Historian väitöskirjan tekijäksi 1880-luvun lopulla

Selvitettyäni kolmen hylätyn väitöskirjan vaiheet lienee aiheellista tarkastella myös edes yhtä hyväksyttyä. 

Oskar Adolf Forsström (myöh. Hainari) syntyi Tohmajärvelle 7.3.1856 postimestarin pojaksi. Hän suoritti ylioppilastutkinnon 1876 ja aloitti yliopisto-opinnot. Näistä elämäkerturinsa Oskar Relander kertoo

Hänen opintonsa suuntautuivat etusijassa historian alalle, myös luki hän filosofiaa, estetiikkaa ja suomea. Hänen hyvin tehdyt muistiinpanonsa prof. Estlanderin luennoilta kulkivat monissa käsissä ja auttoivat monta selviytymään tutkinnossa. Historiassa Suomen historia ja muinaistutkimus erityisesti häntä viehättivät, ja niihin kohdistuivat hänen harrastuksensa, ajatuksensa ja työnsä suuressa määrin pitkin ikää. Yrjö Koskinen ja J.R. Aspelin olivat hänen opettajiaan. Filosofiassa hän luki joitakuita Hegelin teoksia. Hegelin historian filosofia näytti tehneen häneen syvimmän vaikutuksen. Myöhemmin luki hän hartaasti Langen teosta Geschichte des Materialismus.

Julius Krohnin kanssa joutui hän ystävälliseen suhteeseen. Hän tarjoutui auttamaan Krohnia Suomen Kuvalehden toimittamisessa, ja kirjoitti silloin tällöin jonkun kirjoituksen Kuvalehteen, käyttäen nimimerkkiä "Virta". Mainittakoon hänen kirjoituksistaan vaan "Europan alkuasukkaat", koska ne harrastukset, jotka saivat hänet sen kirjoittamaan, jatkuivat pitkin ikää..- Kun v. 1878 Suomen kaarti palasi Turkin sodasta, oli Hainari Suomen Kuvalehden puolesta sitä vastassa ja kirjoitti siitä kuvauksen. Tämä tehtävä nuoresta ylioppilaasta tietysti tuntui hyvin tärkeältä ja mieltä kiinnittävältä. 

 

Kirjoittaminen tai ainakin nimimerkin käyttö näyttää rajoittuneen vuoteen 1878. Suomennosten ja Relanderin mainitsemien artikkelien ohella Forsström elämäkerrat äidinisästään Kaarlo Kustaa Polviander ja Saksan keisarista Vilhelm I sekä artikkelin Indian kalliotemppeleistä. Kirjoittamisen loppumista selittää se, että Forsström jätti opinnot Helsingissä ja muutti Jyväskylään. Yliopiston matrikkelitietojen perusteella hän oli "lukuvuotena 1878-1879 viransijaisena hoitanut voimistelun ja ruotsinkielen opetusta Jyväskylän kansakoulunopettaja-seminaarissa", "lukuvuotena 1879-1880 suorittanut anatomiallisen dissektiooni-kurssin Yliopiston anatomiallisessa oppilaitoksessa; suorittanut käytännölliset opettajanäytteet voimistelussa Helsingin normaalilyseossa 23 p. Huhtik. 1880" ja "lukuvuotena 1880-1881 niinikään viransijaisena hoitanut voimistelun, yleistajuisen anatomian ja ruotsinkielen opetusta Jyväskylän opettajaseminaarissa"..

Syksyllä 1880 Forsström piti Jyväskylän Brahe-juhlassa "onnistuneen esitelmän, jossa hän kuvailtuansa Suomen oloja ennen "krevin aikaa" esitti tärkeimmät kohdat Pietari Brahe'n suurista ja jaloista toimista maassamme" (Päijänne 15.9.1880). Vuoden vaihtuessa Forsström ryhtyi sivutoimenaan Päijänteen toimittajaksi. Syksyllä 1881 hän sai kahdeksi koevuodeksi nimityksen lehtorin Sortavalan kansakoulunopettaja- ja opettajatarseminaariin opetusvelvollisuudella voimistelussa, yleistajuisessa anatomiassa, fysiologiassa ja terveysopissa (SWL 18.8.1881). Kesäkuun lopussa Jyväskylä jäi taakseen (Päijänne 16.11.1881). Seuraavan vuoden puolella Forsström sai yliopistosta kandidaatin paperit.

Vaikka Forsström oli nyt pätevä voimistelun opettaja, menneisyys ei häneltä unohtunut. Hän sai matkarahan Venäjän Karjalan muinaisjäännösten tutkimista varten (SWL 26.5.1882). Kesällä 1882 hän kävi yhdessä J. A. Lylyn kanssa Aunuksessa ja he luovuttivat Suomen muinaismuistoyhdistykselle 89 kiviesinettä ja joitakin rautakauden koruja (US 1&8.4.1886, Relander). Matkalta palattuaan Forsström puhui Kurun jahti- ja eläinsuojelusseuran vuosijuhlassa  "kivi- vaski- ja pronssiajoista, huomauttaen kuinka niillä aikakausilla eläneiden kansain toimeentulot ovat olleet huonot" (US 21.8.1882). Yliopiston matrikkelitietojen perusteella Fohrström hoiti lukuvuosina 1882-1887 Suomen historian opetusta Sortavalan yksityisessä tyttökoulussa.

Vuonna 1883 Forsström avioitui Tilma Haganin kanssa. Seuraavana talvena Forsström oli Salmen pitäjän metsässä karhujahdissa ja ampui karhun kuolemaan johtaneen laukauksen. Hän kunnostautui samoin myös Jaakkimavaarassa. (Nya Pressen 14.2.1884). Syksyllä 1884 virkansa vakinaistettiin (SWL 1.9.1884). Joulukuussa 1885 hän oli karhujahdissa Suojärvellä (Sporten 1/1885). Pari vuotta myöhemmin Suojärven metsästysretkellä, jossa kaatui viisi karhua, oli mukana O. Relander ja myös brittiläinen John Abercromby (Nya Pressen 14.1.1887, Abercrombystä enemmän Juho Pekkarisen gradussa ja väitöskirjassa). Relanderin mukaan metsästyksen kohteena oli myös kansatieteellinen esineistö. Kirjoittaminen ei unohtunut ja Valvojassa 1/1886 julkaistiin Forsströmin artikkeli Kuvaelmia Itä-Karjalasta. 

Päivän uutiset 8.8.1888

Mikään ei suoraan selitä sitä, miksi Forsström innostui "osaksi valtiovaroilla" oleskelemaan Tukholmassa kesinä 1887 ja 1888 ja kirjoittamaan Riksarkivetin löydöksistään väitöskirjan. Relander ohittaa suorituksen hyvin lyhyesti: "Tutkimustensa tuloksena hän julkaisi väitöskirjansa "Inkerinmaan oloista Ruotsin vallan aikana". Aineksia oli kumminkin koottu paljon enemmän kuin hän ehti käyttää." Myöskään väitöskirjan esipuheesta ei selviä, miksi Forsström oli ryhtynyt toimeen tai se, miksi hän oli selvittänyt nimenomaan Inkerinmaan historiaa. Väitöskirjaansa hän puolusti 26.4.1890 eli sopivasti ennen promootiota 30.5.1890.