Robb aloittaa kohtauksella 1740-luvulta, jolloin tehtiin ensimmäistä maan kattavaa karttaa. Nuori maanmittari saapui syrjäiselle alueelle ja kylän väki suhtautui vieraaseen outoine laitteineen niin skeptisesti, että tappoivat tämän. Ranska on isojen etäisyyksien maa, niinkuin Suomikin. Olisiko vastaavaa voinut tapahtua myös Suomessa?
Kirjasta jäin siihen käsitykseen, että Ranskassa sekä keskus- että paikallishallinto oli huomattavasti heikompi kuin Suomessa. Pappeja saatettiin pakottaa osallistumaan säätaikoihin kirkonkelloja soittamalla, minkä tapaista en ole suomalaisissa tarinoissa tavannut. En ainakaan 1800-luvulla.
Ranskalaiset olivat 1800-luvulla taikauskoisia, niin kuin olivat myös suomalaiset. Nähtiin haltijoita ja sen tapaista. Tuttua oli myös kokkojen polttaminen juhannuksena, (jouluna?) ja pääsiäsen pyhinä.
Arkisemman elämän kuvauksessa mielenkiinnon herätti vuoristoalueiden ja lämpimämpienkin tapa elää talvi horroksessa. Pääasiassa nukuttiin. Vähennettiin energiankulutusta kun ruokaa oli vähän. Vaikuttaa järkevältä, mutta tehtiinkö Suomessa samoin? Talonpoikaiselämän kuvaukset painottavat talven aktiviteetteja. Metsästystä hiihtäen, puiden kaatoa, puhdetöitä, lannan levitystä pelloille... Mahdollistiko suomalainen hanki niin hyvät kulkumahdollisuudet, ettei kannattanut jäädä kotiin nukkumaan?
Apropoo lanta pelloilla. Ranskassa levitettiin tuhkaa lumelle sen sulamisen nopeuttamiseksi. Suomessa lannalla osittain sama vaikutus?
Milletin maalaukset talonpojista vilahtivat tekstissä, muistaakseni epärealistiksi arveltuna. Liian terveen oloisia malleja. Alla oleva nuori nainen poimittu lehdestä McClure's Magazine, Vol. VI., No. 6, May,1896.
Tuhkaa lumelle. Kun ajattelen tätä, nousee mielikuvia lapsuudesta, ihan kuin ennen olisi myös Suomessa tehty sellaista. Täytyy soittaa isälle ja kysyä.
VastaaPoista