Ote Sari Aallon ottamasta kuvasta |
Päivien (2 kpl) antoisin esitys itselleni oli Marjaana Niemen esitelmä ylirajaisesta historiasta. Esimerkeistään kolahti Helsingin historian harrastajalle erityisesti 1800-luvun Helsingin kehitys, joka suomeksi ja Suomessa tavataan esittää erityisenä, vaikka se voitaisiin myös rinnastaa Varsovaan ja Kiovaan.
Niemen pointti oli tutkimusprojektien kokonaisvaltaisemmassa ylirajaisuudessa, mutta ajatukseni heilahtivat väikkäriprojektiini, jossa taiv. kiitos tajusin pelkkien Tukholman lehtien sijaan tutkivani myöskin yleistä länsimaista kulttuuri-ilmiötä. Ylirajaisuus ei ollut työni lähtökohta, mutta ainakin osasin hakea tukea tutkimuksesta ja aineistosta, joka koski jotain ulkopuolista.
Yksittäinen tutkimusaihe on uniikki, kun kiinnittää huomiota kaikkiin mahdollisiin rajoihin yhtä aikaa. Mutta jos fleksaa hieman ajan tai paikan suhteen, voi löytää hyödyllisiä vertailukohtia. Esimerkiksi itselleni oli Töölön Taipaletta viimeistellessä erittäin höydyllistä tutustua toisen Helsingin alueen historiankirjoitukseen. (Joo, ihan oikeesti...) Jos projekti olisi ollut tutkimuksellisesti kunnianhimoisempi, olisi ollut syytä hypätä muidenkin rajojen yli.
"Metodologinen nationalismi", jossa keskitytään kotimaahaan ja nähdään sen menneisyyden ilmiöt uniikkeina, vastaa suuren yleisön kiinnostusta. Niemen esityksen keskustelussa tuotiin esiin se, että monikansallista hanketta tai tekstiä on vaikea myydä ja oppikirjoissakin on totuttu näkemään Suomi erillisenä asiana.
Havahduin tähän konkreettisesti pari viikkoa sitten kuunnellessani YouTubesta videot Paganism in twelfth century Europe. European beliefs still extant prior to the Northern Crusades, The first Northern Crusade. The conquest and forced conversion of the pagan Wends.Part 1 ja The Wends under attack. The first Northern Crusade Part 2. Christian forces attack the pagan Wends. En tunne näiden tekijän taustaa, mutta en havainnut sisällössä erityisempää viirausta, joten uskoisin perusasioiden olevan kohdallaan.
Ainakin sen verran, että Itämeren eteläreunan tapahtumat toimivat tehokkaana ajatuspeilinä Suomelle. Vendien alue oli Suomea urbanisoidumpi, mutta hajanainen. "Kehittyneisyys" ei siis tarkoita samaa kuin yhtenäisyys. Eikä "kehittyneisyys", alueelliset johtajat ja aseistus riitä valloittajia vastaan, jos porukkaa on liian vähän. Kuten Suomessa ristiretkien aikaan kiistatta oli.
Samaa aikaa koskien kuuntelin kesän lopulla myös keskustelun Christian Raffenspergerin kirjasta Rulers and Rulership in the Arc of Medieval Europe, 1000-1200, jonka intro alkaa metodologisella nationalismilla ja huomauttaa, että käsitteet kuten kuningas on ymmärretty Ranskan ja Englannin kautta ja jättäen sivuun muu Eurooppa, jossa hallintomallit olivat toisenlaisia. Eli se, että Suomen alue ei muistuta yhtä ei tarkoita, etteikö se muistuttaisi jotain muuta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti