Pari päivää sitten FB:n historiaryhmässä kuvitettiin kysymys Historien on Sverige -ohjelmasta leikatulla kartalla. Toisin kuin ohjelman katsottuani pelkäsin, sitä ei oltu ymmärretty väärin, vaan ohjelman viestin mukaisesti "sukujen ja pikkukuninkaiden hallitsemiksi pikkuvaltioiksi". Kysyjä halusi tietää, mitä historiantutkimuksen antia nykyisen Suomen alueen läikille. Vastasin:
Historiantutkimus ei suuremmin kommentoi esihistoriaa, sillä siitä ei ole kirjallisia lähteitä.
Katsoin sarjan alkujaksot jo viime joulukuussa, joten en muista mitä lainattu kartta esittää, mutta ilmeisesti pysyvää eli maataloutta harjoittavaa asutusta vuoden 500 tienoilla. Se ei esitä yhtä ja samaa kulttuuria, vaikka ainoasta sinisestä väristä voisi niin kuvitella.
Eli Suomessa oli rautakaudella tiheämmin porukkaa länsirannikoiden jokilaaksoissa. Kun maata omistettiin, todennäköisesti syntyi hierarkioita ja yhteiskuntaan toimintasääntöjä. Nämä yhteisöt eivät muutu hienommiksi tai paremmin määritellyiksi, jos hierarkian päälimmäistä kutsutaan kuninkaaksi.
Superkivaahan olisi, jos tietäisimme enemmän, mutta kun ei.
Toisaalta, jos haluamme kuvitella jollakin olleen merkittävää valtaa, pitää hyväksyä myös ajatus, että muilla oli valtaa vähemmän tai ei yhtään. Yritin kesällä lukea Martin Anderssonin kirjaa Från trälar till tjänstefolk. Legofolk i Sverige 1250–1600. En päässyt loppuun, mutta ehdin saada tajuntani räjäyttävän lukukokemuksen. Olin heijastanut menneisyyteen tuntemani palkkatyöläisyyden ikään kuin se olisi aina ollut olemassa. Paljon todennäköisempää kuitenkin oli, että Suomen "pikkuvaltioissa" peltotöitä tehtiin ruokapalkalla ja jollain tavalla maahan sidottuina.
Ja sanat "valtio" ja "kuningas" herättävät aivan vääriä mielikuvia rautakauden yhteiskunnasta. Eikä tässä ole kyse (vain) Suomen jälkeenjääneisyydestä vaan yleisestä meiningistä Euroopassa. Tähän puolestaan heräsin totisemmin kuunnellessani podcastia, jossa Christian Raffensperger markkinoi kirjaansa Rulers and Rulership in the Arc of Medieval Europe, 1000-1200. Lyhyt lainaus: "titles in the medieval world were flexible and I think fungible things and we as moderns are really stuck on structure and form and or organization".
Ainakin ruotsalaisen kartan keskimmäinen suomalainen asutuskeskittymä on sijoitettu asiantuntemattomasti väärin, aivan liikaa pohjoiseen ja itään takamaille, joissa asutusta ei silloin todellakaan liiemmin ollut. Varsinaisia rautakauden sisämaan asutusalueita eli Kokemäenjokilaaksoa, Pyhäjärven aluetta ja Vanajaveden laaksoa rajaus ei sisällä (tai viimeksi mainittua se sentään vähän hipaisee).
VastaaPoista