Päivän uutisissa vuonna 1889 julkaistu Matkamuistelmia (*) on allekirjoitettu nimellä Oleks. Kirjoittaja toteaa aluksi kuljettaneensa edellisenä syksynä karhut Korkeasaareen, mutta tämä ei auta tunnistamisessaan. Matkansa pysähtyi Turussa ja Ahvenanmaalla ennen Tukholmaa. Liikkellelähtö tapahtui Helsingissä.
Syy, minkätähden matkustimme höyrylaiva "Nystad"issa, oli se, että tämä höyry kulkee koko matkan Turkuun saakka kauniissa saaristossa, johon tahdoimme tutustua. Näin kävimme, Porkkalassa, Pikkalassa, Svenvik'issä, Fagervik'issä ja kauniin Barösund'in kautta. Täällä on luonto ihana. Jylhät vuoret, milloin honkien ja lehtipuiden koristamat, milloin paljaat, ahtaat vedet, pitkät salmet ja molemmalle puolelle ulkonevat syvät lahdet tyynine vesipeilineen, kaikki muodosti maiseman täynnä rauhaa ja suloa. Kello puoli yhdeksän illalla rupesivat Tammisaaren kirkontornit näkymään. vasemmalla puolella kulkuväylää oli kaunis havumetsä ja miellyttävä puhdas hietaranta. Erääseen pieneen, ihanaan lahteen oli maalattu laiva laituri lipputankoneen tehty. Ihmisasuntoa ei näkynyt läheisyydessä eikä laivaakaan pysähtynyt siltaan. Kohtelias kapteeni selitti meille, että rannikon nimi oli "Hvitsand" (valkohiekka) ja silta sekä siitä vievä tie oli yksityisen henkilön, vapaaherra H:n, huolen kautta hiljan rakennettu.
Mutta minne tie? Dagmar'in lähteelle. Ja nyt juohtui mieleeni kaikki kertomukset H. H. M. M:iensa täällä käynnistä. Tämän lähteen reunalla olivat He toissa kesänä suvainneet viettää eräitä tunteja yksinkertaista perheelämää luonnon helmassa. Keisarinna itse oli keittänyt kahvin, johon tarvittavan veden Keisari oli noutanut rannalta, jolle hän myös oli tehnyt pienen kivisillan, kun ranta oli loiva. Terve tulleet takaisin!
Kello yhdeksän tulimme Tammisaareen. Täällä oli seuraavana päivänä seminaarin laulututkinto ja lopputoimitus, jonka tähden laiva jäi odottamaan Turusta ja Ahvenanmaalta kotoisin olevia oppilaita toiseen päivään kello yhteen asti. Hyvä aika siis tutkia ja tarkastella kaupunkia. [...]
Jatkoimme matkaamme. Seuraamme oli tullut noin kaksi tusinaa nuoria neitosia, joiden läsnä olo ei enentänyt hiljaisuutta laivalla.
Ei kestänyt kauvan, ennenkuin olimme Hankoniemessä, jossa höyry pysähtyi kuuluisaksi tulleen möljän ääreen, joka kyllä näytti tarvitsevan jatkoa. Tätä ei oltu hommattu sen enempää kuin että sen tuleva laajuus oli merkitty tynnyreillä. Laiva seisoi kylliksi kauvan, että saimme nähdä kivenhiomis-osake-yhtiö "Granit'in" työpajan ja valmiin varaston. [...]
Sitten kävimme Nordenskiöldin kivellä (eräs N:skiöldin täällä käymisen muistoksi korkealle mäelle tehty kivipöytä). Se on kauniisti hiottu, kirjoituksella varustettu, ja kivipenkkien sekä pensaiden ympäröimänä. Pienen ruotsinaikuisen linnoituksen "Gustafsvärd'in" rauniot näkyvät tähän, sekä etempää Hankoniemen silmä, sen pulska majakka Mutta eteenpäin vaan. Tulimme Bromarf'in pitäjään, jossa höyry kävi kirkonkylässä. Näimme pienen puukirkon, joka oli tehty vanhaan kaavaan: jyrkkä katto, pienet akkunat ja kello-tapuli erillään kirkosta.[...]
Saloon emme poikenneet; jätimme vaan eräitä matkustavia Vartsaloon. Kauniit olivat seudut, mutta kovasti nukutti; oli näet kello jo kaksi yöllä. Kävimme siksi levolle emmekä havahtuneet ennenkuin pitkä vihellys ilmoitti, että lähestyimme Turkua
(*) I 18.06.1889 no 139; II 12.07.1889 no 159; III 13.07.1889 no 160; IV 10.08.1889 no 184; [V] 10.09.1889 no 210; VI 25.10.1889 no 249; VII 30.10.1889 no 253; VIII 06.11.1889 no 259
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti