Taloustieteellisessä museossa

Kun Tukholmaan piti keksimällä keksiä ohjelmaa, ykköskohde oli Ekonomiska museet, joka pitkän odotuksen ja edellisen käyntini jälkeen oli avautunut alkukesästä. Aikanaan ihastuin suuresti rahamuseon aikaisempaan muotoon, joten hyvän vaikutuksen tekeminen vaatii paljon. 

Näyttely alkoi rahan ominaisuuksien pohdinnalla. Ihan pelkästään tekstikokoelmasta ei ollut kyse vaan jokaista näkökulmaa kuvattiin esine. Tämän jälkeen alkoi Ruotsin rahojen aikajana, jossa pikkuvitriineihin liittyi muutama muutaman virkkeen teemateksti. Esineistä sai kosketusnäytöltä varsin perusteellisen tekstin, kunhan älysi tökätä tarpeeksi monta kertaa. 

Itseäni kiinnostavasta 1700-luvusta oli esillä vain varsin varsin vähän tietoa, ellei keskittymiseni sitten pettänyt kriittisellä hetkellä. Teemapöntöissä oli mainittu rahan puute ja epäviralliset setelit, mutta aiheeseen ei palattu eikä rahanarvon kehitystäkään selvästi käsitelty. 

Mukana oli muutamia aktiviteettipisteitä. Ekassa piti tasapainottaa punnuksia, mikä ei onnistunut edes sen jälkeen kun olin katsonut Wikipediasta oikeat vastaukset. Eikä onnistunut myöskään jälkeeni yrittäneeltä, joten jään ihmettelemään pedagogista tarkoitusta. Lautapeli, jossa 1500-luvun vouti jahtasi talonpoikaa, oli mielenkiintoisempi. 

Työntekijöiden ja työnantajien valtasuhteita valottava 1800-luvun työhaastattelu oli aika simppeli, mutta ainakin (toivottavasti) historiallinen. En saanut duunia, sillä sanoin rehellisesti kannattavani työntekijöiden järjestäytymistä. Tarjolla oli myös kuhunkin aikajanan osaan puhuttu narratiivi, mutta tällä kertaa en näistä viehättynyt enkä jaksanut kuunnella yhtäkään loppuun.

  

Eniten pidin läpi näyttelyn kulkeneesta pelistä, jossa tunnistettiin vaihtoehdoista älyvapaa aikamatkustaja. Jos vaihtoehtoja kävi huolella läpi, sai käsityksen eri aikojen erilaisissa elämäntilanteissa ja yhteiskunnallisissa luokassa olleiden ihmisten taloustilanteesta. Mutta pelissä ei tarvinnut lukea tekstejä kovin tarkasti, sillä oikea (eli väärä) vaihtoehto oli aina ilmeinen. 

Museon yläkerta on kulutuskasvatusta, johon tutustuminen jäi pinnalliseksi. Luin yhden seinätekstin, jossa muistutettiin kuluttamisen vaikutuksesta ympäristöön. Toivottavasti toisaalla käsiteltiin kulutuksen suorempaa vaikutusta toisiin ihmisiin eli esimerkiksi nykyajan halpa- ja orjatyötä.

Jälkikäteen ajateltuna näyttelyssä oli niin paljon aukkoja että, että olen alan epäillä havaintokykyäni. Tarkastusmahdollisuuksia tulee olemaan, sillä Ekonomiska museet sijaitsee Historiska museetin yhteydessä ja niihin on yhteinen sisäänpääsymaksu.