Tavanomaisen tauon jälkeen Zimmermanin kuoleman oikeuskäsittely alkoi jälleen syyskuun lopussa 1879 (Tapio 24.9.1879, Tapio 27.9.1879, Savo 30.9.1879, Tapio 1.10.1879, Savo 3.10.1879, Savo 3.10.1879, Tapio 4.10.1879). Lokakuun puolella tapahtui merkittävä käänne, kun Erik August Särkioja perui yksityisesti todistuksensa (Savo 7.10.1879, Tapio 8.10.1879). Käsittely ei tietenkään tähän loppunut ja toimittaja pohti "Saapa nähdä mitä todistaja Särkioja oikeuden edessä sanoo!" (Tapio 15.10.1870, Tapio 25.10.1879) "Mikä tässä tutkinnossa oli merkillisintä, on se, että todistaja Särkioja pysti entisessä todistuksessansa, jonka hän oikeudessa on antanut, jota vastaan sanoi puhuneensa valhetta v. t. vankihuoneen saarnaajalle, pastori Granitille." (Savo 28.10.1879, Tapio 29.10.1879)
Marraskuun lopussa jatkettiin vain yhden istunnon verran ja lykättiin jatko kuukaudella (Savo 4.11.1879, Savo 2.12.1879, Tapio 3.12.1879). Väliaikana Varjakan holhouslaitoksen johtaja P. Jurva vastasi Särkiojaa puolustaneeseen kirjoitukseen (Tapio 13.12.1879). Joulukuun istunnossa ei tapahtunut paljon muuta kuin siirto kuukautta myöhemmäksi (Tapio 24.12.1879). Zimmermannin kuolemasta oli nyt kulunut kaksi vuotta.
Tammikuun istunnossa kuulusteltiin kaksi todistajaa ja siirettiin käsittely kuukaudella eteenpäin. "Saapa nähdä, million ja kuinka tämä merkillinen juttu vihdoinkin päättyy." (Savo 27.1.1880, Tapio 28.1.1880). Helmikuun lopulla kuulusteltiin neljä todistajaa, jotka eivät selventäneet asiaa mitenkään. "Juttu lykättiin tulevan huhtikuun 7 päivään, jolloin virallisen syyttäjän tulee tehdä loppukaanteensa, jos hän nimittäin sitä ennen kerkiää saada osan asiakirjoista niin hyvissä ajoissa, että kanteensa tehdä voipi. Näyttää siis siltä että tämä hämärä ikävä juttu vihdoinkin on lähellä loppuansa." (Savo 2.3.1880, Tapio 3.3.1880)
Vaikka edelleenkään ei ollut yleistä mielipidettä kenenkään syyllisyydestä Iisalmen markkinoilla "Rakkaus viisujen ja murhajuttujen, varsinki surullisen kuuluisaksi tulleen Zimmermann'in murhan johdosta syntyneen laulun loilottajia oli runsaanlaisesti". (Savo 23.3.1880)
Virallinen päällekantaja (yleinen syyttäjä?) ei saanut asiakirjojaan valmiiksi huhtikuun alkuun mennessä, joten juttu siirtyi toukokuulle (Savo 9.4.1880, Tapio 10.4.1880). Tuolloinkin vielä kuultiin todistajia, mutta esitettiin myös syytöskirja, jonka mukaan Zimmermannin murhaan olivat olleet osallisina ravintolanpitäjä Holmberg, kauppias Keinänen ja puhvettipiika Sofia Huovinen. Ruumiin poiskuljettamiseen ja piilottamiseen osallistui kolme miestä, neljä kaupunkilaista oli salannut tietoa ja kaksi todistajaa tehnyt väärän valan. (Savo 21.5.1880, Tapio 22.5.1880)
Nyt alkoi siis vasta varsinainen oikeudenkäynti, joka päättyi heinäkuun alussa (Savo 11.6.1880, Tapio 12.6.1880, Savo 9.7.1880, Tapio 10.7.1880). Kuun lopussa Holmberg tuomittiin "osallisuudesta Zimmermannin rääkkäämiseen ilman tappamisen aikomuksetta kahdeksi vuodeksi kuritushuoneeseen" sekä maksamaan korvauksia.(Savo 30.7.1880, Tapio 31.7.1880). Hovioikeus sai eteensä vuoden lopussa 680 arkkia asiakirjoja (Savo 3.12.1880).
Kirje Kuopiosta. Helmik. 16 p. Viimeisten vuosien kuluessa on kaupunkimme suuressa määrässä ollut koko maan huomion alaisena. Aikoja on löytynyt, jolloin Zimmermannin murhajuttu oli jokaisen keskusteluaineena, ylhäisen ja alhaisen, etäällä ja lähellä. Jokainen on käyttänyt järkensä terävyyttä selvittääksensä asian todellista laitaa, oikeus on vuosien kuluessa pitänyt tutkintoja ja kuulustellut noin kuusisataa vierasta miestä ja jo jutussa tehnyt päätöksensäkin, mutta asian oikea laita on yhä vielä salaisuudessa. — Tämä himmeä asia kuuluu niiden joukkoon, jotka vasta aikojen kuluessa selvenevät. Uutisten puutteessa tällä alalla on yleisön huomio hetkeksi siitä luopunut; odotetaan ainoastaan mitä Viipurin hovioikus jutussa määrännee. Sieltä kerrotaan, että kuuluisa vierasmies Airaksinen on ollut kuulusteltavana itse hovioikeuden istunnossa — hovioikeuksien oikeudenkäyntijärjestyksessä tosin harvoin nähty tapahtuma. — Tarkoituksemme ei ole nyt esitellä mitään luuloja tässä ikävässä asiassa, jonka oikea selvitys on arvaamattoman tulevaisuuden. Mieleemme johtuu ainoastaan ne seuraukset, mitkä jutussa ilmi tulleet kohdat ovat saattaneet itse kaupungillemme. Sekä yksityisesti että julkisestikin on lausuttu, että Kuopion kaupunki on „mädäntynyt yhteiskunta". Se kyllin lukuisa yleisö, joka on kaupungistamme antanut tämän syvästi moittivan lauseen, noudattaa tämänkaltaista mielipidettä ei itse tapahtuman tähden, sillä tapaturmia ja murhia tapahtuu kaikkialla — vaan sen omituisen seikan tähden, ett'ei asiaa voida saada selville ja sen tumman kuvaelman tähden, minkä asiakirjat antavat täkäläisestä kansaelämästä. Monasti ovat nämät mielipiteet astuneet julkisuuteen, mutta ylen harvoin ovat ne meikäläisten puolelta herättäneet mitään vastinetta. Me olisimme kuitenkin velkapäät sekä omalle itsellemme että suurelle yleisölle selvittämään asian oikeata kantaa ja jos Kuopion yhteiskunta tosin on niin mädäntynyt kuin sanotaan. Hiljaisuus tässä kohden voi muukalaisten mielestä näyttää myöntämiseltä. (Kuopion Sanomat 17.2.1881)
Hovioikeus vahvisti Holmbergin vankeustuomion, mutta vapautti muut osallisuudesta syytetyt todisteiden puutteessa (Savo 19.4.1881). Päätös ei olennaisesti muuttunut Senaatin oikeusosastossa (Kuopion Sanomat 23.1.1882)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti