Tiistaina pidin vapaapäivän ja lähdin Tallinnaan. Yksi vetonauloista oli Historiallisen museon Hansa-näyttely, joka yllätyksekseni oli vallannut museon pääsalin. Se oli nyt entisten läpinäkyvien pyöreiden vitriinien sijaan täynnä pyöreitä pömpeleitä.
Hetken ärsytti, kun en tiennyt miten edetä, mutta pienen testailun jälkeen huomasin, että myötäpäivään kulkien seurasin sekä kauppiaan elämänkaarta että Hansa-liiton kehitystä. Jälkimmäinen selostettiin lyhyin filmein, joissa ei Lyypekin Hansamuseon jälkeen olisi pitänyt olla uutta opittavaa, mutta kerrattavaa riitti. En sentään yllättynyt, kun vastaan tuli mehiläisvahakakku.
Siirryin sitten Tallinnan kaupunginmuseoon, joka ei myöskään ollut entisessä asussaan. Alakerrassa ja ylimmässä kerroksessa oli kronologista historiaa, mutta Mustapäiden veljeskunnan merkkivuoden johdosta sitä käsittelevä näyttely oli viime vuonna vallannut melkein koko museon. Mistään ei käynyt ilmi kauanko kokonaisuus on esillä.
Joten taas oli runsaasti keskiaikaa. Ja paljon videoita, joissa esitettiin menneisyyden ihmisiä. Alasaksan sijaan hahmot puhuivat viroa ja tekstityksiä oli muunmuassa englanniksi. Minä jaksoin katsoa, mutta toinen ikäiseni nainen ei.
Yläkerran kronologiassa keskiaikaa edusti muun muassa vesiputken kappale.
Sitten jatkoin Paksuun Margaretaan, jonka tiesin uudistuneen viimeisimmän käyntini jälkeen. Verkosta löytyy tieto, että näyttelyn aloittanut komea 1300-luvun koggin jäänne oli löytynyt Tallinnan satamasta vuonna 2015, mutta paikan päällä jäin tiedottomaksi. Sääli.
Muutkaan osat uudesta näyttelystä eivät viehättäneet, vaikka muistelen nuohonneeni entistä neuvostohenkistä sisältöä varsin innokkaasti.
Muissa päivän museioissa ei ollut keskiaikaa, mutta etsiessäni vanhan kaupungin ulkopuolista kohdetta huomasin, että yksi Tanskan vallan aikainen åuinen linnake on säilynyt hämmentävän hyvässä kunnossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti