Määrittelystä

Yksi opiskeluajan parhaiten mieleen jääneitä hetkiä oli tuskailuni jonkun tuotantotalouden kirjan kanssa. "Miten tässä voidaan käyttää termiä, joka määritellään vasta kolmen aukeaman jälkeen?" Olin tottunut lukemaan matematiikan ja fysiikan kirjoja, jossa moinen ei tulisi kuuloonkaan. Ensin määritellään käsite ja sitten vasta jatketaan.

Tämä tuli mieleeni kun Genoksen päätoimittaja Tiina Miettinen kirjoitti SukuForumilla :"En suoraan sanoen ymmärrä tätä tietynlaista saivartelua, jota on viime aikoina ilmennyt tiettyjen henkilöiden taholta 350 juhlavuoden tiimoilta." Olen ihmisiä ärsyttävä saivartelija ja todennäköisesti kuulun Miettisen "tiettyihin henkilöihin". (Joka epämääräisenä terminä ei miellytä minua ja vaikuttaa lisäksi epäkohteliaalta, jos todellisuudessa tarkoitettiin muutamaa nimettävissä olevaa henkilöä.)

Miettinen jatkaa sukututkimuksen historiasta: "Kukaan ei ole käsittääkseni missään väittänyt, ettei ennen Terserusta olisi harrastettu sukututkimusta. Olen jopa itse tuonut Genoksen pääkirjoituksissa julkisesti esille esimerkiksi Vadstenan abbedissojen sukututkimukset 1400- ja 1500 -lukujen vaihteesta (Genos 2/2009). "

Sukulaisuussuhteet ovat niin merkittävä osa ihmisyhteisöjen historiaa että sukututkimusta (itselleni järkevässä) merkityksessä sukulaisuussuhteiden selvittäminen ja tiedon eteenpäin välittäminen on varmasti tehty jo ennen kirjallisen kulttuurin omaksumista. Tarkoitushakuisesti tai ajankuluksi. Suomessakin. (Sukulaisuuden antropologisesta merkityksestä kirjoitin marraskuussa 2008. Kylläpä aika kuluu nopeasti.)

Mutta jos sukututkimuksen oleellinen osa on kirjallinen dokumentaatio, sen soisi näkyvän jossain. Kirjallisesti.

Raamattuni, Nykysuomen sanakirja, sanoo:

suku s. I 1. henkilöt, jotka polveutuvat yhteisestä esivanhemmasta, avarammassa merkityksessä myös heidän puolisonsa ...
sukuhistoria s. jnk suvun historia
sukujohto s. polveutuminen, sukujuuret
sukukirja s. teos, joka sisältää sukutauluja, sukuluetteloita ja elämäkerrallisia tietoja yhdestä tai useammasta suvusta
sukukronikka s. jnk suvun kronikka [kronikka s. historiallinen esitys, jossa asiat luetellaan aikajärjestyksessä, aikakirja(t); nyk. myös katsaus tapahtumiin t. leikillissävyinen runomittainen tapahtumien t. henkilöiden esittely]
sukukunta s. laajahkoista ihmisryhmistä, vars. sellaisista, jotka polveutuvat yhteisestä kantaisästä ja jotka muodostavat heimon, kansan tms., tai henkilöistä, jotka kuuluvat tai tuntevat kuuluvansa jollakin tavoin yhteen
sukukylä s. kansat. kylä, jonka asukkaat ovat alkuisin yhdestä perheestä tai ovat muuten samaa sukua
sukuluettelo s. luettelomainen selvitys jnk suvun jäsenistä ja heidän sukulaisuussuhteistaan tai vastaavasti yksityisen henkilön sukulaisuussuhteista, sukuselvitys, -taulu [luettelo s. kirjoitettu t. painettu, tav. jllk tavoin yhteen kuuluvien henkilöiden, esineiden, asioiden, tapahtumien tms. luetelma; vrt. lista, katalogi, rekisteri, indeksi, inventari(o), diaari, matrikkeli]
sukupaperit s. mon. (siitoseläimen) sukua ja polveutumista osoittavat paperit
sukuperä s. syntyperä, (suvun) alkuperä, suku, synty
sukupolvikunta s. lak. ne suvun jäsenet, jotka polveutuvat samasta henkilöstä ja tämä henkilö itse
sukuselvitys s. (esim. kirkollisen tai siviilirekisteriviranomaisen antama kirjallinen) selonteko henkilön sukulaisuussuhteista; sukuluettelo [selonteko s. (suullinen t. kirjallinen) selvitys, selostus, kertomus]
sukutarina s. tiettyyn sukuun liittyvä tarina
sukutaulu s. luettelo perheen t. suvun jäsenistä ja haaroista, sukuluettelo
sukutiede s. sukututkimus tieteenä, genealogia
sukutieto s. sukua koskeva tieto
sukututkija s. sukututkimuksen harjoittaja, sukuhistorian tutkija, genealogi
sukututkimus s. tutkimus, jonka kohteena ovat sukujen polveutumissuhteet ja vaiheet [tutkimus s. vrt. tutkinta, tutkinto 1. abstr. (vars. järjestelmällinen, suunnitelmallinen) tutkiminen, tutkimistoiminta; us. mon. jnk tutkimiseksi suoritettu toimenpide tai sarja toimenpiteitä ...] [tutkia v. yrittää selvittää, minkälainen jk on, koettaa päästä selville, ottaa selvää jnk laadusta, olemuksesta, sisällyksestä tms.; tarkastaa, tarkastella, tutkiskella. Erik. 1. tutkia jtak (ennen tuntematonta) tieteellisessä tarkoituksessa, harjoittaa tieteellistä tutkimusta, tutkimustyötä ...]

Täysin uutta oli, ettei luetteloa voi lukea ääneen ilman, että siitä tulee sanoja, jotka eivät enää ole luettelo... Selonteko taas kuullostaa sanalta, jolle voisi löytää jatkokäyttöä. Täytynee seuraavien viikojen (kuukausien, vuosien?) ajan keskittyä selontekojen tuottamiseen ja lakata tuhlaamasta omaa ja muiden aikaa osallistumalla SukuForumin keskusteluihin.