Lokakuisena yönä 1886 varas tai varkaita murtautui savonlinnalaisen viinatehtaan konttorihuoneeseen ja otti piirongista noin 800 markkaa rahaa ja joitakin "apteekkari Nymanin tunnustamia, vaan ei vielä täytettyjä vekseleitä". Epäilyt kohdistuivat usein tehtaalla työskennelleeseen entiseen tarkampujaan Otto Issakaiseen, jota oli jo rankaistu varkaudesta ja Mikkelin pataljoonasta karkaamisesta. (Savonlinna 21.10.1886)
Ilmeisesti varastettu omaisuus löytyi Issakaisen kotoa, sillä sekä hänen äitinsä että pikkuveljensä tuomittiin vesileipävankeuteen varastetun omaisuuden salaamisesta. Otto Issakainen tuomittiin vastaanottamaan 40 paria raippavitsoja. (Savonlinna 25.11.1886)
.jpg)
... oli poikasena ollut sitä varkain katsomassa, vaikka lapsia ei paikalle saanut tullakaan. Sitä enemmän oli kuitenkin aikaihmisiä tapausta seuraamassa. Rangaistuspaikkana oli menneinä aikoina linnan edustalla oleva Tullisaari, jossa kasvaa vielä tänä päivänäkin se vanha koivu, johon oli hakattu koukku vangin kahleita varten.
— Kuka oli viimeinen piiskuri?
— Mustalainen, vastaa haastateltava. Kukaan kunniallinen kaupungin asukas ei ryhtynyt piiskurin ammattiin, vaan viranomaisten oli ollut pakko ottaa tuohon kaikkien halveksimaan virkaan joku häikäilemätön mustalainen. Tätä viimeistä Savonlinnan raipottamista valvoi vallesmanni Masalin ja viimeisenä uhrina oli muuan Issakainen-niminen mies, mutta en jaksa enää muistaa, mistä rikoksesta häntä rangaistiin.
— Oliko yleisöä paljon paikalla? utelemme vanhukselta.
— No, saari oli sitten aivan mustanaan väkeä. Kaikki aikaihmiset, jotka vain muilta töillään joutivat, olivat paikalla. — Kaupungin rikoshistoriassa olikin tapaus merkityksellinen, sillä se oli — kuten jo mainitsin — viimeinen laatuaan.(Seura 27/1937)
Häpeäpaalussa seisotusta tehtiin hieman kauemmin: Viimeinen häpeäpaalussa seissyt?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti