Jonnin joutavia

 VIII. Vuoden 1856 sodan aikana tapahtui kerran Loppelaisten ollessa sotaväen kuormia kyydittemässä että erään kyytimiehen eväslaukku varkaan käden kautta katosi. Kysymykselle, "varastitko sinä minun laukkuni?" sai hän sotamieheltä vastaukseksi: "moi njet snaju". "Jaa vaikka mies on nainut, ei sentähden tarvitse toisen eväslaukkua varastaa", sanoi Loppelainen.

IX. Helsingin ja Hämeenlinnan välillä rautatietä rakettaessa kysyi Uusmaalainen Karjalaiselta: "mikä nimesi on?" ”Hyvönen“ oli vastaus. Tämä, joka ei ollut kuullut Suomalaisia sukunimiä, alkoi tuota kummastella! "Niin; isonen herrastuomari, taikka komisarjus eli mikä lienette", sanoi Karjalainen maikastellen maansa tavoin, "siellä mei'än puolessa on eräällä kulmakunnalla kaikki miehet ihan puhtaita Hyvösiä, ja toisella ihan puhtaita Variksia".

X. Josain paikassa oli tapana, palkollisia pestäessä, tehdä kirjallinen kontrahti (liitto), mitä palkollisen tulisi tehdä. Niin tapahtui kerran, että isäntä ja renkinsä matkustivat jäällä. Äkkiä aukoi jää, ja isäntä putosi. Isäntä, joka ei päässyt omin avuin ylös, käski renkinsä auttamaan, mutta tämä vastasi: "Minä menen kotia katsomaan kontrahtia ensin", ja menikin. Kontrahtissa seisoi, että "pitää varjelemaan isäntäänsä kaikkinaisissa vaaroissa”. Renki pötki aika vauhtia isännän luo, auttaaksensa häntä, mutta isäntä oli jo kuollut.

XI. Hevois-kauppaa hieroessa, kysäsi ostaja vihdoin: "Onko hevoinen hyvää tavoiltansa?" "On kyllä — vastasi myyjä, — se ei mieluisesti syö rautaa, ei käy puihin, eikä turmelee aitoja". Toinen, joka ei aavistanut vilunkia, piti aika paljon sellaisesta hevoisesta, ja ostikin sen. Mutta oikein olikin hevoinen tavoiltansa sellainen kuin myyjänsä vakuutti: se ei mieluisesti syönyt (suuhunsa ottanut) ohjain-rautoja, ei käynyt ajo-puihin (aisoihin), eikä turmellut aitoja, vaan hyppii tasa-konten niitten yli. (Sanomia Turusta 11.9.1863)

XII. Eräässä paikka oli joskus ollut niminen pappi, joka oli hyvin lyhy ja vähäinen kooltansa, jonka vuoksi sen tavallinen nimi oli "pikku-Anttu." Sen jälkeen syntyi josain toivottu poika-lapsi, joka olisi nimitetty isänsä nimellä Antiksi, mutta pelättiin että kylän lapset, olisivat ruvenneet sitä vähäisenä kutsumaan" - - -n pikku-Anttu", jonka nimityksen se ehkä tulisi täysikasvannenakin saamaan pitää, erinki kuin pikku-Antun nimi papista vielä oli seurakunnassa niin luoreessa muistossa.

XIII. Tapahtui kerta, kun eräällä oli vastasyntyneen vasikan-lihaa kaupungissa myytävänä, että joku kauppaa-tehdessä sanoi, puolin pilaanpäin: ”ei se taida vanhaa olla", tarkottain sen teurastuksesta kulunnutta aikaa, ehkä sen oli jotenki ymmärtävänsä, että se oli äsköisin teurastettu. Myyjä, joka tiesi ettei vanhan elukan lihaa niin mieluisesti kaupungissa ostettu, vastasi: "Ei — vasta se entispäivänä syntyi.”

XIV. Pyhän ilta-päivänä oli kylän pihalle kokoontunut paljo kansaa katsomaan aurinkon-pimenemistä, joka sillä kertaa pimentyi yli puolen läpi-mittaansa. Harvahkain silkkiliinaisten ja muitten läpi katseltiin sitä, mutta valittivat ei tarkoin näkevänsä; niin joku akka joukosta sanoi: "Menkää tuonne pihan aidan tykö (yli pihan), että tulette likempää.” (18.9.1863)