogista löytyi teksti, joka tuntui tarjoavan lisäainesta a.o. arkeologisten löytöjen analysointiin.
(Blogijuttu perustui lukemaani artikkeliin. Josta tuskin olisi jäänyt mitään muistijälkeä, ellen olisi referoinut sitä omin sanoin. Ja jollei teksti olisi ollut blogissa, en olisi sitä mistään löytänyt. Ja jollei siinä olisi ollut lähdetietoja artikkelista, en olisi muistanut mihin esittämäni asiat perustuivat.)Päästyäni tietokoneen ääreen lähetin Haggrénille spostin. Siihen ei tullut mitään vastausta, joten jäi epäselväksi menikö perille. Jäi vähän vaivaamaan, joten kun Haggrén kirjoitti samaisista luista tällä viikolla Tutkimusretkellä-blogiin niin laitoin saman tiedon vielä kertaalleen kommentiksi. Vielä samana päivänä sain spostin, jossa Haggrén oli välittänyt viestini kolmelle muulle. Tiedonvälitys loppuun suoritettu.
(Jollei Haggrén olisi puhunut Jyväskylässä ja/tai kirjoittanut blogitekstiään, en olisi voinut yrittääkään auttamista. Esitykset ovat (käsittääkseni) perinteinen tapa kertoa tutkimuksesta. Vaikuttavat tehottomilta, kun kaikki eivät pääse niitä pitämään ja harva myöskään kuulemaan. Mutta ilmeisesti suurempaa tiedotustarvetta historiantutkijoilla ei ole. Blogeja ei kirjoiteta ja yliopistojen sivuilla tutkimuskohteet on esitelty perin lyhyesti tai jopa jätetty päivittämättä...
Mistä puheenolleen. Minä kirjoitan parhaillaan kroniikkaa Kokemäellä syntyneiden ja eläneiden Gabriel ja Sara Elisabet Gottlebenin esipolvista, jotka vilisevät 1600-luvun pappeja. Mukaan mahtuu myös muutama porilainen porvari ja yksi Siperiassa sotavankeudessa käynyt luutnantti. Kirjan liitteeksi on tulossa teksti Raaseporin vouti Olof Ångermanista, jonka esivanhemmuutta en saa todistettua, sekä jonkinlaista reflektointia 1600-luvun pappien ja porvarien tyttärien elämästä ennen avioliittoa.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti