tiistai 13. elokuuta 2024

Esivaltaa vastaan puhuneet: Erik Mattsson, Lappi T. l.

Kun ryhdyin totisemmin tarkastelemaan toukokuussa Riksarkivetin oikeusrevisiokortistosta keräämiäni tapauksia, joissa jonkun oli koettu puhuneen pahaa esivallasta, huomasin, että Jonas Nordin oli käsitellyt yli tusinaa näistä kirjassaan Frihetstidens monarki. Konungamakt och offentlighet i 1700-talets Sverige. 2009. Lisäksi löysin sata vuotta sitten eläneen sukulaissielun, joka oli Riksarkivetissa kerännyt samoja oikeustapauksia ja julkaissut niistä stooreja ruotsinkielisissä sanomalehdissä syksyllä 1913 nimimerkillä P. J-n. Myöhemmästä julkaisusta kävi ilmi koko nimensä Pehr Johansson.

Nordinin kirjassa suomalaiset tapaukset olivat osa temaattista analyysiä. Miltä näyttää, jos syytökset käsitellään aikajärjestyksessä?

Sekä Nordin että Johanssonolivat tarttuneet varhaisimpaan tapaukseen suuren Pohjan sodan jälkeen. Pappi Thomas Betulinus sijoittaa tapahtumat Turun läänin Lappiin, mihin sopii myös P. J-n:n mainitsema Eurajoen nimismies Mikael Almlöf. Toinen on lukenut Erik Mattsonille sukunimen Muolilu ja toinen Muolila. Tulkinnoissa on muitakin eroja; seuraan P. J-n:ää, vaikka tämä oli ymmärtänyt paikannimen väärin Lapuaksi.

Nimismies Mikael Almlöfin esittämän syytöksen mukaan Erik oli kevättalvella 1725 kirkkoaidan luona ennen sunnuntain jumalanpalvelusta esittänyt  näkemyksiään poliittisesta tilanteesta eli puuttuvista eduista. Toinen talonpoika oli yrittänyt hillitä ja hiljentää Erikin todeten, että pitäisi kiittää Jumalaa vihdoin saadusta rauhasta. Erikin mielestä rauhassa ei kuitenkaan ollut mitään kiittämistä. Tilanne ei olisi ollut yhtään sen huonompi vaikka oltaisiin vieraan vallan alla. Nyt vaadittiin enemmän veroja, kun pystyttiin maksamaan. 

(Nordin sijoittaa edellisen sananvaihdon Erikin kotiin hänen ja papin väliseksi. "Den må tacka som hafwer nytta deraf, bättre wore wara under Ryssen; Under Ryska wäldet blef man intet med så swåra uthlagor plågad, som nu skier, då fick man gie hwad man wille och slap dermed, men annor går det nu til, nu blifwa Menniskorna aldeles utblåttade.")

Tämän jälkeen Erik sanoi vielä jotain halventavaa jumalanpalveluksesta ja ehtoollisen vietosta. Sitten hän oli poistunut paikalta eli ei mennyt muiden kanssa kirkkoon jumalanpalvelukseen. 

Uskonnollisen herjauksen johdosta kirkkoherra teki kotikäynnin yrittääksen kurinpalautusta sekä puheesta että jumalanpalveluksen ja ehtoollisen väliinjättämisestä. Erik oli jaksanut hetken kuunnella, mutta sitten noussut ja sanonut muille tuvassa olleille "Luulen, että piru on tullut tänne pitämään messua". Papin puoleen käännyttyään Erik totesi, jälleen kiroillen, että on yksi ja sama sekä hänelle että kirkkoherralle, onko hän käynyt ehtoollisella vai ei. Poissaolonsa ei ketään vahingoita. Ovatko ne parempia ihmisiä, jotka jatkuvasti juoksevat kirkossa, mutta väliaikoina tekevät katumatta syntiä?

Hovioikeuden Erikille antama kuolemantuomio muuttui Tukholmassa yhdeksään kadunjuoksuun sekä elinikäiseen pakkotyöhön Haminan linnoituksella. 

Lähteet:

Jonas Nordin: Frihetstidens monarki. Konungamakt och offentlighet i 1700-talets Sverige. 2009, 211

P. J-n. Kulturbilder från 1700-talet IV-VII. Efter anteckningar i Riksarkivet i Stockholm. Vasabladet 28.08.1913

Pehr Johansson. Kulturbilder från västra Finland i gångna dagar. Västra Finland 14.4.1921

Riksarkivet. Nedre justitierevisionen. Högsta domstolen Prot:1725:1 (1725) Bild 2330 / sid 439 (AID: v655201.b2330.s439, NAD: SE/RA/1311)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti