Niitä ja näitä Kuopiosta (Tapio 21.11.1878)
Vuosi on kohta kulunut ummellensa tuosta merkillisestä miehen katoamisesta Holmbergin hotellissa. Siitä päivin on kuntamme elänyt jonkummoisessa kuohussa, jopa levottomuudessa tuon orakelimaisen kysymyksen ratkaisun odotuksessa ja saanut sen ohessa vissin maineensa kentiesi aina punanaamain maahan asti.
Jos itse asia on tullut kuuluisaksi, niin eipä tuo olekaan mistään tavallisesta miehestäkään, sillä kumma mies tuo Zimmermanni tuntuu kuitenki olleen; kummempia retkiä kun hän lienee tuskin Mynchausikaan tehnyt kun hän viimetalvena. Joulukuun 13 p:nä katosi hän näkymättömänä henkenä Holmbergin hotellista; seuraavana päivänä nähtiin (eli oikeimmin luultiin) hänen kulkevan sivu saman hotellin; jonkun päivän kuluttua oli hän Kuopion lasaretissa ja samalla aikaa karannut pois koko seudulta, Jumala tiesi mihin; vielä jonkun päivän kuluttua nähtiin hän jo Oulun- ja samaan aikaan Vaasan-tienoilla; hiukan myöhemmin nähtiin mies jo Ruotsin manterella, josta tuli aivan varma ilmoitus Kuvernöörille että mies on paennut sinne.
Jonkun aikaa sitte lepäiltyänsä vierailla mailla, kiiruhtaa hän jo tuohon Kuopion kymnasion kellon hukuttajaan "Kello"- eli Maljalahteen semmoisella kiireellä että, mies parka, rikkoi, hiukan kasvonsa ja päänsä kulkiessaan liukkaalla jäällä ja tuulispää vei hatun muutaman kadun kulmaan. — Näin ainaki huhut kertoivat koko viime talven ja me emme suinkaan voi aavistaakaan mistä ne alkunsa saivat. —
Jaa, jaa sinä Z:merman, joka teit tämmöiset kummat matkat, ettäs tulit vielä kyttyrään vetäyneenä ikäänkun jostain kulista otettuna siihen Maljalahden rannalle päivänpaisteesen kasvoasi ja päätäsi mustaksi paistattelemaan niin että kentiesi valantehneet tutkiasi ja muut ihmiset ovat erehtyneet luulemaan sinulle väkivaltaa tehdyksi ja sinun niin onnettoman halvan persoonasi vuoksi on aivan viattomain ihmisten täytynyt tehdä täällä tämä kummallinen, koko vuoden kestänyt "Moskovan marssi." —
Yhtä kummat kun sinun retkesi, ovat myöski matkakertomukset niistä olleet. Nuo noin neljäsataa kertoiliaa ovat antaneet aivan selvän kuvan vaelluksesi vaiheista Kuopiolle ja koko liki Suomen yleiseksi sivistykseksi — monjaat ainaki näistä edistyksen vaikuttajista tulee ainaki täällä pysymään kauan aikaa sangen huomattavassa muistossa.
Mihin sinun matkustelusi vielä loppuneekaan ja mitä valaisevia kertomuksia siihen vielä lisäyntyykään, on aivan epätietoista. Vahinko vaan olisi tälle mainerikkaalle miehelle jos sattuisi vielä semmoisiaki löytymään, jotka näyttäsivät tuon rannikolla paistattelian pienen miehen kyttyrän joksiki muuksi kun juuri tuoksi Joulukuun 13 p. Holmbergista kummallisia retkiä alkaneeksi Zimmermanniksi, ja jos sattuisi ilmauntumaan niin varmoja tietäjiä jotka näyttäisivät ettei Kuopion "Alamannakassa" olisikaan koko yötä Joulukuun 13 ja 14 päiväin välillä. — "Koiramäen Aadami," joka osasi almanakan ulkoa Aapelin päivästä Sylvesterin päivään, sekä lyhemmän kyntömiehen almanakan, joutuisi varmaan sitte tämmöisestä ylihyppäyksestä ai'an laskussaan auttamattomaan pulaan. —
Luuloja on levinnyt sekä itse Kuopiossa ja vieläki sitä enemmän muualla, että asiassa olisi rahat pelanneet jonkunlaisen näytelmän ja vieläpä tuntuu luuloja liikkuvan että oikeuden palveliatki olisivat antaneet näiden välikappalten vaikuttaa itseensä. Kukaan oikein ajatteleva ja joka itse ei ole suuri konna, ei suinkaan täällä enemmän kun muuallakaan ole ottanut semmoista korviinsakaan koska ei vähintäkään aihetta millään puolella ole semmoiseen alhaiseen tekoon ilmauntunut. Mistä semmoisia huhuja on tulvaillut, ei varmaan tiedä, vaan ne ei voine olla muuta kun, kaikkein sievimmin sanoin tuon hävyttömän roistoväen mielikuvituksista syntyneitä juoruja. — Itse asialla kaikessa surkeudessaan onki se hyvä puolensa että tämmöiselle alalle kuuluvat juorukellot tulevat ehkä tästä edes suuremmalla mallilla käyttämään tuota niin tärkeätä puhe-organiansa.
Tauonnut tutkinta jatkui uudelleen tapauksen vuosipäivänä (Tapio 14.12.1878). Istunnoissa ei selvinnyt uutta (Tapio 18.12.1878). Vuoden vaihduttua kunnioitettu kansalainen pohti tilannetta ja muun muassa kysyi "Onko vanha suomalaisista kerskattu rehellisyys tykkönään kadonnut Savon maasta? Onko sokeus päässyt niin suureksi, ettemme tiedä ja tunne, mikä väärän valan seurauksena on?" (Tapio 11.1.1879)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti