torstai 9. heinäkuuta 2009

Sumparn eli Sompasaari


Marko Leppänen kirjoitti blogissaan Esoteerinen maantiede ja periferiaterapia :
Jotkut vanhemmat stadilaiset, etenkin Sörkan ja Kallion kasvatit, muistavat vielä pyöreälinjaisen ja korkeaprofiilisen Sompasaaren, joka oli tunnettu vehreästä luonnostaan ja huviloistaan. Saari komisti maisemaa Sörnäisten edustan vesialueella, takanaan Mustikkamaa ja Korkeasaari. Se oli suosittu duunariperheiden viikonloppuretkien kohde; silloin kun seudun rannat olivat vielä avoimet, oli monella kalliolaisella ja sörkkalaisella oma soutuvene.
Entä minkälaisessa valossa Sompasaari eli Sumparn esiintyy sanomalehdissä?

Vuonna 1888 Sörnäinen oli "valtava lastauspaikka, johon puutavaroita tuodaan rautatietä myöden Päijänteen ja Vesijärven seuduilta". Läheisillä saarilla Knekten ja Sumparn, joiden ohi "vanhanaikaiset purjelaivat" kulkivat, oli yksityisiä huviloita. (Hämäläinen 5.9.1888) Näihin pääsi matkustamaan höyryvene Arabialla, joka vielä vuonna 1887 pysähtyi myös pienellä Pankakan-saarella, joka näkyy yllä olevassa kartassa. (Uusi Suometar 12.5.1887, Päivän Uutiset 1.3.1888)

Vuonna 1891 Somparn oli osa Gösta Sundmanin perintöriitaa. Sundmanilla oli ollut saareen vuokraoikeus, joka loppui vuonna 1885. Hän oli ostanut saaren 30.10.1885. (20.8.1891 Päivälehti )

Sundmanin jälkeläisissä oli (?) konsuli G. Sundman, jonka suunitelmaa kalasäilykelaitoksen perustamisesta esiteltiin sanomalehdissä samana syksynä kun perintöriidasta tuli ratkaisu hovioikeudesta. (Päivälehti 24.9.1891) Se oli toiminnassa, vaikkakaan ei täysin valmis, jo seuraavassa helmikuussa. "Kalat savustetaan eri rakennuksessa. Siinä on yksi ainoa huone, josta ovet vievät kolmeen savustusuuniin, joihinka kalat ripustetaan. Toisessa rakennuksessa perataan, järjestellään ja pakataan kalat. Laitosta varten on tekeillä läkkisepän työhuone rasioiden valmistusta varten sekä suurehko jääkellari "(Uusi Suometar 16.02.1892)

Kaksi vuotta myöhemmin sanomalehti raportoi Sundmanin myyneen "omistusoikeuden Sumparnin saareen ja siinä olevat rakennukset " kauppias A. Pihlgrenille 12 000 markasta. (Uusi Suometar 27.2.1894) Myöhemmin käy ilmi, että ostajana oli hänen lisäkseen kauppias Heinrich Kröger. (06.07.1900 Päivälehti )
"Gösta Sundman luopui 1894 myös Sompasaaren vuokraoikeudesta, jonka isoisä G. W. Sundman oli saanut 1817. Saareen oli kohonnut kaunis huvila huvimajoineen ja saaren koristamiseksi oli tuotettu ulkomailta useita eri jalopuulajeja ja istutuksia. Niiden myötä Sompasaaressa havaittiin ensimmäisen kerran Suomessa satakieli. Sehän viihtyy lehtometsissä veden äärellä. " (Helsingin Sanomat 27.1.2007)
Vuonna 1896 saarella toimi tukkukauppias L. G. Wassbergin perustama Ruotsalainen Anjovismakasiini. "Tehtaan huostassa on mainitulla saarella kaksi suurta ja valoisaa huonetta sekä pari pienempää keitto- ja varastohuonetta. Toisessa suuressa huoneessa työskentelee tätä nykyä kuusi naista kaloja puhdistamassa, siivoamassa ja laatikkoihin asettelemassa. Kaikki koneet ovat takimmaisessa huoneessa. Siellä tehdään laatikot aivan valmiiksi. Läkkilevyt leikataan pieniksi viipaleiksi, jokta eri kone saumottaa, toinen sitoo kiinni ja pyöräyttää laatikkojen pohjat. Etuhuoneessa täyteen ladotut laatikot erityinen puristinkone varustaa kannella täydellisesti ilmanpitäviksi. Koneita hoitamassa ja käyttämässä on tätä erää kuusi miestä." (Uusi Suometar 24.11.1896, mainos alla samasta)


Kauppias Heinrich Kröger ajautui konkurssiin ja näin, sanomalehti-ilmoituksen mukaan, oli myynnissä "konkurssipesälle kuuluva puoli osaa Sumparnin huvila-alueesta" (Uusi Suometar 15.08.1899)

Kauppias Pihlgren lunasti liikekumppaninsa konkurssipesästä saaren rakennukset. Ei saaren osaa, sillä vaikka edellä on puhuttu omistusoikeudesta, ilmeisesti Sundman oli vuonna 1885 tehnyt uuden vuokrasopimuksen, ei kauppaa. Pihlgren vahvisti Helsingin rahatoimikamarissa itselleen Krögerin vuokra-oikeuden osuuden, mutta ei saanut pidennettyä vuokraoikeutta vuodesta 1905 eteenpäin. (Uusi Suometar 30.3.1900, Päivälehti 6.7.1900)

En ihan ymmärrä miten viehättävät huvilat ja kalasäilyketehdas mahtuvat samalle saarelle, mutta ei kai sitä kaikkea tarvitse ymmärtää.

Leppänen lainasi blogitekstissään erinomaista esittelyä kaikista karttakuvansaarista, Pannukakkua myöden. Samalla sivustolla muitakin artikkeleja Helsingin ympäristöhistoriasta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti