Kootessani kesäksi matkakertomuksia tarkistus Koirain kirkon yhteydessä V. J. Kallion nimimerkkikirjasta kertoi, että
"D. T-n = D. Tuominen. 1865. Str. N:ot 48, 98. Katso: 1861. Str. N:o 11, jossa myös postiasioita koskeva kirjoitus on varustettu täydellä nimellä. On mahdollista, että myös Tuominen on salanimi."
Nykyajan mahdollisuuksin ei vaatinut suurta vaivaa selvittää, että Tuominen oli oikea nimi. Lisäksi kävi ilmi, että mies oli huomattavasti ahkerampi sanomalehtikirjoittaja, kuin mitä Kallion poiminnat antoivat ymmärtää ja elämänsä oli mielenkiintoisen monivaiheinen.
David Tuominen syntyi Saarijärven kastettujen listan mukaan 4.12.1834, mutta myöhempiin rippikirjoihin syntymäpäiväkseen merkittiin 3.11.1834. Elämäkerturin mukaan hän
syntyi Saarijärvellä eräässä talossa, jossa hänen isänsä silloin oli leskiemännän toisena miehenä, joten pariskunnan täytyi lähteä talosta pois, kun talon oikea omistaja, tytär ensimmäisestä naimisesta, tuli lailliseen ikään. Silloin siirryttiin erämaahan, johon perustettiin uutistalo. Vanhempien kuoltua ja tilan jouduttua vanhemman veljen haltuun jäi Taavetti hyvin nuorella ijällä puille paljaille, ja nyt alkoi taistelu elämästä.
Oltuaan muutamia vuosia renkinä, sepän apulaisena, räätälin oppilaana y. m. ja opittuaan sillä aikaa omin päinsä lukemaan ja kirjoittamaan, mikä viimemainittu taito siihen aikaan oli hänen vertaisissaan harvinainen, kun ei kansakouluista vielä ollut tietoakaan, pääsi hän vihdoin monta kertaa turhaan yritettyään, 23-vuotiaana Mustialan maanviljelysopistoon, silloiselle ainoalle osastolle, josta sittemmin tuli alempi osasto. Neljä vuotta kesti opintoaika Mustialassa, jonka johtajana silloin oli ummikko ruotsinmaalainen Hartman, joka kuuluu mitä suurimmalla ylenkatseella kohdelleen ruotsia taitamattomia oppilaitaan.[1]
Mahdollisesti ensimmänen David Tuomisen sanomalehteen lähettämä teksti ei tullut julkaistuksi, sillä Tapion toimitus kirjoitti: "D. T—lle M:lassa. Kiitämme joutusasta lähetyksestänne. Paha vaan, ettemme saa sopimaan kirjoitustanne: "Uusi vuosi" tähän ensimäiseen n:roon ja myöhemmin ei sillä enää ole sitä arvoa. Muutenkin on Tapio pienuutensa suhteen päättänyt ottaa vaan niin lyhviä kirjoituksia kuin mahdollista."[2] Ensimmäiset löytyneet Tuomisen julkaisut ovat Suomettaressa ja näistä varhaisin vuonna 1861 käsitteli postilaitosta konkreettisella tasolla:
Kuin nyt on kymmenittäin peninkulmia lähimäiseen postikonttuoriin, on koko maakunnan pitäminen niinkuts. postilaukkuja, joiden kustannus ja puuha on niin tuntuva että niitä harva yksityinen herrasmies sitä vähemmin talonpoika voipi pitää. Sentähden rupeavat yhden, välistä monenki seurakunnan herras- vaan ainaki virka-miehet yhteisen postilaukun pitoon, jossa sitte talonpoikainki kirjeet ja sanomalehdet saavat mennä sekä tulla. Se kyllä on tavallista, että talonpoikain kirjeet ja sanomat kulkevat virkamiesten postilaukuissa ilman eri maksutta. Vaan kuin monta on avaamassa ja kopeloimassa samaa postilaukkua, niin siinä voipi siten eli täten joku kirje eli sanoman n:ro haihtua matkalle, josta sitte nousee pahaa huutoa ja saattaa suuria vahingoitaki tulla. [...] En tiedä, miten paljo kirjeitä ja sanoman n:roita on aikanaan hukkaan tullut enkä voi edes arvaamallakaan laskea, kuinka usein niin tapahtuu. Vaan sen saapi täällä maaseuduilla kuulla alinomaa sanottavan, että „mitäs niistä sanomain tilauksista on hyötyä, kuin niistä saapi tuskin puolet käteensä?"[2]
Pari kuukautta myöhemmin seuraava kirjoituksensa sijoitettiin Suomettaren etusivulle, vaikka sen aihe oli hyvin poleeminen: Onko katkismuksen ulkoluku tarpeellinen? [3]
Opinnot Mustialassa päätyivät lokakuussa 1861 ja David Tuominen kirjoitti tästäkin Suomettareen.
[1] David Tuominen. Suomen maanviljelyslehti 10/1897Kukin Suomalainen tietää ja varmaankin on kuullut siitä maamme ensimmäisestä maaviljelys-oppilaitoksesta, joka perustettiin 1837 entiseen kuninkaan taloon Tammelan pitäjässä Hämeen lounaisella kulmalla. Entisyyden mukaan oli täällä 1 p. viime Marraskuuta oppilaisten vuosi-muutos, jolloin erosi 16 vouti=, 5 karjanhoito-, 1 seppä- ja 1 puutarhan oppilaista. Näistä oli 2 neljä-, 13 kolme- ja 1 yhden vuoden oltuansa päättänyt oppivuotensa. Heistä 1 jäi Mustialaan työn hoitajaksi, 1 itsenäisesti vielä oppiansa jatkamaan, 11 kuhunkin maamme osille maaviljelystä taitonsa mukaan toimittamaan ja 3 Ryssän maalle, joista kirjoittaja yksi on. Oppivuosien yhdessä-olonsa muistoksi, viettivät nämä huvittavan iltapidon 29 p. viime Lokak., jossa oli kaikki opettajamme, johtajamme ja muita herroja sekä kansaa koolla. Tässä iloisessa seurassa, jota soitannolla ja herrain, johtajamme sekä rakennustaituri Nylander'in johdolla toimitettiin oppilaisilta, oli hauska kuunnella. Tämän lopetettua johtajamme ja kaikki opettajamme hellimmillä neuvoilla ja varoituksilla vakuuttivat näitä nuorukaisia, käyttämään sitä vähäistä oppiansa taidolla ja ahkeruudella sekä omaksi onneksi että maamme ja kansalaistemme hyödyksi. Se oli 1 p. Marrask., kuin nämä ottivat ystävälliset jäähyväiset oppiveljiltänsä ja koko ihanalta oppi-paikaltansa, lähtien koettelemaan taitoansa ja uutta elannollisuutta. [4]
[3] Suometar 15.03.1861 no 11
[4] Suometar 07.06.1861 no 23
[5] Suometar 03.01.1862 no 1
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti