Taikatapoja Savosta ja Karjalasta... "Kirkolle vietäissä tehtiin vainajalle karsikko. Petäjäpuusta karsittiin alempaa oksat, jätettiin vaan, jos vainaja oli nainut, kaksi oksaa käsivarsiksi metsään päin, mutta naimattomalle yksi oksa tielle päin. Toiset silittivät petäjän kylkeä ja leikkasivat siihen vuosiluvun tai valitsivat tien vierestä suuremman petäjän, johon löivät mustan kohon muotoisen lautasen ja panivat siihen vuosiluvun ja vainajan nimimerkit. Sitten laulettiin joko värssy tai ryypättiin viinaa työn päätteksi. Kuten tunnettu on, tehdään karsikko myöskin sille, joka ensi kerran on jollain matkalla. Silloinkin jätetään naineelle kaksi ja naimattomalle yksi oksa käsivarsiksi. toiset jättävät oksan viisariksi mistä päin härkämies on kotoisin. Karsikon tehtyä juodaan silloin härkäkannut." (Uusi Suometar 23.12.1878 )
Sananen vanhanaikaisista hautajaismenoista ..."Sitä varten, että kuollut saisi rauhan haudassansa ja ei pääsisi kerrotuita vaelluksiansa tekemään, tehdään karsikko joka estää vainajan palaamisen, sillä sitä paikka etemmäksi, johon karsikko on tehty, ei vainajan haamu pääse, vaan on sen palajaminen leposijallensa. Karsikko tehdään ruumista vietäessä jonkun vastamäen eli tien risteyksellä kasvavaan petäjään eli kuuseen, se on lyödään laudan palanen, johon on piirretty vainajan syntymä- ja kuolivuosi ja joskus hänen nimensäkin, puuhun rautanauhalla tahi sidotaan nauhalla kiinni. Tämmöisiä puita tavataan vielä useassa paikassa maassamme kyläkuntien teiden varsilla, jotka ovat näitä karsikkolappuja aivan täynnä. Voidaan myös, jos ei ole tämmöistä erityistä paikkaa, tehdä karsikko nuoren männyn latvaan karsimalla. Karsikon tehtyä jaellaan jokaiselle saattajalle viinaa, että karsikko paremmin vaikuttaisi." (Mikkelin Sanomat 3.9.1885)
"Viitasaaren sydänmaan taloista kirkolle menevien teiden varsilla näkee vielä paljon n. s. "karsikoita" Tapana on näet vanhoista ajoista asti ollut, että kun ruumista on hautaan kuljetettu, niin on sen muistoksi johonkin tien viereiseen puuhun tehty kaivertamalla vuosiluku. Senpä tähden onkin enimmin liikutuiden teiden varsilla olevat isommat petäjät melkeinpä järjestään vuosiluvuilla merkityt, joten sellaista tietä matkustaessa tuntuu, kuin kuljettaisiin kalmistossa. Tosin ovat viime vuosina säälimättömät tukinostajat paljon näitä muistomerkkiä kuljettaneet liikemaailmaan, muuhun tarkoitukseen käytettäviksi." (Tampereen Sanomat 8.5.1893)
"Suuri tukki, metsän mahtava eläjä, oli viime viikolla taipaleella Äyskosken kautta kohden tuntemattomia maailmoita. Mahtava oli puu ja tuntuivat tukkimiehet sen historiastakin tietävän hiukkasen. Puu kuuluu syntyneen ja kasvaneen Pielaveden Kirkkosaaressa. Monet taikajuustot ja muut sovinto-uhrit kuulutaan sen juurelle kätketyn ja monta karsikkoakin kuuluu paksusta tyvessään tallentaneen. Puuta on tyvetty, mutta vieläkin se on tyvestä satasen sm. paksu; yksi karsikkokin on jälellä, jossa on kaksi vuosilukua ja kahdet nimikirjaimet." (Uusi Savo 17.8.1895 )
K. H. Hornborgin artikkeli karsikoista Virittäjässä 1886.
Karsikkolautojen kuva Pohjois-Savon ympäristokeskuksen sivulla.
Puunrunkoon tehty merkintä kuvattu sivulle 15 Aakusti-lehden 2/07 numeroon.
Karsikot esiintyvät myös Ulla Härkösen gradussa Totta vai tabua? Kuolemanrituaalit, kuoleman paikat ja kuoleman asema kulttuurissamme
Taivaankannen takoja kirjoitti karsikoista heinäkuun lopussa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti