Translocaliksen kuvailutietojen mukaan nimimerkillä -m -n -ä. Punkalaitumelta kirjoitti M. Teinilä. Muun asiain lomassa hän tallensi kotipitäjänsä vapputapoja vuonna 1866 (Sanomia Turusta 18.5.1866):
Viime tiistai- eli vapunpäivän aamuna kuulin taas taika-uskosia ihmisiä muun seassa "torvien" kanssa "kummittelevan", että unesta täytyi herätä siihen ääneen ja pauhinaan, kun meikäläisillä oli saadaksensa, kun olen kuullut, karjansa onnella ja menestyksellä joka ehtoo suvella kotia — eikä tarvitte paimenta, sillä villi-pedot eivät huoli vahingoittaa heidän eläviänsä lainkaan; usko on heitillä tänlainen, mutta tappoi sudet sentään mennyt suvenakin K—n torpparin lehmän ja kutun, lehmästä ei toki muuta saanut kun hengen, mutta viimeksi mainitun vei tietämättömiin, ja sitä ei tietysti auttanut menneen keväinen toukokuun 1 päivän aamu-uhri, koska onnettomuus kuitenki kohteli, vaikka noiduttiinkin.
Vuosikymmeniä myöhemmin nimimerkki -kk- päätti kirjoituksen Taika-tapoja Suu-pohjassa (Waasan lehti 14.4.1881):
Vapun-päivänä tulee viedä lampaille ja lehmille suolaa kellolla ja antaa joka eläimen suuhun vähän, niin pysyvät koossa ja seuraavat toisiansa. Vapunpäivänä myös ripustetaan kellot elukoitten kaulaan. Ensi päivänä kun karja lasketaan ulos laitumelle pitää panna lampaan keritys-raudat navetan kynnyksen alle ja korkea lavetta asetetaan kummallekki puolelle ovea; lavetoille sitten astuu emäntä, yksi jalka kummalleki, ja tästä mokomastaki portista sitten lehmät lasketaan yksi kerrallaan; tästä menettelystä on seurauksena se hyvä ett'ei lehmiä onnettomuudet kohtaa, sudetki pysyvät kaukana. Tässä päivässä ei saa paimen vuolla mitään, ei niin varpuakaan katkaista, ellei tahdo saattaa lehmiä ontuviksi.
Näitä kahta viimeksi mainittua tapaa ei kuiteenkaan enään paljon seurata.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti