Saatuani esille Helsingin kartan vuodelta 1810 katselin sitä tietenkin tarkemmin ja kiinnitin huomioni isoon alueeseen "Lampenius plantage", josta katsoen tien toisella puolella oli "Lampenii trädgård"
Vuoden 1776 kartassa ensiksi mainittu alue oli "Trädgårdsmästare Nybergs plantage" ja puutarha-alue saman mallinen, mutta ilman tunnistetta. Tarkoitettu puutarhurimestari lienee Jonas Nyberg, joka meni Helsingissä 5.6.1759 naimisiin puutarhurimestari Olof Filmerin lesken Christina Jungin kanssa. Tämä kuoli Birger Åkermanin perukirjakoosteen mukaan 29.3.1767, jättäen 5-vuotiaan tyttären. Jonas solmi uuden avioliiton Kirkkonummella 10.11.1767 rusthollarin Christina-tyttären kanssa. Tämä liitto päättyi Jonaksen kuolemaan 46-vuotiaana 2.12.1780. Niinpä alue oli vuonna 1784 laaditussa listauksessa "Trädgårdsmästaren Nÿbergs Änckas Plantage"
Kun lesken kuolema 10.3.1806 merkittiin rippikirjaan (1806-19, 177) samalla sivulla olivat puutarhamestari Gustaf Lampenius (s. 1765) ja vaimonsa Maria Michelsdotter (s. 1762). Gustaf oli Helsingissä viimestään 9.10.1792, jolloin pari oli mennyt naimisiin. Vihkimerkinnässä ja lasten kastemerkinnöissä Marialla on sukunimi Nyberg, mutta mitään ilmeistä yhtettä puutarhuri Nybergiin ei ole.
Gustaf Lampenius kuoli 54-vuotiaana 14.5.1819. Perukirjassaan (HKA 313 & 878) on mainittu puoli tusinaa omistettua tai vuokrattua viljelysaluetta. Kiinnostuksen kohteena olevista puutarha oli omistuksessaan samoin kuin maapala "uti det såkallade Nybergska plantaget" kellareineen. Loput Nybergin viljelysalueesta oli kaupungilta vuokralla, jonka kaudesta oli jäljellä 10 vuotta. Maria Lampenius kuoli 75-vuotiaana 28.5.1835. Mieheltään perimänsä puutarhan puolikkaan hän oli myynyt pojalleen marraskuussa 1832 (HKA 1345).
Puutarhan kohtalo selviää sekä helmikuussa 1830 tehdystä Gustafin perinnönjaosta (HKA 878) että August Schaumanin muistelmasta, jossa surraan puiden kaatoa (Lördagsqvällen 1.12.1888). Kaavoituksen jälkeen paikalla oli kortteli Riikinkukko (62, Påfogeln). Kaupunginarkiston kiinteistökortisto kertoo kuitenkin hieman eri tarinaa kuin Gustaf Lampeniuksen perukirja, jossa tämä omisti puutarhan. Korttien mukaan
Gustafin poika osti vuonna 1826 kaupungilta korttelin tontin 1 (Mannerheimintie 6), josta 1860-luvulla lohkottiin Lönnrotinkadun ja Erottajan päät. Kuolemansa jälkeen lapsensa puolestaan ostivat kaupungilta tontin 3, Lönnrotin- ja Yrjönkadun kulmassa ja tontin 7 Bulevardin ja Mannerheimintien kulmassa. (Tonttien muodot ja numerointi on vaihdellut epätavallisen paljon.)
Vuokra-alueiden selvittelyssä olen lukenut maistraatin pöytäkirjoja, joissa ihmetellään, mihin oikeuksiin kaupungin ulkopuolisten maa-alojen hallinta perustuu. Tässä näyttää siltä, että Lampeniukset kuvittelivat omistaneensa puutarhan alan, mutta kaavoituksen yhteydessä kaupunki oli todistanut toisin. Olisin mielelläni tarkistanut kortistossa mainittuja lainhuutoja lisätietojen toivossa, mutta huomasin, että "Raastuvanoikeuden lainhuudatusasiain pöytäkirjat" eivät ole tulleet digitoiduiksi. Enkä sentään jaksanut lähteä arkistoon.
Isomman viljelysalueen vuokrasopimus päättyi vuonna 1829. Kaupunki tarjosi sitä tuolloin vuokralle ilmaisulla "wid f. d. Esbo Tull belägne Carlstedske åkern , för den del deraf, som sedan den i och för den del deraf, som sedan den i och för det nya Theatre-huset m. m. erforderlige plats afgått, ännu kan wara öfrig." (HT 5.12.1829). Minkämallinen alue oli Esplanadin ja teatterin kaavoituksen jälkeen jäänyt käyttöön, ei tule selväksi mistään eteen saamastani materiaalista.
Se, että kyseessä oli Nybergin käytössä ollut viljelyalue varmistuu maistraatin pöytäkirjasta (14.12.1829), jossa käytetään rinnakkaisilmaisua "Carlstedska eller Nybergska plantagen". Huutokaupan voitti kauppias Gustaf Fredrik Kåhlman. Ilmeisesti hän sai tarvittavat takuut kokoon, sillä uutta huutokauppailmoitusta ei tullut vastaan.
Kun 10 vuoden vuokrakausi oli ohi, kaupunki tarjosi vuokralle alueen "Carlstedska eller Nybergska plantagen" (HT 8.1.1840). Samassa ilmoituksessa oli monia muita huutokauppoja, joiden tulos näkyy maistraatin pöytäkirjassa 11.1.1840, mutta pykälissä ei ole kyseistä aluetta. Kiinteistökortistosta näkyy, että kaupunki myi korttelin 95 eli Pohjois-Esplanadin länsipään tontteja vuonna 1839, joten vuokrattava alue oli kutistunut entisestään.
Mistä sitten pulpahti esiin nimi Carlstedt? Hiski-hakujen mukaan nimen käyttäjiä oli Helsingissä 1700-luvun alkupuolella eli ilmeisesti joku heistä oli Jonas Nybergiä edeltänyt vuokraaja.
.jpg)
.jpg)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti