Gebauerin kesähuvila Aleksanterinkadulla

Yksi historiakulttuuriin elämään jäänyt yksityiskohta Ester-Margaret von Frenckellin jättimäisestä Helsingin sivistyneistön huvien kartoittamisesta 1800-luvun alkupuolella on kauppaneuvos Gebauerin hyvästelyt hänen muuttaessaan kesäksi Aleksanterinkadun itäpäästä länsipäähän. Mutta en ole nähnyt mitään perusteellisempaa selvitystä Gebauerin plantaasista enkä sellaista ole tehnyt itsekään, vaikka Gebauer tuli vastaan Sund/Sunn-selvittelyssäni. En ole edes Pellosta kaupunki -harjoituksessani huomannut, että yksi kaikilla kartoilla näkyvistä viljelysalueista oli (tietenkin) kyseinen Gebauerin kesähuvila. Patentoidulla paikannusmenetelmälläni sen alue kattaa puolitoista korttelia Aleksin länsipäästä ja kattaa Stockmannin korttelin lähes kokonaan.

Vanhoilla kartoilla alue ei kulje Gebauerin nimellä vaan Schwartzin plantaasina. Tarkemmin sanottuna vuonna 1767 tehdyssä kartassa se on "Rouva Schwartzin plantaasi". Lienee tarkoitettu Henrik Christian Schwartzin leskeä Johanna Christina Fuldaa (1707-1771). Vuonna 1784 tehdyssä listauksessa alue ja sen pohjoispuolella ollut Etholen-suikale kuuluivat raatimies Schwartzille eli lesken Petter-pojalle (1733-1793). Hänellä oli myös peltopaloja Erottajan eteläpuolella ja nämä mainitaan vaimonsa perukirjassa marraskuussa 1775 (HKA). Petterin omaan perukirjaan lokakuussa 1794  kirjattiin peltojen ohella tupakkaplantaasi Etholenin ja Nybergin lesken alueiden välissä (HKA). (Etholenin alueen osti vuonna 1798 puutarhamestari Björkström. Nybergin viljelysalueesta on blogissa enemmänkin tekstiä.)

Petter Schwartzilla oli useita lapsia, mutta Gebauer-yhteys viittaa siihen, että Kluuvinlahden rannan viljelysalue päätyi pojalleen Henrik Christian (1772-1809). Se oli perukirjassaan "Plantagen wid Esbo Tull"  ja tuli jaetuksi kahteen osaan, joista toisen peri lapsensa (neljä tytärtä ja poika) ja toisen leskensä Maria Sofia Sunn (1769-1833), jonka perukirjassa on kyseinen puolikas (HKA 127 & 2020). 

Leskenä olleessaan hän riiteli vuonna 1811 kaupungin oikeudessa puutarhamestari Björkströmin kanssa Etholenin viljelysalueesta, jota nyt kutsuttiin Strängin pelloksi. Nimi viitannee vuonna 1734 kuolleeseen Magnus Friedrich Strängiin, jonka perukirjassa on kaupungin ulkopuolella sekä tontti että pelto (HKA). Hän ei ollut relevantti oikeusriidassa, jossa historian esitys alkoi kassanhoitaja Martin Burtzin 5.7.1766 saamasta lahjakirjasta, jolla saadusta alueesta puolet oli päätynyt kauppias Gabriel Etholenille ja puolet kauppias Burtzille. Jälkimmäinen osa oli sittemmin siirretty kauppias Schwartzille. (Mpk 1/4.5.1811, vain liite on jäljellä). 

Pian leskeksi jäätyään Maria Sofia Sunn avioitui Adolf Fredrik Gebauerin (1766-1842) kanssa.

Iso alue oli edelleen viljelyksessä, sillä professori Emil Böökin (s. 1835) lapsuusmuistossa hänet lähetettiin ostamaan retiisiä, persiljaa, ruohosipulia ynnä muita pikku vihanneksia puutarhurilta, jonka viljelykset olivat Aleksanterinkadun ja Mannerheimintien kulmauksen siinä paikassa, missä nyt on Stockmanin liikepalatsi" (Narinkka 1991, 8-85). Gebauer lienee siis palkannut jonkun kaupungin puutarhamestareista tai vuokrannut hänelle maata.

Gebauerin ja lapsipuoliensa hallinnassa ollut alue oli tietenkin merkittävä este Helsingin rakennussuunnittelijoille. Aleksanterinkadun jatko alueen läpi oli tullut ajankohtaiseksi vuoden 1841 lopussa. Tässä yhteydessä puhutaan ajallisesti rajoitetusta hallintaoikeudesta, kun taas perukirjat antoivat ymmärtää, että kyse oli omaisuudesta. Tämä ei ole ainutlaatuista Helsingissä, jossa keskustan ulkopuolisten alueiden hallinta oli pitkään huithapelia, kuten Etholenin alueestakin kävi ilmi. (Mpk 17.1.1842 §1; 30.3.1842 §9; 4.6.1842 §2).

Vasta Gebauerin kuoltua, keisarin päätöksellä ja korvaussummalla Schwartzin plantaasi siirtyi kaupungin hallintaan (Mpk 10.4.1844 §11; 27.1.1845 §4). Kaavoitettuja kuutta tonttia, nykyosoitteissa

• Aleksanterinkatu 19/Keskuskatu 4
• Aleksanterinkatu 21
• Aleksanterinkatu 52
• Aleksanterinkatu 54
• Mannerheimintie 3

markkinoitiin ja huutokaupattiin vuoden lopussa.

FAT 21.11.1844